Aihe: Tupakkamiehen tuska ja tupakoinnin lopettaminen

Saakutti soikoon. Tämä on nyt oikeastaan toinen todellinen yritys lopettaa tämä nikotiiniriippuvuus . Ensimmäisellä kerralla -09 käytin apuna champix merkkistä valmistetta joka auttoikin aivan loistavasti. Jo vajaan viikon päästä kuurin aloittamisesta tupakki maistui *askalle ja riippuvuus olikin enemmän henkistä kuin fyysistä. Lääkkeen sivuoireet: huonovointisuus, unihäiriöt,painajaiset ja lievää alakuloisuutta. Saakutti se toimi ja 3 kk kuurin jäljeen olin edelleen savuton (no vielä toisetkin 3kk kunnes posiolla jouduin jarruvikaisella autolla talven ensimmäiseen lumimyrskyyn ja aattelin että jos pikkuaskin ostais vitutukseen... No, ne nikotiinireseptorit aktivoitukin sitten samantien....).
Miksi sitten champix. Just siksi että sen tarkoitus on vierottaa nikotiinistä eikä vaihtaa tupakkiriippuvuutta purkka/pilleri/laastaririippuvuudeksi ja useissa tapauksissa sitten on laastari persiis purkka suussa ja tupakki huulien välissä jolloin se nikotiiniriippuvuus nyt ei ainakaan vähene mutta palalataan nykyhetkeen.
Champixin valitsin taas. Zyban hirvittää mielialalääkehistor iallaan. Ties vaikka laittais kattokruunuun roikkumaan ? Aloitin kuurin 20.12 ja kaksi viikkoa siitä eteenpäin on ensimmäinen tupakiton päivä, eilinen siis. Tällä kertaa lääke ei ole siis vaikuttanut pätkääkään. Ehkä unimaailma on vilkastunut mutta thats all. Eilen, ensimmäisenä savuttomana päivänä nikkikset olivat aivan kauheet. Mikään ei auttanut ja kaksi nikotiinpurkkaa piti illalla ottaa jotta sen verran rauhoittui että sänkyyn pääsi. Olen töistäkin muutaman päivän pois jotta en hermostuksissani käy asiakkaisiin kiinni  Tänään, toinen päivä meno jatkuu samalla tavalla. Äsken otin yhden purkan jotta saa töllötintä katsottua. Olen hyperolotilassa urakoinut firmojen paperiasioita ja kun stadissa kävin laskuja viemässä niin kyllä voortti lensi agressivisesti pitkin moottoritietä. Jotain pitäisi tunkea suuhun koko ajan mutta kun ei viitsis kerätä taas takas niitä kiloja mitä syksyllä tiputin. Urheiluhommat aloitan tosissani loppukuusta jos vaan savuttomana selviän viikon päästä alkavasta reissuviikosta auton ratissa.
Kuis te jotkaa olette saman taistelun käyneet läpi ja voittaneet, millä konstilla?
En tarvitse sellaisia kommentteja missä röökit heitetään ikkunasta ulos ja thats it tms vaan muiden huonon itsekurin omaavien kokemuksia.

Kuis te jotkaa olette saman taistelun käyneet läpi ja voittaneet, millä konstilla?

Aikoinaan kiroamalla ja ajattelemalla että v...tu jos ny poltan niin menee viikkojen kärsimykset hukkaan...Stana.

Oikeasti, koita löytää joku sijaistoiminto. Pastillien syöminen, veden juominen, (hammas)tikkujen pureskelu, jne...

Ps. kaljan kun saa eteen niin silloin on tosipaikka. Itse menin ulos seisomaan kunnes tuli kylmä (ei tehny enää mieli ja kaljakin pysyi hyvin kylmänä )

nm. reilu 15v lakossa..

Terve!

Heitä vaan ne röökit lasista mäjellen. Vaikka kuinka vituttais, niin on se loppujen lopuksi paljon helpompi ja mukavampi tapa lopettaa kuin pakko. Sitten kun mennee reiät niin tukkoon, ettei savu mahu kulkemaan, niin sehän hauskaa on. Keuhkoahtauma ei oo ollenkaan kiva kaveri.
Normaali lunssakaan ei oo sen kanssa normaali, ite oon nyt joulusta asti kuunnellu vinkumista ja kurnutusta keuhkoista, eikä mitään jaksa tehäkään, kun ei saa kunnolla nukutuksi.

Vaan eihän se tosi tupakkimiehelle vaikuta vaikka mitä sanois, vaikka tervaset keuhkon rämmäleet askin päälle nakkais. Omasta nupista se lopettaminen lähtee. Tsemppiä vaan.

Jou ! Eilen päätin lopettaa ja ajatus tuntui hienolta. Mutta kun mutta... Kun tänään menin kauppaan niin vaistomaisesti kopasin taskuja ja sanoin kassapimulle: " kaks chesterfieldiä" . Kun tulin kaupasta ,arvaattekos kuin otti pattiin kun en muistanut mitä olin päättänyt. Perke, huuleenhan yksi jos toinenkin tiensä löysi. Huomenna taas yritetään. 40v korsi porsaaan suussa on ollut. Nyt kyllä yritän tosissaan. Vaimo vainaa laittoi aikanaan mallu askin kirjahyllyn kulmalle ja joka aamu mietti kumpi on vahvempi. Vaimo oli. Poltti 15 vuotiaasta  22 :seksi.

hei hienoa että olet alottanut nyt tuon tupruttelusta luopumusen !
siitä nostan hattua ja 10 bointsii ..
jos mahdollista niin kokeile sitä sähkötupakkaa
ja toki sitä purukimia on parempi jauhaa
kuin röpötellä kessuu

olen joskus ollut tai oikeastaan monestikkin ollut lakossa
siis  kirjaimellisesti  , kunnes tuli niin rankat jutut ja tuokin tapa loppui
ei kivuttomasti eikä helpolla ...
siittä on yli 10v ja vieläkin aattelen , et otampa sumpit
ja poikkean ulkona kessulla
kunnes helpotuksesta huokasen , et ei tarviikkkaa mennä
tapa mikä oli tapa sekin

no joskus olin myöskin hypsoosissa
irtri tupakasta kursilla !
ja sekin auttoi jopa muutaman vuoden olin ilman
tuo oli kivutonta ..ihan iisiä oli minulle silloin tuo tumppaus 
mut mikä tyhmä sit taas alotin ja siittä muutaman vuoden päästä
se loppuikin  sitten lopullisesti
ei päässyt tupakille  pitkien sairaalassa olo aikojen vuoksi
sillä tilanne oli niin  huono
ettei voinut kessuille lähteä
mutta kun kotiuduin annoin joka ikisen kessun pois
ja luulen , et sekin oli hyvä konsti
ei voinut polttaa kun ei ollut mistä ois polttanut ...
vaikeaa se oli ja mieli teki paljonkin tupruttelua ..
mut jos yhtään lohruttaa
niin aika ....
sitäkin mielitekoa haalistaa 

kun vaan et anna periksi tupruttelulle !!!!
 
ihan älyttömästi semppiä
myöskin TEILLE  !!!!
jotka saman asian kanssa painitte
älkää antako periksi
sillä yksi tupakki
onkin äkkiä aski ja kaks päivässä   

Sitten kun LUULET olevasi "kuivilla" unohda se "yksi tupakka" v*tutukseen tai juhlan kunniaksi! Olen jopa kahden savvuttoman vuoden jälkeen joskus sortunut "sen yhden" jälkeen! Onneksi itsellä ei kaljoitellessa edes tupakkkakaudella savut kiinnostaneet tai maistuneet. Aivan selvinpäin on nuo retkahdukset sattuneet, useimmin kalareissussa. Muttei epäonnistumisesta kannata lannistua! Kyllä se onnistuu! (Viimeistään sitten kun on hiekkaa suussa)

