Karavaanarin keskustelut > Tarinoita Suomesta ja maailmalta

Autoilu-urani historiaa, sattumia ja tapahtumia.

<< < (6/40) > >>

retkeilijä:

--- Lainaus käyttäjältä: retkeilijä -  9.09.2019     kello on 16:28 ---Olin skootterimiehiä ja ensimmäisen auton hankin vasta nuorena aikuisena. Tällä Hilman Impillä ajelin kovaa lumista tietä Kuopiosta maalle likkakaveria noutamaan. Impi karkasi metsään.

Keväällä vaihdoin TippaRenun ja likkakaverin. Hänestä tuli vaimoni.

--- Lainaus päättyy ---

Serkkumies oli autoharrastaja ja annoin impin hänelle jokamiesluokkaan ajokiksi. Hänellä oli viritysosia, kansi ja kaksoiskaasuttajat. Autoa sitten hitsailtiin ja kevennettiin ja hinattiin toisella aisan perässä paikallisiin jääajoihin. Sliksseillä se oli hauskaa yhden talven, mutta sitten tuli piikkirenkaiden aika ja lopetin homman.

Se oli sitä aikaa. Nyt en pidä ollenkaan äänekkäistä ja saastuttavista autokisoista.

Yrjö:
   
  Enoni oli autokoulua pitänyt jo sotia ennen, hän myös opetti isäni ajamaan. Isä oli nelikymppinen, eli hiukan vanha etulinjaan, hän oli sota-aikana autokuskina Nuutajärven kartanossa. Eno oli myös aktiivisesti mukana autokoululiitossa, hänen hautajaisissaankin oli liiton edustajat tuomassa seppeleen.
   Eno aina puhui että nuoria miehiä vaivaa penikkatauti! Minuakin se varmaan vaivasi pitkään, nyt on vaihtunut vanhuuden höperyyteen. Tulee mieleen, jos mulla olis nuorena ollut 200 kulkeva vehje, olisinko hengissäkään? Tähän asti on päästy yhdellä laastarilla, siitä myöhemmin.
   Helpottamaan se alkoi kun liityin autourheilijoihin reiluna parikymppisenä. Ajoin melkein kaksi ralliakin. En kuitenkaan kymmentäkään vuotta ollut mukana, ei ollut minun lompakolle sopiva harrastus, mutta penikkatauti pikkasen helpotti.
   Olin kait sinä keväänä -67 päässyt armeijasta, tämä tapahtui myöhemmin sinä kesänä:
   Tulin aamuyöstä kotiinpäin tuttua mutkaista kylätietä, mosse 407:kalla. Sain kiinni kuplan, yritin pienillä suorilla ohi, kupla kuitenkin kiihdytti, eikä mossekaan mikään raketti ole, joten en päässyt ohi. Mutkiin hän kuitenkin jarrutti kovin, kuski ei ilmeisesti tuntenut tietä, niinkuin minä.
     Siihen aikaan siellä aamuisin ei yleensä kulkenut kun maitoauto myöhemmin, joten vastaantulijoita tuskin on. Tuli pidempi suora, lähdin taas ohitukseen, sama toistui. Mossessa oli sen verran vikaa, että kävi 3:mella vähän aikaa jos oli hiljaa ajettu. Niin nytkin, vasta kun pääsin kuplan rinnalle, lähti 4:jällä käyntiin. Sen verran pitkäksi ohitus venyi, että en ehtinyt palata oikealle ajoissa. Siinä oli eka töyssy oikealle siirtyessä, siirtyminen tapahtuikin ilmojen halki.Seuraava heitti lisää oikealle. Kolmas ja viimeinen töyssy heitti ojaan , jota kynnin muutaman kymmenen metriä. Isoon kiveen osuessa vauhti oli tippunut aika pieneen, ei seurannut muuta kun kevyesti katolleen meno. Toisen jalkani yhden laastarin verran teloin.
   Kun kömmin pihalle höyryävästä mossesta, ajattelin sanoa kuplan kuskille jotain ohituksen estämisestä. Hän kuitenkin oli  armeija-aikainen herra kersanttini, myös siviliin päässyt, jäi sitten sanomatta. Hänellä oli mies ja kaksi naista kyydissä, nostimmen mossen pyörilleen, tai oikeastaan takapyörilleen, edessä oli kummit/vanteet/pyöränripustukset ihan paskana.
   Rouvat (ainakin myöhemmin) sanoivat olleen kauheeta katsoa, kun olin ollut aika korkealla viimeisessä hypyssä.
   Alkuperäiset kuluneet iskarit ei oo ehkä niitä parhaita hyppyihin, varsinkaan kokemattomalle?

Naussi:
3 kertaa auto jättänyt tielle. Aina alla matkailuauto, Ducato. Kouvola, Mäntsälä ja Varsova. Vuokra-auton aina joutunut ottamaan alle. Huumori meinannut tilanteessa loppua.

seppoko:
Sain sitten "varallisuuttakin" sen verran kokoon, että pystyin hankkimaan ensimmäisen autoni. No sehän oli jo aiemmin mainittu Mosse. Ostin sen isältäni, muistaakseni 200mk:lla. Tuontisäännöstely oli loppunut ja isä pystyi hankkimaan uuden Ford Cortinan.

Iso tapahtuma oli kun Mossella kävin silloisen työkaverini kanssa Ruåtsissa ajamassa vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Kävimme aina Malmössä asti. Tämä matka johtui osittain siitä syystä, että suomalaisia "opetettiin" silloin laivamatkailuun. Olihan noina aikoina tullut uudet autolautat Naantalin ja Kapellskärin väliseen liikenteeseen. Apu-lehti jakoi varmaan tuhansia vapaalippuja laivoille, muistaakseni tehtäväpalkintoina. Minäkin voitin pari ja olihan ne käytettävä. Siksi Ruåtsiin.  3.9. -67 sitten piti  yö seurata telkkarista kun Ruåtsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Ai niin, meinasin unohtaa maininnan Mossesta.Se ei enää tuolla matkalla ollut parhaassa tikissä. Tuli ajeltua "alinopeutta". Eiku, eihän silloin voinut ajaa alinopeutta kun ei maanteillä ollut nopeusrajoituksia. No niin hiljaa kuitenkin, että samalla laivalla olleet linja-autot ohittivat meidät. Lahnajärvellä oli kahvitauko ja siellähän ne linja-autotkin olivat. Meidän kahvitauko oli lyhyempi kuin linja-autoväellä. Kun lähdimme kohti Mossea, kuulin linja-autokuskien jotain mainitsevan, että taas se on edessä. Niinpä ne sitten ohittivat taas jossakin kohtaa melko pian.

Tarvasjoki:

--- Lainaus käyttäjältä: seppoko - 11.10.2019     kello on 23:14 ---

Siksi Ruåtsiin.  3.9. -67 sitten piti  yö seurata telkkarista kun Ruåtsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen.



--- Lainaus päättyy ---
Ei sillä siirrytty järjestyksessä että ensin isommat : ekax junat, ratikat,rekat, bussit, ja sit henkilöauto viimeks  ;D niin kuulemma tarina kertoo.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu