Ihmeen punaisia puissa, oksissa lehtien seassa viellä, ovat silmän ilona tovin siellä.
Kuin heijastuksen kautta tuuli tuo syksyn tuulahduksen jostain, tänne keskikesän menoon, tuo tuoksun metsän takaa ja tänne jakaa, mokoma.
Vaan syksy kaukana on, kuitenkin niin lähellä houkutellen väreillään ja tuoksuillaan kokijaa kokemaan.
Kuitenkin, älä lannistu. Ponnistele vain läpi hellän kesän, sen lämpimien niittyjen keltaisten tuoksujen, sen usvaisten keskikesän aamujen seesteessä. Laita ne aamut mieleesi syksyn varalta.
Katso valmiiksi syksyyn, syksyyn jolloin on syntymäpäiväsi, syksyn ihminen.
Mieti mennyttä lämmintä kesää, sen niittyjä sitä aikaa, jolloin odotit aikaasi.
Syksyä.
