Aamulla yhdeksän aikaan lähdettiin ajelemaan kohti Kolmårdenia ja kun matkaa oli jäljellä reilut 2 kilometriä niin loppumatka olikin sitten yhtä köröttelyä, jopa polkupyöräilijä ohitti.
Parkkialueella meille maravaanareille oli sitten oma nurkkaus jonne oli jo saapunut autoja jo aika tavalla. Parkkerattuani auton kysyin parkkitytöltä että onko täällä mahdollista yöpyä kun muutamien matkailuautojen renkaiden alla on ajokiilat ja olipa vielä takatuetkin niin vastaukseksi sain ettei täällä virallisesti ole lupaa yöpyä mutta niin moni näyttää kyllä silti tekevän, se parkkilappu maksoi 60 kruunua eli 6.4 €
Jonoa olikin sitten jo monella portilla, reilun vartin sai jonottaa ja kahden päivän lippu maksoi 1896 kruunua eli 201 euroa ja kun yhden päivän lippu olisi maksanut sekin 160 euroa niin otimme sitten huomisenkin mukaan jotta tätä iloa riittää sitten huomiseksikin.
Norsulla oli välipalahetki
Vanhin Kolmårdenin norsu oli 47 vuotias ja se ei paljoa näyttäytynyt, omassa nurkkauksessaan se aikaansa vietti ja tämä ed. kuvassa oleva oli 14 vuotias ja jos vaimo ymmärsi täysin kuulemaansa niin nuorin oli 2 vuotias ja se oli ensimmäinen Ruotsissa vankeudessa syntynyt norsu.
Sitten monen eläimen ja aitauksen jälkeen saavuttiin viimein sinne köysiratasafarille joka on ollut maailman ensimmäinen köysirata villieläinten keskellä auetessaan vuonna 2011, 50 minuuttia tämä loputtomalta kestävä jono kesti joka kiemurteli samaan tapaan kuin lentokentällä konsanaan.
Viimein oli meidän vuoro päästä omaan vaunuun jossa oli kieleksi valittavissa: suomi, ruotsi ja englanti. Koska muita suomalaisia ei siinä heti meidän perässä ollut niin saimme ihan omalle porukalle tuon vaunun joka normaalisti vetäisi kahdeksan henkeä, olipa väljää olla neljästään.
Korkean paikan kammoiselle ei varmasti mikään mieluinen paikka tuo vaunu ole kun parhaimmillaan ollaan 20 metrin korkeudella kuten kuvassa, onneksi sentään meno oli nykimätöntä ja ei ollut tuulista.
Viimein saavuttiin myös Leijonien aitaukseen jossa urokset ottivatkin sitten rennosti..
Kaiken kaikkiaan kävelyä tuli tämän verran, tuosta kun poistaa sen 2650 metrin köysiradan niin tulhan sitä käveltyä n. 7 kilometriä, välillä käytiin maan alla bunkkereissa, tiikereiden luolassa jossa GPS on näköjään kadottanut vaistonsa.
Siitä sitten parkkipaikalle jossa huomasimme olevamme lähes ensimmäisiä jotka lähtivät kesken päivän pois.
Nyt otettiin suosiolla sama suunta kuin eilenkin, nyt myyjänä ollut nainen pyysikin 280 kruunua eli 10 kruunua vähemmän kuin eilen, joten ensi yö maksaa sitten 30 euroa
Moottoritiellä alkoi satamaan joten autohan oli jo hiukan kurainen joten ei muuta kuin pesuri käyttöön ja nyt taas kelpaa lähteä puhtaalla autolla matkaa jatkamaan.