Aihe: Hei me tehtiin se!!!

Hei me tehtiin se!

Selvittiin Venäjästä, kestettiin hengissä ja auto suht kasassa ne loputtomat rynkytystiet, ja löydettiin Vottovaaralle ja vielä sieltä poiskin!!!

Rynkytyksen kesto tosin oli jopa näin 30v hääpäivämatkalle melkein liikaa, ja Vottovaaralta pois pääsy ei ollut itsestäänselvyys alkuunkaan siinä lumimyrskyssä, mikä meitä ja vuorta riepotteli.

11 tunnin maastoretken kaksi viimeistä tuntia fillaroitiin metsäautotiellä odottavalle autolle vuoroin paksussa märässä hangessa ja vuoroin napoja (fillarin) myöten vesilammikoissa, ottaen lumipesuja ja iskuja tien päälle lumen painosta kaartuneita lehtipuilta.
Mukavaa oli että oli pimeää, niin ei tarvinnut enää jännätä, näkyykö karhuja vai ei
Yhden sellaisen Hilla kenties tunturissa haukkui pois.
Ja arvatkaa olitinko autolle saapuessa läpimärkiä ja umpijäässä.

Loppujen lopuksi niitä uuden hienon puhelimen toimintoja ja karttoja ei käytetty kuin pari kertaa paikan tarkistamiseen, kun venäjäm kielisestä nimesta ei saatu tolkkua tai tien viittaa ei ollut.
Sport tracker ohjelmaa pidettiin päällä, jotta nähtiin piirtääkö se reittiä ilman nettiyhteyttä, ja piirsihän se, - paitis että lakkasi toimimasta kun päästiin 14km päähän Vottovaarasta, joten siellä olimme sitten ilman sitä, koiran ja kompassin, sekä kehojen paperitulosteiden varassa

Kirjoitan lisää myöhemmin, mutta lyhyesti sanottuna Vottovaara oli uskomaton kokemus, minne on mentävä uudelleen, paljon jäi näkemättä ja löytämättä.
Se on kaottinen, mystinen, rauhoittava, turvallinen, vahva ja ihmeellinen.

Myrsky vain haittasi näkemistä, ja välillä pystyssä pysymistäkin. Rakeet piiskasivat silmiä ja naamaa, tuuli meinasi viedä ja märkä lumi kasteli kaiken.

Alastulopolun yläåpäähän ripustimme mennessääme kahteen paikkaan heijastimet, polun pään löytymistä helpottamaan, mutta myrskyssä ajauduimme liikaa oikealle kompassisuunnasta huolimatta (sanovat, että siellä on magneettsisa häiriöitä), ja aikamme ryteikössä rämmittyämme sanoimme koiralle, että mennään takaisin, mennään autolle.

Ja tiedättekö, se lähti korkeuskäytiä myöten etelään ja vartin päästä olimme polulla!
Huisa otus!
ILman sitä olisimme tulleet toki myös alas ja päätyneet sille metsätielle mille pitkin, mutta helpompaa reittiä pääsimme nyt

Näimme matkalla paljon muutakin jännää, mutta laitan kuvia ja tekstiä kunhan vähän tästä toivon, yöllä neljältä tultiin kotiin ja suoraan töihin

Mutta mahtava huikea reissu oli!!


t.Kaarina

Hienoa, jälleen yksi hieno kokemus lisää elämänpolulta!

Hei me tehtiin se!

Hei me tehtiin se!

Selvittiin Venäjästä, kestettiin hengissä ja auto suht kasassa ne loputtomat rynkytystiet, ja löydettiin Vottovaaralle ja vielä sieltä poiskin!!!

Rynkytyksen kesto tosin oli jopa näin 30v hääpäivämatkalle melkein liikaa, ja Vottovaaralta pois pääsy ei ollut itsestäänselvyys alkuunkaan siinä lumimyrskyssä, mikä meitä ja vuorta riepotteli.

11 tunnin maastoretken kaksi viimeistä tuntia fillaroitiin metsäautotiellä odottavalle autolle vuoroin paksussa märässä hangessa ja vuoroin napoja (fillarin) myöten vesilammikoissa, ottaen lumipesuja ja iskuja tien päälle lumen painosta kaartuneita lehtipuilta.
Mukavaa oli että oli pimeää, niin ei tarvinnut enää jännätä, näkyykö karhuja vai ei
Yhden sellaisen Hilla kenties tunturissa haukkui pois.
Ja arvatkaa olitinko autolle saapuessa läpimärkiä ja umpijäässä.

