Aihe: Paras hetki

Näin oikeata talvea odotellessa tuli mieleeni että mikä on jäänyt mieleesi karavanariuuden ajoilta. Paras muisto tai hetki. Itselläni parhaimpia muistoja on joskus 80-luvulta kun sain viimein kesän työt valmiiksi ja perhe oli jo viikon odottanut vaunu pakattuna että koskas lähdettäisiin.
Noh, maanantai iltana klo 20 soitin kotiin ja kerroin , nyt mennäään.... Ajettiin  6h. Vaimo ja lapset nukkuivat autossa. Löysin jostain Keski-Suomesta sopivan tuntuisen yöpymispaikan . Eikun lapsoset kannoin vaunuun ja vaimo omin jaloin. Itsekkin nukkumaan. Aamulla , avatessani verhoja, huomasin nukkuvamme ruusupensaassa ja hienon rannan vieressä. Heti uimaan ,aamupesulle ja kahvin keittooon. Penkit ja pöydät oli myös rannassa. Ei unohdu koskaan tää aaamu. Ei edes belgialaiset groisantit tätä hetkeä voita.  Entäs itelläs ?

noita ihania hetkiä on vaikka kuinka
mutta tässä muutama vuosi sitten
oli kun oltiin tyttären pihassa
tupacarsis nukkumassa
ja kuului aamulla vaimeaa koputusta
avasin oven ja yks kask olikin pienet kädet
mummin kaulalla ja meitä kolme siellä sängyssä
kelimässä .. ukki ja mummi sekä mummin ikioma silmäterä 
tytär oli tehnyt mahtavan aamiaisen kun sieltä köllimisestä
tupaan riensimme ...
onhan noita aamu hetkijä ollut toki useita ennen ja jälkeenkin
mut tämä oli eka kerta tupacarsissa ..silloin v.08









 

Tämä on Teebasso kuules vaikea kysymys.

Niin monta hyvää hetkeä on jo takana, vaikkei ura kovin pitkä vaanarina olekaan.

Ison vaikutuksen teki viime reissulla Panorama di Pylan näköala vaunun ovelta, kyllä siinä kelpaisi muutaman päivän viettää, vaikka vaunupaikka olikin se kaikkein vaikein, mihin koskaan olen tunkeutunut. Siinä sitä riippuliitäjiä katseltiin, valtameri taustalla. Hiekkasärkät elivät vuoroveden mukaan, ja kalastusveneet siinä sivussa.

Minulla on pitempi veneily tausta kuin vaanailu, niin tuolla Hailuodossa kun ollaan heräilty niemen nokasta aurinkoisina aamuina, tyyni meri kummalakin puolella  ( ei se valta ), kevyttä lokkien jutustelua, ei sääskiä, joskus vanha veneen moottori puksuttaa, lampaita ympärillä  (papanoita myös).... voi sitä rauhaa  saapi olla ihan itelleen ja itekseen

 Pitkäjärvellä Juhannus aamuna,Kuukeleille makaroonia keitettynä,Käki kukkuu,järvi peilityyni,rauhallinen paikka !!

Viime vuoden kesällä nsimmäinen reissu rajan yli Norjaan karavanariuuden alussa sekä myös perheen kanssa. Itsellä kerrat jo kymmenissä, mutta tuo jäänyt mieleen hyvässä ja pahassa.

Minulla on pitempi veneily tausta kuin vaanailu, niin tuolla Hailuodossa...

Kokemus on tuttu, mutta yleensä on Marjaniemessä nukuttu. Aikaa on jo vierähtänyt melkoisesti.

Mulla se pitkä tausta on reppureissuilta ja suurempi osa hienoista hetkistä sieltä. Usein ne parhaat kokemukset vaanariajaltakin on kaukaa vaunulta; harvoin alueella niin hienoa on, mutta päiväretkillä senkin edestä.

Kun kaikki tuntuu kirjoittavan kesäjutuista, niin minä kirjoittelen sitten talvi

Yksi paras hetki jonka muistan kun aiemmalla vaunulla olin arki-iltana vaunulla yötä kausipaikalla, ja pakkanen kiristyi -20 asteeseen. Ilmanala oli sellainen, että sellaista jäähileistä kuuraa alkoi muodostua - aamulla oli teltan narut paksut kuurasta - ja nuo jäähileet vaunun pinnalla kuuluivat. Olin nukahtamassa, ja taustalta kuului sellaista "enkelipölymäistä" pientä ääntä.

Nykyisellä vaunulla jouluaamuna olin herännyt tavalliseen tapaani aikaisin. -28 astetta näytti ulkomittari, vaunun pöydällä kynttilä, istuin katselemassa ikkunasta kun päivä alkoi valaistua, ja kireässä pakkaskelissä yksittäisiä lumihiutaleita leijaili tyynessä kelissä.

On minulla hyviä kesämuistojakin, mutta jos nyt nämä vaihtelun vuoksi