Aihe: Vottovaara?

Heh, meillä ei oo henkseleitä mitä rämpsytellä

Eikä paljoa aikaakaan, joten pitkä yksi päivä Vottovaaralla tällä erää taitaa olla ainoa vaihtoehto, ehkä tulilla yöpymisineen.


Maastopyörillä varmaan joka tapauksessa (auto kuin auto) kohteen äärelle saavutaan, on ne "tiet" silellä Vottovaaran lähellä sen sorttisia yotube.videoiden perusteella, että en niiden riukukasojen yli ajaisi rellullakaan.

Toki pojalla ois defenderi, ja se sen kanssa vappuna johonkin Karjalan safariin osallistuikin, mutta emme ole siihen perehtyneet, eikä sen kyydissä ole kovalla tiellä niin leppoisaa istua, joten taidamme jättää maastoautoretket toisille.

Täytyy nyt pohtia jäljelle jääviä vaihtoehtoja, mutta kiva ja kiitos sulle kun vastailet.

9.9 tulee Talkkunapäältä mies, joka pystyy myös auttamaan, hänen tuttunsa on Vottovaaralla käynyt, ymmärtääkseni.


Jatketaan juttua!



t.Kaarina

Siskoani seurasi karhu tunnin verran Koiliskairan itä-osissa, kai se utelias vaan oli, mutta sisko oli yksin kairassa ja hiukkasen sillä jalat tutisi kun lopulta pääsi kämpän suojaan....

Mistä tiesi, että seurasi?  Olisi kyllä ollut maailman uteliain karhu...

Navikaattoriin naputtelet osotteen ja valikosta vielä lisäksi, että välttelee pienenpiä teitä. Eikö sillä perille pääse?

Eikös niitä tosiaan ole, jotka pelaavat Venäjälläkin? Huoletonta hommaa ollut reissaaminen sen jälkeen, kun ensimmäisen hankin. 

Eikös niitä tosiaan ole, jotka pelaavat Venäjälläkin? Huoletonta hommaa ollut reissaaminen sen jälkeen, kun ensimmäisen hankin. 

Just tänään myin Tomtom ProTruck 5150:n , siinä oli Venään kartat.
Ei kyllä tarttenna karvaanarille myyvä vaikka ilmoitus täällä olikin, rekkakuski osti kun tuote on kuulemma huva 

Saahan niistä valittua pyöräreititkin. Ainakin monessa on sellainen valikko.

Weicco, jos tuonne mennessä naputtelisi navigaattoriin "vältä pienempiä teitä", niin eihän siinä mitään tolkkua olisi.

Siellä kun nimenomaan on vaan niitä pienempiä ja vielä pienempiä teitä. Ja siitähän tässä juuri on kysymys, siis siitä, että noista Karjalan pikkuteistä ei tiedä kartan perusteella ovatko ajokelpoisia vai eivät. Ja mille kulkuneuvolla jos ovat. Ja jos ovat olleet viime vuonna, eivät  välttis ole tänä vuonna enää. Ja jos kyllä keväällä niin ehkä ei syksyllä.

Siksi on hyvin yleistä, että Venäjän Karjalassa kulkijat kyselevät tiestön kuntoa ja ajokelpoisuutta toisiltaan ja etsivät ihmisiä, jotka ovat ko teitä ajelleet. Suuntaviitteitä saa kuitenkin vanhemmastakin tiedosta vaikkei sen varaan voi laskea, mutta onpahan edes jotain...

t.Kaarina


ps.eikä meillä mitään navigaattoria edes ole Kartalta toki löydämme reitin sinne minne haluamma, ei siitä siis ole kysymys.

Tsahkali, siitä tiesi, että tuli ensin siskoa polulla vastaan. Hetken pähkäiltyään mitä tehdä, kääntyi sisko hissuksiin kannoillaan, ja päätti kävellä takaisinpäin sen tunnin, mitä oli juuuri kämpältä pois päin kävellyt.