Loppujen lopuksi niitä uuden hienon puhelimen toimintoja ja karttoja ei käytetty kuin pari kertaa paikan tarkistamiseen, kun venäjäm kielisestä nimesta ei saatu tolkkua tai tien viittaa ei ollut.
Sport tracker ohjelmaa pidettiin päällä, jotta nähtiin piirtääkö se reittiä ilman nettiyhteyttä, ja piirsihän se, - paitis että lakkasi toimimasta kun päästiin 14km päähän Vottovaarasta, joten siellä olimme sitten ilman sitä, koiran ja kompassin, sekä kehojen paperitulosteiden varassa

Kirjoitan lisää myöhemmin, mutta lyhyesti sanottuna Vottovaara oli uskomaton kokemus, minne on mentävä uudelleen, paljon jäi näkemättä ja löytämättä.
Se on kaottinen, mystinen, rauhoittava, turvallinen, vahva ja ihmeellinen.

Myrsky vain haittasi näkemistä, ja välillä pystyssä pysymistäkin. Rakeet piiskasivat silmiä ja naamaa, tuuli meinasi viedä ja märkä lumi kasteli kaiken.

Alastulopolun yläåpäähän ripustimme mennessääme kahteen paikkaan heijastimet, polun pään löytymistä helpottamaan, mutta myrskyssä ajauduimme liikaa oikealle kompassisuunnasta huolimatta (sanovat, että siellä on magneettsisa häiriöitä), ja aikamme ryteikössä rämmittyämme sanoimme koiralle, että mennään takaisin, mennään autolle.

Ja tiedättekö, se lähti korkeuskäytiä myöten etelään ja vartin päästä olimme polulla!
Huisa otus!
ILman sitä olisimme tulleet toki myös alas ja päätyneet sille metsätielle mille pitkin, mutta helpompaa reittiä pääsimme nyt

Näimme matkala paljon muutakin jännää, mutta litan kuvia ja teksitä kunhan vähän tästä toivon, yöllä neljältä tulitin kotiin ja suoraan töihin

Mutta mahtava huikea reissu oli!!


t.Kaarina

(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)


(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)


(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)


(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)

Tervetuloa Suomeen

Hei me tehtiin se!


Rynkytyksen kesto tosin oli jopa näin 30v hääpäivämatkalle melkein liikaa

Se on kiva että on peitto heilunut 

Tervetuloa saitille takaisin.

Juu, kyllä siinä peitotkin heilu kun kert hyllyiltä tippuivat tavaratkin "suoja-aitojen" takaa..

Tomaateista tuli myös hupaisan näköisä, littanoita raukoista toiselta puolen..


Jos rengaspaineita olisi laskenut, olisi voinut ehkä hiukan helpottaa, en tiedä...



t.Kaarina

Juu, kyllä siinä peitotkin heilu kun kert hyllyiltä tippuivat tavaratkin "suoja-aitojen" takaa..

Tomaateista tuli myös hupaisan näköisä, littanoita raukoista toiselta puolen..


Jos rengaspaineita olisi laskenut, olisi voinut ehkä hiukan helpottaa, en tiedä...



t.Kaarina

No hienoa jotta selvisitte reissuta hyvin Toi venäjän maa minulle lähellä sydäntä..

Juu, kyllä siinä peitotkin heilu kun kert hyllyiltä tippuivat tavaratkin "suoja-aitojen" takaa..

Tomaateista tuli myös hupaisan näköisä, littanoita raukoista toiselta puolen..


Jos rengaspaineita olisi laskenut, olisi voinut ehkä hiukan helpottaa, en tiedä...



t.Kaarina

Joskus africassa kulkiessa huomasi ettei ole huonoa tietä olemassa, ainostaan liian vähän aikaa.
Hauskempaa se tuommoinen on kun painaa tukka putkella saksan baanoja pitkin.
Panehan äkin tekstiä blogiin jotta päästään lukemaan.

Loppujen lopuksi niitä uuden hienon puhelimen toimintoja ja karttoja ei käytetty kuin pari kertaa paikan tarkistamiseen, kun venäjäm kielisestä nimesta ei saatu tolkkua tai tien viittaa ei ollut.
Sport tracker ohjelmaa pidettiin päällä, jotta nähtiin piirtääkö se reittiä ilman nettiyhteyttä, ja piirsihän se, - paitis että lakkasi toimimasta kun päästiin 14km päähän Vottovaarasta, joten siellä olimme sitten ilman sitä, koiran ja kompassin, sekä kehojen paperitulosteiden varassa

Mutta mahtava huikea reissu oli!!

t.Kaarina

Onneksi olkoon yhteiselosta ja reissun onnistumisesta.

