Tämähän on hyvä ketjunavaus.
- hetki, jolloin alustava reissusuunnitelma on välähtänyt mieleen
- lippujen varaaminen
- laivaan tai lentokoneeseen pääseminen
- rajan ylitys tai terminaalista poistuminen
- ensimmäinen ateria silloin, kun olen uudessa maassa
- sen kohteen tai nähtävyyden saavuttaminen tai näkeminen, minkä vuoksi matkaan on lähdetty
Nuo ovat kaikki lyhyitä hetkiä, vain ruuan kanssa menee pitempään. Siksi täytyy mennä kokoajan eteenpäin ja löytää uutta. Paikalleen pysähtynyt rutiini on mieluisuuden vihollinen.
Yksinreissaamisessa on paljon mieluisia olotiloja, kun voi itse päättää, mitä tekee ja mihin menee, ja on vapaa rajoituksista. Sitä kun muutaman päivän tai viikon tekee, on mukava taas touhuta perheen kanssa.
Kaikkein mieluisin olotila ei karavaanariutta edellytä, mutta onhan se mukavampaa kuin telttailijalla tai hostelliin majoittuvalla reppumatkaajalla.
Jos ajattelee tiukasti karavaanarin mieltä, niin kaikki on hyvin silloin, kun jääkaappi, vesitankki ja kaasupullot (miksei lompakkokin, kuvainnollisesti, ja viinilasi) ovat täysiä, vessakasetti ja harmaavesisäiliö tyhjiä. Ja on riittävän kaukana kotoa siten, ettei tarvitse palata ainakaan kuukauteen.