Aihe: Pakettiauto veturina

Tuostahan vetoautojen tai miksipäs ei henkilöautojen merkeistä saataisiinkin äänestys pystyyn, mikä lienee rajana vaihtoehdoille, 10 kpl ?

On täällä ainakin pari joilla on Toyota vetoautona.

Tuossa parikymmentävuotta sitten oli Hiace, tuolla pohjoisessa tosi yleinen vaunun vedossa. Meilläkin oli silloin -91 Hiace retkiautona ja sanoin silloiselle tyttöystävälle, että ei varmasti mene kauvaa kun panevat nämä yksityiset pakettiautot verolle, niin räjähdysmäisesti lisääntyivät pakettiautot yksityisillä.

Ostin muutoin Hietalahdesta (AutoJalonen) uuden Hiacen. Luovutuksen jälkeen ajoin sen kotipihaan ja aloin purkamaan. Noh tuli siihen naapuri ja katsoi uuden etupenkin irroitusta ja pudisteli päätään
Etumattojen ja konekopan päälle semmoinen ohut lyijylevy ja matot takaisin. Välisinä pois, pohjalevy pois ja 5cm kova villa ja levy takaisin. Seinien ikkuna-aukkoihin routalevyä liimaten, sen perästä yhtenäinen routamatto seinien yli. Päälle vanerit ja niihin liimaten ohut villahuopamatto, oli lämmin ja äänetön, eikä todellakaan enää kumissut edes kovemassa nopeudessa. Samaa lyijylevyä tuli myös takapyöräkoteloihin, joidenka päälle vanerista hylly-kaijutinkotelot. Näin saatiin kannatus yhtenäiselle vanerisängylle, joidenka toinen pää lepäsi penkin takana olevan vaidekopan hyllyn päällä...Voi niitä aikoja

Tuli mieleen tuosta Hiacesta sellainen kun poikasena -80 luvun alussa olin isän mukana etsimässä sukulaismiehelle sopivaa pakua niin liikkeessä oli sellainen pyöreälamppuinen Hiace myynnissä jonka kuskinpenkki oli oudosti vinossa. Kävikin ilmi että istuimen alla ollut moottorin päällä ollut pelti oli taipunut kuopalle, oli ilmeisesti melkoinen keijukainen se alkuperäinen omistaja.

Meillä ex työpaikassa oli Hi-Aceja paljon, siinä kyllä alkoivat vaihtumaan muihin kun niistä ruostui penkin alukset puhki ja kuskeilla oli "p*rse märkänä" sadekelillä. Lisäksi jäivät kiinni jokapaikkaan. Aikoinaan minulla oli ajokkina suomen ensimmäisiä Hi-Aceja (se viisto takapäinen) . Silloisella työnantajalla oli Tojokauppias kaverina (Auto-Prima) ja firmalla oli Celica ,Crown, Hi-Ace , Mark II jne. Pomo vain ajoi Mersulla.

^

Täältä meiltä ei vanhalla Hiacella pääse sopivalla talvikelillä edes pois, kun on pikkuisen mäennyppylää matkalla. Mun timpurilla on siitä vahva kokemus, kunnes vaihtoi Sprinteriin.

Enpä ole monesti niin paljoa pelännyt kuin edellämainitussa kyydissä.

Pojalla oli joskus Nissan Vanette, joka ei myöskään ollut niitä parhaita etenijöitä talvikelillä. Siksi hänellä oli talvella auton takaosassa laatikko kummallakin sivulla, joissa oli hiekkaa. Toimivat painona ja tarvittaessa oli käytössä, jos jäi kiinni johonkin. Muistelen, että yhteispaino niillä oli noin 100kg. Sijainti oli ihan takaovien tuntumassa. Kuulema auttoi jonkin verran etenemistä.

Pojalla oli joskus Nissan Vanette, joka ei myöskään ollut niitä parhaita etenijöitä talvikelillä. Siksi hänellä oli talvella auton takaosassa laatikko kummallakin sivulla, joissa oli hiekkaa. Toimivat painona ja tarvittaessa oli käytössä, jos jäi kiinni johonkin. Muistelen, että yhteispaino niillä oli noin 100kg. Sijainti oli ihan takaovien tuntumassa. Kuulema auttoi jonkin verran etenemistä.

Eipä se Hiace tyhjänä ollut kovinkaan kummoinen ajettava, ei edes kesällä. Mutta meillä auto oli pelkässä retkikäytössä ja etenkin se luotettava viattomuus oli tuossa kaikkein parasta. Talvella, siis keväällä, kun aloin jälleen käymään pilkkireisuilla, pidin takapyörien päällä kymmentä 40kg sepelisäkkiä ja niin eteneminen kuin muukin ajettavuus muutui ihan eri fääreihin.

Normalien öljynvaihtohuoltoje n lisäksi autosta paloi yksi ajovalopolttimo.

Eipä se Hiace tyhjänä ollut kovinkaan kummoinen ajettava, ei edes kesällä. Mutta meillä auto oli pelkässä retkikäytössä ja etenkin se luotettava viattomuus oli tuossa kaikkein parasta. Talvella, siis keväällä, kun aloin jälleen käymään pilkkireisuilla, pidin takapyörien päällä kymmentä 40kg sepelisäkkiä ja niin eteneminen kuin muukin ajettavuus muutui ihan eri fääreihin.

Normalien öljynvaihtohuoltoje n lisäksi autosta paloi yksi ajovalopolttimo.

Olihan ne yllättävän kestäviä tekniikaltaan nuo japsin pakut. Herkkiä vain ruostumaan tahtoivat olla merkistä riippumatta.

Olihan ne yllättävän kestäviä tekniikaltaan nuo japsin pakut. Herkkiä vain ruostumaan tahtoivat olla merkistä riippumatta.

Hyviä on ruostumaan nämä ranskan ihmeetkin (Fiat, Citroen, Peugeot) Rakentelin joskus 8 v sitten alkupään ducaton (-82) uudelleen. Oli ollut pottuautona ja säilytetty perunavarastossa. Eristeenä villat ja vanerointi yhdessä varisseen mullan kanssa, takuuvarma ruostuttaja.
Etupää oli sisälokareita ja palkkeja myöten uusittu kun sen ilman sain.
Takapäässä ovet ei olleet missään kiinni kun ei ollut enää kynnystä/takapalkkia ollenkaan. Aloitin 60*100 mm RHs palkilla, sisälokarit oli irti lattiasta, kylkipelti irti ja ovista puuttui 15 cm alareunaa ja ylempänäkin oli joissain kohti ruostetta. Tekniikka sinänsä oli kunnossa, alkuperäiset iskarit vieläkin ja jarrut joihin ei ole koskettu. Pakoputki oli 17 vuotias kun sen jouduin uusimaan. Auto on vieläkin ajossa veljellä. Meni OT, sorry.

Jonkun kerran on vedetty telisolikkaa, on se ihme laite kun 72 heppaa riittää pitämään marssivauhdin 8 kympissä (lyhyet välitykset ja yhteensopiva ilmanvastus)
84 Hiace  on yhtä ruosteessa, koko kylki on vaihdettu ja sitten toinen sivu puuttuu, loppui peltisepältä virta...Termarin kanssa tuossa ollut ongelmia, keittänyt pari kertaa. Kuskin penkki tuossakin mennyt pellistä läpi vaikka ihan tavan kokoisia kuskeja ollut (eihän sinne iso mies edes mahdu) Tuo lyhyt malli on yhtä kamala ajettava kuin Skoda 110 S aikoinaan, aina perä menossa edelle, kesällä soratielläkin.

Tuosta takavetoisen pakun ajo-ominaisuudesta saa kyllä pienellä lisäpainolla paljon paremman. Olen tuolla vitolla hieman testaillut painon vaikutusta, tyhjänä liukkaalla tosi onneton menemään. Luistoneston valo vilkkuu taulussa jatkuvasti.
Edellisessä työssä minulla oli kyydissä aivan kontin takaosassa pyöränkaarien takana toisella puolella 100kg tärylätkä ja toisellapuolen n60kg pikkukaivurin asfalttileikkuri. Olivat sopivan kokoisia noihin takakulmiin ja ne sai sinne hyvin kiinni. Lisäksi kyydissä vähän työkaluja ja putkitarvikkeita, joista ei kovin suurta painoa tule. Kulkeminen oli huomattavasti parempaa kuin tyhjänä.

Nyt kun hommat vaihtuivat ja noita värkkejä ei enää kyydissä ole, heivasin kyytiin pari noin 110kg painoista rautalimppua. Ovat kanssa ihan takana ja liinoilla hyvin kiinni. Vaikutus oli yllättävä sillä tuo pieni painonlisäys edelliseen sai auton käyttäytymään paremmin, kuin aikaisemmalla kuormamäärällä. Että taitaa se pakettiauto olla suunniteltukin tavaran kuskaamiseen.

Pakettiautojen kanssa on puolensa niin etu, taka ja nelivetoisillakin. Ja valinnan kun tekee oman käyttötarkoituksen ja mieltymysten/lompakon mukaan. Itselläni takavetoisen valinta perustui toisinaan kyydissä olevan suuren painon ja perävaunun yhdistelmään, neliveto oli turhan arvokas ja etuvetoinen auto käyttäytyy liukkaalla omaan käteeni sopimattomasti. Ja ei, en ole kaahari eikä autolla leikkiminen ole ollut tarpeen enää pitkään aikaan. Tykkään vaan muuten noista takavetoisista

Olen melko tuorre asuntovaunun vetäjä, (muutama tuhat kilometriä) mutta oma vaununi tulee transportterin perässä huojumatta, nyökkimättä ja hienosti. Ainoa että tehoja saisi olla ylämäkiin enempi (1,9).
Katselin vaan reisulla muutamaa vaunua kun vaapuivat rumasti puolelta toiselle.

Olen melko tuorre asuntovaunun vetäjä, (muutama tuhat kilometriä) mutta oma vaununi tulee transportterin perässä huojumatta, nyökkimättä ja hienosti. Ainoa että tehoja saisi olla ylämäkiin enempi (1,9).
Katselin vaan reisulla muutamaa vaunua kun vaapuivat rumasti puolelta toiselle.

Siihen vaikuttaa varmaankin vetoauton ilmaa halkaiseva koko, oikea aisapaino, oikeat paineet renkaissa ja vaunun merkki. Jotkut vaan ovat luonnostaan hieman vaappuvia.
Tasaisesti perässä tuleminen on usean osatekijän oikea summa.