Aihe: Kullankaivuuseen hurahtanut karavaanari

Se on tuo terveys...voisko sanoa ihan kultaakin kalliimpi asia .Kulunut sanonta,mutta pitää ainakin meikäläisen kohdalla paikkansa,että vasta kun se horjuu tai sen menettää,sitä osaa arvostaa.Toivottava sti kaikki menee hyvin ja pääset nauttimaan .

Katselin eilen -90 luvulla nauhottamiani dokumenttejä vhs- kasetilta, Heikki Pihlajamäestä ja Yrjö Korhosesta. Molemmat olivat elättäneet itsensä vuosikymmeniä kultaa kaivaen lapiolla. Molemmat miehet näissä erillisissä dokumenteissä korostivat, tätä elämäntapaa (luonossa elämistä) mikä meni itse kullan määrän ohitse. Kullasta, kalastuksesta ja metsästyksestä saivat toki elantonsa.
Sanoivat että, siinä on romantiikka kaukana kun kultaa kaivaa ja etsii. Kesässä kului loppuun 5 lapiota ja 4 - 7 paria kumisaappaita, jotka kuluivat rikki pohjista.

Nyt kun olen kaverini kanssa tutustunut tähän hommaan, minä pintapuolisesti ja ajalisesti vähemmän, kaverini vähän laajemmin ja syvemältä (tarkoittaa myös montun koka) niin kovan työn takana on ennen ja nyt ollut se mitä on kultapulloon jäänyt.
Tutustuimme myös näihin todellisiin kullankaivajiin Inarin hautausmaalla, siellä niitä oli useita kymmeniä, joiden nimet oli myös kaiverrettuna pronsikilpiin.

Satutko tietämään / muistamaa nimeä. Tapasin Lemmenjoella kullankaivajan joka jäi vahvasti mieleeni mutta jonka nimi on unohtunut, hän oli lähtöisin etelästä ja ollut veturin kuljettajana mutta veri vetänyt miehen montulle kesä kausiksi ja sanoi tavatessamme kaivavansa viimeisiä kesiä koska jalat olivat niin lopussa että ei enään jaksanut kävellä pitkäämäkeä leirille kuin pätkissä. Hänen kuvansa oli myöhemmin Tankavaaran kulta museon seinällä, erityis tuntomerkki oli että hänellä ei ollut nenää.
Tavatessamme hän oli montussa kaivamassa ja sanoi kaivaneensa kaksi päivää ränniin vaskaamatta välillä, kun olin utelias niin hän suostui vaskaamaan rännin minulle näytiksi että onko rännissä on kultaa. Vaskaus osoitti että olihan siellä vaskoolin pohjalla hiukan hippuja ei kylläkään kovin isoja eikä kovin paljon. Kyselin mieheltä että minkähän arvosta sitä olisi jolloin hän totesi että n. 60mk arvosta sitä ehkä on, katsoin miestä silmiin ja kysyin että otatko jolloin hän totesi että otan. Tästä seurasi vaskoolin lämmityksen jälkeen hippujen siirtyminen pieneen lasi putkiloon ja sen jälkeen putkilon siirtyminen minun taskuuni.
Ei kaivajalle kovin suurta päiväpalkkaa muodostunut mutta minulle jäi hyvä muisto siitä päivästä jolloin hänet tapasin.

Olen lukenut jonkinverran näistä vanhoista kullankaivajista. Ei muistu mieleeni tuolla antamallasi tuntomerkillä ketään kuka hän olisi. Mutta jos siellä Tankavaarassa (missä poikkesin alkukuusta) on hänen kuvansa, niin kyllä hänelle siellä nimi löytyy. Katsoppas tuosta linkistä http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Lapin_kullankaivajista jos löytyy tuttua nimeä. Tässä luetellaan kyllä käsittääkseni vaan kaikki tunnetuimmat.

Voisiko olla Väinö Hoppu? (miinanraivaaja invalidi)

Ei ole Hoppu, tapaamani mies eli viellä vuosituhannen vaihteessa. Yritän laittaa oheen kuvan, jos onnistuu?

Kyllä hänelle sitten nimi Tankavaarasta löytyy jos hän vielä vuosituhannen vaihteessa on ollut. Mukava kun laitoit kuvan

Käänsin kuvan.

Melkoisia "elämäntapaintiaanej a"lienee olleet nämä kaverit.En usko että he perimmiltään hakivat edes suuria rikkauksia,enemmän lienee kaipuu omavaraisuuteen,luonnon kanssa symbioosissa elämiseen,suureen hiljaisuuteen ja moniin muihin asioihin joita ei kerrostalossa tai kaava-alueella asuva kaupunkilainen välttämättä ymmärrä .Tietenkään se "isommuksen"löytäminenkään ei liene ollut vastenmielistä .

Kiitos että käänsit , minä kun en osannut. Kuvan henkilö oli erittäin miellyttävä henkilö karusta ulkonäöstään huolimatta tuntui olevan itsensä ja elämänsä kanssa tasapainossa. Aino huoli oli miten pääsee vaan liikkumaan kun jalat olivat huonot.

http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194695060489/artikkeli/palsinojalta+loytyi+16+3+gramman+isomus.html

Näyttää sitä sieltä Palsilta löytyvän.Onneks olkoon vaan Matsonnille!

Kiitis JEE

kesä oli todella kultarikas saatiin tuonlisäksi 1 grammanen ja 0.62 sekä 0.19, 0.13, 0.11, 0.10 ja paljon pienempiä.

ps mistä tiesit että se olin minä

Hyvää vuotta 2012.
Vielä viisi kuukautta ja taas mahdollisesti nautitaan Lapin rauhasta ja elämyksistä Saalis ei ole tärkein, ei kalassa eikä kullassa. Vaan ollaan hengessä mukana.

Hyvää vuotta 2012.
Vielä viisi kuukautta ja taas mahdollisesti nautitaan Lapin rauhasta ja elämyksistä Saalis ei ole tärkein, ei kalassa eikä kullassa. Vaan ollaan hengessä mukana.

   

 Tämä krapiainen meinas mennä takasi syntysijoilleen viime kesänä.Oli jo aivan rännin hännillä kun tarkastin.

no perhana olipa lähellä....onnea vaan... paljonko painoi 

Oliskohan tuo ny ollu hiukan toista  kgeetä kun  tuo puntarini ei noita desimaaleja kovin pitkälle mittaa.