Aihe: Vanhoilla vehkeillä valoa illanistujaisiin

Näin keskiviikkona valon tuojana voisi toimia vaikkapa kohtuullisen harvinainen, vanha 1920-1930 luvun Hasag.
Lamppu on sentään Stockmannin maahantuoma.  Ei siis sen mainoksien naureskelevan rekkakuskin,  vaan sen "paremman väen" hovihankkijan.
Tehoa tästä löytyy 300 kynttilää.

Torstai voisi olla sellainen tillikan ilta.
Kuvassa vähän harvinaisempi Belfastin "ruuvijalka Tillikka."

Mitähän tulee perjantaille?

Mitähän tulee perjantaille?

Jännä odotella,hienoja on lamput

Toivottavasti jollekin illalle tulee semmoinen herraskartanoon sisäkäyttöön tarkoitettu pöytävalaisin

Tällaistako tarkoitit? Olisiko tarvis? Tähän on vielä kattokiinnike olemassa.

Hieno tämäkin on, itsellänikin on Aladdin. Ajattelin semmoista pöytälamppumallista Tillikkaa, jollaisia oli Petroolimestarin yhdessä kuvassa tässä joskus.

Perjantai on Petromaxin päivä.

Tämän Berliiniläisen firman kymmenistä tuotteista tuotakoon esille malli,  joka on siro ja erittäin hyvin toimiva.
Varustettu alkuperäisellä säiliön painemittarilla.

Tämä malli 827 Super Rapid tuottaa valoa 250 kynttilää.
Valmistettu 1930-luvulla

Lauantain lyhdyksi sopinee Petromaxi kun se kuunpimennyskin jäi pilviin.

Etenkin sota-ajan pimeinä aikoina tarvittiin suhisevaa keinovaloa.
Natsi-Saksa natisi liitoksissaan ja häviö häämötti,  mutta  lamppuihin lisättiin tehoa ja arvokkaan messingin käyttöä lampuissa vähennettiin.
Rautaa vielä riitti teollisuudelle kun naapurimme toimi Speerin akan pojan, sen Albertin hovihankkijana...

Tässä Petromax 828 Rapid.
Teho 300 kynttilää.  Suhisee ihan rauhanomaisesti...

Näin sunnuntai-illan lampuksi kävisi vaikkapa Hampurissa valmistettu Standard,  joka on kuin ilmetty Petromax.  Siis luvallisesti apinoitu.
Valotehoa löytyy 250 kynttilää joka tursuaa hienosti tuon maitolasin läpi ja antaa hämärälle pehmeät varjot...

Hieno on taas tämäkin! Sitä olen mattalasin kanssa miettinyt, että mitenkä sitten huomaa, jos sukkaan tulee reikä lampun palaessa? Vai käykö niin ylipäätänsä koskaan?

Elwari se on hyvä kysymys,  kyllä se reikä joskus tulee sukkaan silloin kun värkki on toiminnassa.  Vähän niin kuin muidenkin sukkien kanssa...
Sellainen iso repeämä sukkaan tulee tärinästä ja "lentolaukku- käsittelytyylistä."

Muutamat valmistajat ovat fiksusti tehneet laseja joissa on mattaa ja kirkasta sopivasti.

Ohessa Coleman vuodelta 1994.  Valoteho 125 W ja polttoaineena bensiini.

On muuten asiallinen lamppusalkku joka suojaa värkkiä ja mahdollistaa helpon kannettavuuden...

Maanantain illan hämyyn valontuojana voisi toimia Maxim 520 Dittmar lyhty.

Tämä korkeahattu punapää "alppiturkkilainen" eli itävaltalainen lyhty, on 1950-luvun tuotteita ja antaa valoa 350 kynttilää.
Onhan se valossa jodlaaminen ollut hauskempaa kuin aivan säkkipimeässä alppilaakson pohjalla...

Eilinen tarkoitti tietenkin tiistaita.
Tänään keskiviikkona vilkaistaan ajoneuvojen valaistusta.  Polkupyörät olivat 1930-luvulla merkittäviä ja arvostettuja ajoneuvoja.
Sorateillä taivallettiin töihin ja tansseihin.  Usein pimeälläkin. 

Varhaisia valonlähteitä olivat petroolilyhdyt.  Monet muistavat fillarin etupäässä olevan koukun,  mutta aina ei tiedetty mitä varten se koukku siinä on.

"Kaikkia se saksalainen keksii."  Kuuluisa myrskylyhdyn valmistaja teki fillareihin sopivan Feuerhand-myrskylyhdyn 1930-luvulla.
Siinä oleva jousivoimainen osa työnnettin fillarin koukkuun,  tuli lyhtyyn ja menoksi.  Ei sammunut vaikka Kasselin mäkeä olisi lasketellut,  kun valolaite oli Super Baby- myrskylyhty...

Semmoinen kahdella isolla pyöreällä patterilla oleva niklattu sähkövalaisin mulla oli penskana, mikä sopi siihen koukkuun. Onko sinulla karbiidilamppuja kokoelmassa? Semmoisen joskus pikkupoikana näin ja on jäänyt mieleen. Tominnassa en sellaista ole nähnyt.