Minulla on reittien talentamiseen käytässä GPS loggeri, sillä tosin ei näe ilman lisälaitteita (PC, tms) omaa sijaintiaan realiaikaisesti, mutta voi katsoa kotona missä tulikaan käytyä.
Yli päivän reissua varten se tosin vaatii joko lisävirtalähteen tai akun vaihdon matkalla, ellei ole mahdollista ladata sitä välillä.
Laitteen mukana tulee GPS Photo Tagger ohjelma joka oaa luke laitteen tiedot ja näyttää reitin Googlen kartalla.
Lsäksi tuolla GPS Photo Tagger ohjelmalla saa paikkatiedot kuviin

Minulla on siis tällainen
http://www.digimesta.com/tuote/blumax-gps-4044-dataloggeri-66-kanavaa/5060195318002/

Meillä on laite yleensä aina reissussa päällä ja autossa laturissa kiinni.
On kiva katsoa missä on tullut kierreltyä.


Onhan niitä eksyjiä varten olemassa myös navigointilaitteita jotka osaavat kertoa paluusuunnan, mutta teillä on parempi Hilla merkkinen jota ei tarvinne kantaa .

Loggauksesta mallina Kenian reissun safari

Kiitosta vain kaikille toivotuksista! Ja Markulle tuosta loggeri-vinkistä!

Se olisi ollut oiva välinen Etruski-retkikohde-kirjaa varten, mutta eipä ollut.....

Mielenkiintoinen tuo Bavarian ajatus siitä, ettei huonoja teitä ole, on vain liian vähän aikaa.....Toisinaan sitä aikaa vaan pitäisi olla vaikka muutama ivikko enmemän, jotta voisi odotella sateen tekemien pikkujärvien ja jokien kuivumista (puhun nyt hiekkatien jättikuopista) sekä että voisi rauhassa pykätä mukanaan kuljettamista laudanpätkistä itselleen tietä tien päälle metri kerrallaan...

KYllä me kesällä Makedoniassa jo jouduttiin lapiohommiin pikkuisella hiekkatiellä, mihin tulviva ajoki oli nostanut kaikkea kivaa...

Jospa saisin tästä blogiin viikonlopun aikan jotain....
MUlla on varastossa monta puolivalmista juttua sinne muutenkin...oon liian hidas ja pedantti sen kanssa...höh..tartt eis muuttaa tyyliä jotenkin, jotta tulis tehtyä...


t.Kaarina

Hei me tehtiin se!

Selvittiin Venäjästä, kestettiin hengissä ja auto suht kasassa ne loputtomat rynkytystiet, ja löydettiin Vottovaaralle ja vielä sieltä poiskin!!!

Kirjoitan lisää myöhemmin, mutta lyhyesti sanottuna Vottovaara oli uskomaton kokemus, minne on mentävä uudelleen, paljon jäi näkemättä ja löytämättä.
Se on kaottinen, mystinen, rauhoittava, turvallinen, vahva ja ihmeellinen.

t.Kaarina

Ihmettelin tuota Silmusten retkeä keskelle ei mitään , mutta tutustuttani netissä tuohon Vottovaaraan, en ihmettele enää.
Voisinpa itsekin lähteä siellä käymään    Tuskin vaan tulee lähdettyä, mutta tulee taas yksi paikka mihin tekisi taas mieli. On paljon paikkoja joihin on ennenkin tehnyt mieli.
Näyttää aika mielenkiintoiselta paikalta.

http://heninen.net/vottovaara/suomeksi.htm

http://survincity.com/2010/03/vottovaara-mountain-one-of-the-most-mysterious-2/

Onpa hauskaa kun joku ymmärtää!!

Ja paikan vaikuttavuudesta kertonee jotain se(kin), että vaikka, minä kiviportaikoiden vannoutunut ihailija, tein ekan lähtöpäätökseni Vottovaaralle nimenomaan noiden portaiden vuoksi, EN nyt niitä portaita löytänytkään, en ole silti tippaakaan pettynyt, vaan puhkun intoa ja tarmoa edelleen aivan hurjasti, ja tunnen, että on elämä jälkeen Vottovaaran on aivan eri kuin elämä ennen sitä...

Mutta arvatkaa vain onko uusi reissu suunnitteilla...



t.Kaarina

Niitä Karjalan Nato-karttoja ei siis löydykään helopsti