Aihe: Ei pitäisi vanhempien joutua hautaamaan omaa lastaan

http://www.youtube.com/watch?v=xJl5Fa5CJZs
Ei häävi päivä Jushin elämässä..
Nähdä vanhempien laittamassa lastaan hautaan..

Eipä niin. Olin mukana kun siskoni perhe teki saman. Tyttö 1,5v, eikä edes sairastellu. Taas tuli paha olo, vaikka tuosta on kulunu yli 30v.

Veljeni poika menehtyi viime syksynä,vasta 30 vuotiaana,oli paras kaverini,ison tilan seuraava perillinen!  Elämä on !

  Joku joskus sanoi: Sitten vasta tietää elämästä kun seisoo lapsensa haudalla.
  Joskus 60- luvulla tunsin äidin joka joutui hautaamaan kaikki lapsensa, joita oli useampi sen ajan tavan mukaan.
   Myös miehensä hän oli haudannut, hän asui elämänsä loppupuolen pienenä orvoksi jääneen tytären tytärensä kanssa.

  Joku joskus sanoi: Sitten vasta tietää elämästä kun seisoo lapsensa haudalla.
  Joskus 60- luvulla tunsin äidin joka joutui hautaamaan kaikki lapsensa, joita oli useampi sen ajan tavan mukaan.

Kyllä siitä jo katkeraa esimakua saa mitä on edessä jos eteen tulee..
En tiedä miten siitä selviän....
Enkä tiedä puoliakaan elämästä vieläkään vaikka tämä on jo toisen kerran kun todistan vanhempien hautaamassa lastansa..

Eipä niin. Olin mukana kun siskoni perhe teki saman. Tyttö 1,5v, eikä edes sairastellu. Taas tuli paha olo, vaikka tuosta on kulunu yli 30v.

Anteeksi että toin pahan olon mukanani...noinkin pitkän ajan jälkeen...
Mutta tiedät tunteen kun olet ollut mukana,,,

Veljeni poika menehtyi viime syksynä,vasta 30 vuotiaana,oli paras kaverini,ison tilan seuraava perillinen!  Elämä on !

Perseestä se on välillä ..
Elämä ei välitä tasapuolisuudesta mitään..
Joskus lähtee nuori ja joskus vanha..

Valitettavasti niin omakohtainen aihe .Vaikka aikaa siitä kun kannoin oman poikani arkun hautaan on jo 17 vuotta,se on kokemus jota ei ikinä unohda.Vain aika armahtaa että pystyy elämään.Se on järkyttävä kokemus,en toivo sitä kenellekään.

Anteeksi että toin pahan olon mukanani...noinkin pitkän ajan jälkeen...
Mutta tiedät tunteen kun olet ollut mukana,,,

Ei anteeksi pyydettävää. 2-3 kuukauden välein se tulee muutenkin mieleen kun sen hautuumaan ohi menen.

veljen pientä vauvaa 3kk
olin saatamassa pieneen hautaan
siittä jo aikaa 20 v
mutta koskaan ei olis poika voinut elää
normaalin pojan elämää ,jotta isämeidän oli armollinen
kun oli niin paha symmen vika
eikä sen ajan lääketiede osannut sitä korjata 

Karua on elämä joskus! eikä ole mukavaa kantaa itsemurhan tehnyttä isää hautaan 13vuotiaana..miksik ö!! paljon vaikeuksia joita ei osata terveesti ratkaista....äiti muutenkin herkkänä ihmisenä sairastui lopullisesti...viim eisinä vuosina ei ollut mukavaa seurata ja kuunnella että halusi kuolla,,,viimeiset viikot olin siskojen kanssa saattamassa ja hyvästelemässä äitiä, siinä hiuksia silittäessä sitten äiti veti viimeisen henkäyksen,morfiinin voimalla kipuja lieventäen mutta kuitenkin ihan järjissään ja tietäen tilanteen, karu ja tunteellinen kokemus.. voimia Jushille....

Minulla kanssa piku veli teki itsemurhan,ei ollut helppo pala löytää autotallin latialta häntä.Itse olin 14V ja hän 12V,kyllä se välillä uniin tulee se asia

Minulla kanssa piku veli teki itsemurhan,ei ollut helppo pala löytää autotallin latialta häntä.Itse olin 14V ja hän 12V,kyllä se välillä uniin tulee se asia

Ei ole sanoja tuollaiseen tilanteeseen,ainakaan minulla!

Ei ole sanoja tuollaiseen tilanteeseen,ainakaan minulla!

Sen muistan unista,että sanoo tulle tänne täälä on hyvä olla

Elämä ei ole tuossa tilanteessa reilua mitenkään päin - en soisi kenellekkään sitäkään tilannetta, kun alle seittemän ikäisenä seisoin Isän haudalla.

Joku väittää ajan parantavan -  ittu se mitään paranna - sama kaipuu on edelleen kuin pikkupojalla.