Aihe: Karavaanarin mieluisin olotila

Meitä kun on mieleltään niin moneen junaan ja vielä asemillekin riittää, niin mitenkäs on silloin kun haetaan karavaanarin mieluisinta olotilaa. Sitä mukavinta tilannetta, josta ei haluaisi luopua ja johon aina toivoo palaavansa.

Mahtaako se olla juurikin ratissa matkan päällä jossain koti- tai ulkomailla, ehkä tutun jäsenalueen baarissa karaooken äärellä vai sitten leiriytyessä jossain kaukana, missä suojatiet loppuu ja sudet ulvovat hyvä yötä?

Reissuun lähtö on ainakin itsellä aina se odotettu olotila, onko se sitten mieluisin.. sitähän reissua sitä on odoteltu joten aloitus kaikkineen.

Mieluisin olotila on monesti  ollut silloin kun Adrianmeri tai Atlantti tulee päivien matkan jälkeen ensi kertaa näkyviin. 
Ruorimies on monesti huudahtanut; "Buon giorno, Mare Nostrum!" 

Jotta innostava kuva ei olisi liian eteläpainotteinen,  niin on  Norjassa talvella tullut ihasteltua valkoisten vuorten vastapainona mustanpuhuvana vellovaa Barentsin merta...

On todella vaikea sanoa mitään yhtä mieluisinta, sillä se riippuu hyvin paljon myös senhetkisestä mielentilasta, mikä just sillä hetkellä on sitä mieluisaa, olosuhteet yms. huomioon ottaen. Joskus se on vain aamun omat hetket etuteltassa aamupalaa nauttien kun muu porukka vielä nukkuu, joskus se on tienpäällä joku hieno harju järvimaisemalla, joskus taasen ihan kotioloissa hellan ääressä jonkun maittavan arkisapuskan loihtiminen jne. Ei siis ole vain yhtä, vaan vähän kaikesta pyritään koko ajan löytämään ne mieluisat asiat, positiivinen ajattelutapa. Ehkä se on just siinä. Ei vaivuta synkkyyteen ja nähdä vain niitä epämieluisia seikkoja, vaan haetaan sitä voimaa ja jaksamista sen positiivisuuden, asioiden mieluisten puolien kautta, sillä (lähes) jokaisessa asiassa on myös ne mieluisat puolensa, kyse on vain itsestään, haluaako niitä nähdä

Sopiva hidas valssi, hyvä parketti sekä tilaa ja tanssitettavana Pirjo.

Harrastukseen liittyen niin sanoisin matka, päämäärällä ei sitten niin väliä. Vähäliikenteinen tie läpi vaihtelevien maisemien hyvällä kelillä. Rauhassa voi ajaa hiljaakin ja vaan nauttia ajamisesta kun ei kukaan roiku perässä.

Kotona se on saunomisen jälkeen kun istahtaa sohvalle ja katselee takapihan maisemata ja toteaa että valamista tuli jos joku rojekti ol tehtävänä
Toinen on kanssa aika mukava fiilis kun on ajanut seitsemän kilometriä naapurikunnan puolelle kun matka on alkamassa ja kohde tiedossa,oli se kohde sitten ihan missä vain . Saan tai tuhansien kilometrien päässä 

Kyllä se on kun pitkä tie edessä, ilman suunnitelmia, ilman määriteltyä paluupäivää mentaliteetilla. Mietitään sitä joskus.
Aamulla ei tiedä mikä maisema ikkunasta seuraavana päivänä avautuu. Ja kyllä tässä on se että pääsee kävelemään, pyöräilemään, patikoimaan uusissa maisemissa. Kotona itsellä on ainakin iso kynnys lähteä ulos kävelemään kun samoja tylsiä maisemia päivästä toiseen vaikka kuinka yrittää mielikuvitusta käytten reittiä vaihdella. Ei ole vuorta, ei merta, järveä nyppylää mitä ihastelisi. No on yhdellä reitillä pari lammasta ja lehmiä....

Puskassa keskellä pimeää metsää keskellä ei mitään kera pullo valkkaria.

Ilmeisesti karavaanari on onnellisimmillaan silloin, kun hänellä ei ole vaunua tai on hankkimassa sellaista.

Tai mieluisin olotila on silloin, kun ei ole asiaa, mutta kirjoittaa aiheeseen kuulumatonta.

Avasin tämän osion kirjoittaakseni viime kesän mieluisista hetkistä, mutta olkoon jakamatta.

Ilmeisesti karavaanari on onnellisimmillaan silloin, kun hänellä ei ole vaunua tai on hankkimassa sellaista.

Se on sen uuden ostamisen hirveä huuma, joskus kuumeeksikin kutsuttu - jonka jälkeen seuraakin usein sitten se krapula

Toki tässä yhteydessä "uusi" on siis itselle uusi, joka siis voi olla ihan hyvin käytettykin, eikä niin väliä onko kyseessä retkule, auto, vene, kämppä... Joskus jopa uusi työpaikka voi aiheuttaa runsaasti mainittua "mieluista olotilaa"

Kyllä se on se, kun on loma tai vapaa alkamassa ja vaunu liikkuu auton perässä kotipihasta tielle...
Kaikki on vielä edessä

Tällä kertaa se on se, kun "Suomen kesän"  ja melkein kahden viikon reissaamisen jälkeen löytää riittävän kesän.

Olen itse huomannut, että myös tulevien reissujen suunnittelu on mukava olotila.

Just nyt olis haaveena, jotta tää ...tanan flussa loppuis!