Tein taasen jokakesäisen rojektin, parturoin orapihlaja-aidan. Se oli sitten järjestyksessään 30. leikkuuoperaatio, ja joka kerta tuntuu tympeemmältä ja vastenmielisemmältä, kuin edellisvuonna. Niinpä oonkin joka suvi tän kylän viimonen, kuka leikkaa aitansa. Eikä siitä tullut edes suora tällä(kään) kertaa. Onneks tuota ei oo ton enempää, pikkasen vajaa 100 m. Kyllä kohta alkaa olla jo nuorempien vuoro...