Sorry nyt vaan, mutta hiukan kuulostaa yliherkältä nyt mun korvaan noi turvallisuusohjeet. Oman kokemuksen mukaan ei nyt ihan koko aikaa ole pakko olla profiloimassa jok'ikistä näkyvissä olevaa henkilöä. Josko sen ammatin nyt sit sais välillä vaikka vähän levolle.
Ulkomailla ihmiset voi olla ihan vaan muutenkin uteliaita, käyttäytyä omalle kulttuurilleen tyypillisesti, kattoa josko voisivat olla avuksi, kyttäävät omaa huudiaan, ja löytyyhän joka maasta toki ne omat hörhönsä. Niistäkin aika iso osa on loppujen lopuksi käytännössä vaarattomia. Toki silmät kannattaa pitää auki, helpoin 'saalis' niille harvoille ikäville hepuille on se omassa maailmassaan leijuva yksilö tai lauma.
Oman turvallisuuden kannalta suurempi riski on melkein joka maassa ollut liikenne, ei yöpyminen tai ajanvietto. Reissujen varrella on tullut yövyttyä yksin tai porukalla paitsi kaupallisissa hotelleissa, motellissa, mökeissä, leirintäalueilla ja stellplatseilla, myös huoltsikkojen pihoilla, rekkaparkeissa, kaupunkien ja kylien parkkialueilla, puskissa, jopa muutamien nähtävyyksien parkkipaikoilla ja ties missä. Toki ns. terve järki on pidetty mukana, ja jätetty ne synkät 'jakomäet' sun muut ei nyt muutenkaan mielenkiintoiset paikat välistä.
Sama juttu sapuskojen kanssa, paikallisissa ruokapaikoissa on syöty eikä ole sen kummempia ruokamyrkytyksiä ollut ulkomailla.
Tuo sitten suunnilleen jostain 90-luvun puolivälistä eteenpäin, ja joka vuosi useampi kuin yksi reissu ulkomaille. Liki kaikki Euroopan maat on tullut koluttua ja aika lailla iso osa reissupäivistä on ollut ns. entisen itäblokin maissa. Puolassa ja Unkarissa on vielkin aika lailla koluttavaa, entisestä Jugoslaviasta puhumattakaan. Kulkuvälineinä on ollut henkilöauto, mp, as-vaunu ja as-auto, jos julkisia ei lasketa.
Onhan niitä jotain käytännössä merkityksettömiä juttuja ollut, mut ei nyt mitenkään kummallisesti enempää ku täällä Suomessakaan. Sama juttu on sit likimain oli sit vaikka minkä tahansa pääkaupungin päärautatieaseman nurkilla metroasemalla, oli sit Oslossa, Brysselissä, Helsingissä, Lontoossa, Pariisissa, Budapestissa, Tukholmassa tai Berliinissä. Ja taas kun on ns. avarammissa maisemissa, hörhötiheys on melkoisen pieni.
No joo, riskinhallintaahan tää on. Mut menee reissailu tylsäksi jos pyrkii 0-riskiin, ja allekin...
Täällä on aina silloin tällöin yhä keskustelua siitä uskaltaako ulkomaille matkustaa, kun siel on niin vaarallista. Eipä moista suhtautumista ole tarpeen ruokkia yhtään.