Ei liiku mihinkään kotoota paitti sunnuntaiaamuna. Poika pääse ripille ja pittää olla ennen kymmentä kirkossa.Tämäilta ja huominen päivä mennee juhlien laitossa...siivoust a,leipomista ja muuta fixausta...
Matkailuväline onkin seisonnassa nyt ja vielä pariviikkoa jos ei ylläriretkeä pukkaa.
Hienoa aikaa elämässä. Kun omat lapset pääsevät ripille. Tuntuu kuin jokin virstaanpylväs olisi kääntymässä. Tuo rippiporukasta huokuva epävarmuus, tuo tulevaisuuden ja kaikki se jännitys, ujous, vastakkaisen sukupuolen pälyily, saa oman nuoruuden mieleen. Muutenhan nuo meidän jälkipolvet vaikuttavat olevan jo meitä tietävämpiä sekä monessa asiassa osaavampia. Toisaalta nuorisio vaivaa tällä hetkellä kova huoli huomisesta ja sen joutsenlaulun lailla läikehtivästä käytöksestä voi aistia todellista pelkoa, kun kaikki tuutit työntävät vain negatiivisia uutisia. Mutta nuorilta kaikesta tiedosta huolimatta puuttuu käsitys historialisesta tosiasiasta. Aurinko nousee huomennakin ja maailman loppu on toistaiseksi peruttu.
Miten Leino sen ilmaisikaan, "meil ukkoina syntyvät sylilapset ja nuor mies on hautaan valmis jo"