Kyllä humalahakuisuutta saa juomasta hakea ja sitä jokainen juoja tekee, vaikka muuta väittää, mutta miten, se on taidetta ja osaamista. 
Minä miellän humalahakuisuudella pyrkimystä känniin.
Ruokajuomilla ei sitä tehdä, vaikka toki se lievä vaikutus on mieleen. Sen ohella, että sopii ruuan kaveriksi.
Parhaat punaviinit ovat oikeasti mulle sellaisia, etten välitä vaikutuksesta vaan mausta. Ei niitä pullotolkulla juodakaan.
Viini- ja olutharrastuksessa pieni hönö on tavallaan luontaisetu.
Parasta on, kun pääsee itse etsimään hyvää viiniä sieltä, missä sitä tuotetaan. Se on vähän kuin arvoituksen ratkaisemista, onnistuu tai sitten ei. Yleensä jollain tasolla, täysosumat ovat harvemmassa. Minä tykkään etsiä itselleni suunmyötäistä, en kuulu herrakerhoihin enkä investoi isoja summia. Kolme kymppiä pulloon olen laittanut vain muutamia kertoja per 20 vuotta, tai sanotaan enintään kymmenen kertaa. Poislukien sampanjat, jotka maksaa sen vähintäänkin aina. Yleensä se löytyy kolmen ja seitsemän euron väliltä, harvinaisempi merkkitavara kympin ja viidentoista.