Aihe: Koulumuistoja

Oli se aika, että keskikoulusta olisi pitänyt lukioon mennä.

Ruotsinkielen opettaja otti puhutteluun ja sanoi
antavansa minulle nelosen jotten sinne pääse.

Olisi joutunut vielä vuoden minua sietämään.

No, hetken mietin ja sanoin.

Anna vitonen niin lähden.

Viitosen anto joten sain todistuksen ja
sanani pitävänä nuorena miehenä lähdin
muualle kouluja käymään.

eipä noi opotkaan paljoa tiedä .. kävi niin , et tyttäreni halus kampaaja parturiks ja opo sanoi, ettei sinusta siihen ole .. hän kävi sit yhden vuoden köökkikoulutukses ja haki kampaaja/ parturilinjalle .. pääsikin sit ja eka vuonna sai jopa stipendinkin  .. ja muutenkin pärjäs todella hyvin siellä .. kuin nytkin yrittäjänä menee häl oikein hyvin , jot oikea ol häl valinta kuitenkin ...silloin oli hilkul, etten soittanu sil opol ja sanonu pari harkittua sanasta .. mut jätin sit soittamati  .. toivon vain , ettei monen tytön/ pojan haaveita ole  ollut lyttyyn lyttäämäs tuo kaikki tietävä opo ...

Ruotsin kanssa on ollut joskus minullakin ongelmia. Peruskoulun jälkeen kävin kokeileen hetken lukioo, mutta mm. Ruotsin ope totesi mulle kokeen jäljeen "Hyvällä veikkauksella saisi paremman tuloksen"
Tekun ruotsista jäi hyvin mieleen kiselprikka ja ludsila, mutta kahdella sanalla ei kurssia läpäisty. Hylätyn uusintakokeen jälkeen sain kesäksi kirjallisia harjoituksia ja ne palautettuani sain ykkösen todistukseen.

Huonosta ruotsin menestyksestä huolimatta, jutustelu onnistu Sexjön saunassa "ummikko ruotsinkielisen" kanssa

Huonosta ruotsin menestyksestä huolimatta, jutustelu onnistu Sexjön saunassa "ummikko ruotsinkielisen" kanssa

Heh..nii mullakki ..ja ja..åde..åde..de de..aina on hymyilly ruåttalaiset noista vastauksista   
Toi ruåtti ol ikin ollu meikkiksenkään vahvoi pualii..eikä kyl pal muutkaan aineet..Historiasta pidin ja enkust..mut en kyl niistäkää niimpal et olsin lisää koulua halunnu. Joten elämänkoulussa on vaik kuipal opittu ja opitaan viel jatkossakin toivottavaste 

Haaveilin v-76 keskikoulun viimeisellä luokalla sairaanhoitajan ammatista.Opolle haaveista ilmoitettuani hän tokaisi"hölmö,ei se ole miesten ammatti".En sitten pitänyt päätäni ja lähdin aivan eri alalle.Sellaista oli senaikainen ammatinvalinnan ohjaus.

Mä kuulun siihen sukupolveen, kun käytiin kansakoulua. Sitä käytiin loppuun asti tai osa neljännen luokan jälkeen lähti joko ammatti- tai oppikouluun. Mä valitsin sen viimeksi mainitun, vaikka en sielläkään sitä loppuun asti käynyt. Kuitenkin on jotenkin pärjätty tähän asti.
Eikä ollut silloin mitään opoja olemassa!

Mä kuulun siihen sukupolveen, kun käytiin kansakoulua. Sitä käytiin loppuun asti tai osa neljännen luokan jälkeen lähti joko ammatti- tai oppikouluun. Mä valitsin sen viimeksi mainitun, vaikka en sielläkään sitä loppuun asti käynyt. Kuitenkin on jotenkin pärjätty tähän asti.
Eikä ollut silloin mitään opoja olemassa!

Ei se kansakoulu ny niin vanha asia vielä ole - minäkin olen aloittanut opintoni kansakoulussa. Tosin vain ekaluokan
Onhan tämä nykyinen systeemi parempi, kun ei tarttee 4. Luokalla tehdä ensimmäistä uravalintaa, joka saattaa määrätä koko loppuelämän suunnan.

Edit: typot korjattu...

Siihen suuntaan ollaan kuitenkin taas paljon menossa kun lukion ainevalinnoilla pyritään jo rajaamaan jatko-opiskelupaikkoja (pääsykokeiden asteittainen katoaminen)

No, menin sitten seuraavaan opinahjoon.
Oli jo ajokortti ja autokin.

Taas tuli aihetta palaveriin ruottin open kanssa

Ehdotin että vien hänet kotiin ja neuvotellaan
siinä matkalla. neuvottelut käytiin
ja opettajan kotipihaan saavuttiin.

Pyysi ope kahville, mutta kohteliaasti
kieltäydyin.

Hitaana hämäläisenä vasta myöhemmin
ymmärsin, että kenties olisi neuvottelut
vielä jatkuneet.

Mä kuulun siihen sukupolveen, kun käytiin kansakoulua. Sitä käytiin loppuun asti tai osa neljännen luokan jälkeen lähti joko ammatti- tai oppikouluun. Mä valitsin sen viimeksi mainitun, vaikka en sielläkään sitä loppuun asti käynyt. Kuitenkin on jotenkin pärjätty tähän asti.
Eikä ollut silloin mitään opoja olemassa!

Historiani on muuten tuo, mutta meillä oli jo opo. Hän antoi ammattisuosituksens a minulle. Onneksi se ei totetunut koskaan, koka tuskin olisin viihtynyt tullimiehenä. Tai vaikea sanoa varmaksi, kun en ole sellaista työtä koskaan tehnyt.
Sattumalta aikanaan löysin ammatin, josta olen todella pitänyt. En kouluaikana edes tiennyt semmoisen olemassaoloakaan.

Historiani on muuten tuo, mutta meillä oli jo opo. Hän antoi ammattisuosituksens a minulle. Onneksi se ei totetunut koskaan, koka tuskin olisin viihtynyt tullimiehenä. Tai vaikea sanoa varmaksi, kun en ole sellaista työtä koskaan tehnyt.
Sattumalta aikanaan löysin ammatin, josta olen todella pitänyt. En kouluaikana edes tiennyt semmoisen olemassaoloakaan.

vähän sit ku mullekkin .. mut tämän ammatin kyl tiesin ja jo koton sitä harastan .. pitkälti sen oppi tuolt kantapään kaut .. ja eipä ois tekniikois ym .. haittaa vaiks sitä joskus jotenkin päivittäiskin .. ei nyt enään niinkään ammatin vuoks .. vaan omaks iloks ..

Siihen suuntaan ollaan kuitenkin taas paljon menossa kun lukion ainevalinnoilla pyritään jo rajaamaan jatko-opiskelupaikkoja (pääsykokeiden asteittainen katoaminen)

Ja tänä päivänä on helpompi päästä lukioon kuin ammattikouluun osalle aloista pitää olla täydet pisteet. Lukioon voi päästä alle 6 keskiarvolla toinen asia kannattaako mennä.