Aihe: Kell´ onni on, sen onnen kätkeköön

Onni ei myöskään löydy facebookista eikä sosiaalisesta mediasta vaan ihan oikeista ja aidoista hyvistä ihmiskontakteistä.

Ei varmaan etuteltoista ja vastaavista.

Ite olen saanut lukuisia ystäviä juurikin tuota kautta, eli erilaisista sosiaalisista medioista. Sellaisia ihmisiä, joita en ikinä olisi muuten tavannut. Facebook on ihan hyvä yhteydenpitokeino, eipä muuta.

Ystävät on toki kivoja, samoin muutamat sukulaiset, mutta varsinaisen onnen löydän kyllä muualta, perheestä ja harrastuksista.

   Kyllä se onni on monessakin mielessä hyvin toivottua.

   Eräskin naikkonen (ei minun) sanoi anovasti.... anna Onnin tulla, ja tunnin olla.

Se ei ollut äitiinsä tullut, joka vain antoi, vaan isäänsä, kun suorastaan pyysi.

Vaan onnihan se on sekin, jos Onnilla on ollut taito kohdallaan.

Ei varmaan etuteltoista ja vastaavista.

Ite olen saanut lukuisia ystäviä juurikin tuota kautta, eli erilaisista sosiaalisista medioista. Sellaisia ihmisiä, joita en ikinä olisi muuten tavannut. Facebook on ihan hyvä yhteydenpitokeino, eipä muuta.

Ystävät on toki kivoja, samoin muutamat sukulaiset, mutta varsinaisen onnen löydän kyllä muualta, perheestä ja harrastuksista.

Tosiasiaa tämä. Perhe, lapset, lapsenlapset, niistä syntyy arvokkaimmat asiat.
Mutta se some...
Kun olen noihin puukonteko hommiin hurahtanut niin meillä naamakirjassa on puukonkyhääjien, seppien, jne. ryhmä jossa on tullut tutustuttua seppiin ympäri suomen, ja laajemminkin. Naamakkain tapaaminen on aika harvassa, jotain seppäpäiviä, puukkotapaamisia jne kyllä on muutama vuodessa. Mutta muuten ryhmä on hieno juttu. Jaetaan avoimesti kikkoja, työtapoja, uusia keksintöjä, ohjeita, apua ongelmissa. Eikä yhtään kuraviestiä ole näkynyt.

Duunikaverit taas on siitä kivoja että ne käy duunissa. Siksi ne on duunikavereita. Mä oon onnellisesti eläkkeellä.