Otan osaa suureen suurusi
tässä olen surun murtamana ollut jo 30.10-15 asti
ja ei se meinaa helpottaa
kovasti on syvällä tuo suru
mutta päivä kerrallaan vain on pakko mennä
vaikka aina ei tee mieli edes sänsystä pois nousta
onneksi on noi kisulit, jotka pitää huolen, ettei äippä jää sinne suruineen
ja tekemistä vaan pitää olla, jotta saa ajatukset muualle edes hetkeksi
Voimia ja jaksamisia sinulle