Alkoi laulaa ääneen jotain laulua ja huomasi karhun lähtevän samaan suuntaan kuin hän, mutta poroaidan pieliä rymistellen. Sai siinä sitten kaivettua rinkan taskusta retkikirveen ja alkoi kolisuttamaan kirveen varrella putkirinkkansa kehikkoa.

Tämän jälkeen tuli hiljaista joksikin aikaa, ja sisko käveli ja lauloi. Mutta vielä juuri ennen kämpälle tuloa karhu rymisteli vanhaa poroaitaa nurin, ja vasta sisälle kämppään päästyään sisko huokaisi helpotuksesta, mutta oli kuulema tärissyt melko pitkään, ja odottanut harvinaisen kauan, että meni hyyskässä ja puuvajalla käymään

En nyt millään muista tarkkaa paikkaa, ihan rajan pinnassa jossain, olisko jaurujoen maastossa  sattunut tuo utelias nalle.

Siskon edesmennyt appiukko, saamelainen, puolestaan pelasti kerran yhden rajavartijan hengen, kun haavoittunut karhu oli  miehen kimppuun käydessään repinyt tältä päänahan irti, mutta se on toinen tarina se. Tosia kummatkin.



t.Kaarina

Miksi karhu ei sun mielestäsi Tsahkali voisi olla noin utelias?


t.Kaarina

Miksi karhu ei sun mielestäsi Tsahkali voisi olla noin utelias?

Karhu väistää luontaisesti ihmistä. Sitä on oikein tutkittukin pantakarhun kanssa: Siinä vaiheessa kun ihmiset olivat vielä muutaman sadan metrin päässä, karhu väisti jo sivulle.
Vaikka karhuja olisi jossain paljonkin, kovin harva on niitä päässyt näkemään.  Olen itse kerran päässyt 'lämpimän paskan päähän'.    Siinä se oli höyryävä torttu keskellä polkua ja poispäin lähtevät jäljet. Ja metsä oli hiljainen. Sitten kun alkoi taas kuulua ääniä, tiesi että nalle oli taas aika kaukana.
Sama kokemus on eri puolilta Suomea, kädenlämpöisiä jälkiä, muttei yhtään näköhavaintoa.

Noinhan sitä sanotaan, ja noin haluaisin itsekin uskoa, että luontaisesti väistää. Mutta tämä nyt ei vain väistänyt, tai ei havainnut hiljaa pehmeällä polulla kulkevaa vaeltajaa , joka  kulki sopivalla puolen tuulta.

Mutta ainahan näitä poikkeuksia sattuu, ei tuo siskoni sitä tarinaa sepittänyt ole, ja kairassa on aitahommissa ja yksikseen liikkunut parikymmentä vuotta, että ei mikään satutäti tai turhan puhuja ole
Sattuipa vain kohdalleen utelias otso.

t.Kaarina

Karhu sopeutuu elinympäristöönsä ja käyttäytyy sen mukaan.

Espoon Nuuksiossa yksi yksilö käy hyvinkin lähellä asutusta ja siitä on useita näköhavaintoja jätösten lisäksi.

Olen joskus myös kertonut emokarhusta Savonlinnassa joka metsänreunasta seurasi kun vanhalla traktorilla ja kolisevalla peräkärryllä levitin lantaa pellolle. Samainen yksilö ajoi pitkään ystävääni takaa kun oli ajanut autolla emon ja jälkeläisen välistä. Tuossa kohtaa naapureitten väli on n. 500m ja tiellä jonkin verran liikennettä.

Utelias eläin se on ja saattaa hyvinkin tömistellä näkömättömissä ja seurata metsässä liikkujaa.

 Sanoovat nuo vanhat ihmiset että nuori uros saattaa seurata "naisen" hajua jos sattuu olemaan ne päällänsä,tiedä sitten pitääkö paikkaansa?

Jo vain se selviäisi, jos karhu seuraa naista, kun heittäytyy nelin kontin. Jos omenapeli vilisee silmissä, se on sitten totisinta totta.