Onnea vaan lopetukselle , kyll se siit.
Itsellä tuli 01.01 3-vuotta täyteen, luulin jo vuosia ettei onnistu ikinä.
Itse lopetin 30-vuoden aikana vähintään kerran vuodessa, olin kaksi täyttä päivää ja kolmentana kokeilin että ei kai tuo enään maistu ja yllättäen huomasin että maistui.
Tälläkertaa aloitin listaamalla jo joulukuun alussas kaikki hyvät asiat ja huonot asiat mitä tupakka tuo ja antaa.  Hyviä ei muuten ollut sen hermosavun lisäksi oikein muita.
Huonoja mietiskelemällä päivittäin loppuvuosi olin jo valmis lopettamaan.
Kolme päivää eli toisen , kolmannen ja neljännen päivän pureskelin niksapurkkaa ja sitten lopetin senkin. Niksaoireet hävisivät vissiin viikon sisällä .
 Päätin jättää yhden tupakan polttamatta kaikki muut on sallittuja ja se kielletty on se ensimmäinen.  Vieläkin tekee pirusti joskus mieli sitä ekaa , mutta en uskalla ottaa kun pelkään repeäväni taas. Menee kyllä nopeasti ohi , eikä oikeastaan ole vaaraksi lopetukselle koska se ekankielto estää sen.
 Paino nousi kivasti ja muuta sellaista , mutta lääkäri sanoi että ylipaino tietyissä rajoissa on terveellisempi kuin tupakanpoltto, tiiä sitten.
 Nyt yritän ssada painoa aisoihin , vaikuttaa että onnistunkin.

3. aamu savuttomana.. Hieman helpompi kuin eilinen. Ihan hyvä kun pitäisi lähteä liikenteeseenkin  Eilen illalla piti kuitennii ottaa se yksi nikotiinipurkka. Kävin myös hankkimassa naposteluhimoon miniporkkanoita jos vaikka söisi itsensä niistä keltaiseksi 
Sipu: Kova tie se sullakin on ollut. Itse toivoisin että saisi ihan "normaalisti" lopetettua ilman terveydenhuoltohenk ilöstön järjestämää "mahdollisuutta".

Teebasso: Näyttäisi siltä jotta kivinen tie se sullakin tulee olemaan. Suosittelen Champixin hakua lekurilta. Ainaskin ensimmäisellä kerralla se toimi loistavasti. ilmeisesti varekliinille (vai mikä se nyt oli) tulee jollain lailla immuuniksi jos useamman kerran sitä käyttää ?

Arska-k: Juu, tuohon lankesin jo kerran joten yritän nyt olla viisaampi. Aika helvatun nopeaan aivot taas alkaa kaipaa nikotiiniä pienenkin lipsahduksen jälkeen.

Kare: Ei ole helppoa nakata askia. Olen polttanut "vain" reilut 20 v ja ehtinyt hankkia aikamoisen riippuvuuden. Olen muutenkin aika addiktoituva luonteeltani.

99: Nyt napsitaan miniporkkanoita. Ne on jees ja kun kaveriksi porkkanoiden sekaan suuhun änkee väkevän minttupurkan jota pureskelee samaan aikaan eri puolen hampailla niin on ainakin jotakin tekemistä 

Nii, sähkötupakki josta ei saa nikotiiniä olisi mahdollisesti ihan loistava apuväline, mutta aikaisemmin olen ostanut niitä "pillejä" mistä saa imettäessä nikotiinia ja niistä ei kyllä ollut mitään hyötyä. Jos tuommoisen sähkötupakin saisi r-kioskilta haettua niin kävisin kokeilemassa. Toistaiseksi niiden hankkiminen nettitilauksena ulkomaailta ei auta tähän tilanteeseen lainkaan ja en nyt edes viitsi useita kymppejä (?) niihin uhratakaan. Todennäköisesti ehtii tämä "pahin" vaihekin mennä ohi ennen kuin lähetys edes olisi saapunut kotiovelle.

Kiitos kaikille tuesta. Taistelu jatkuu ja keskustelu asiasta myös. Huomenna onneksi vielä vapaa. Perjantaina joutuukin sitten lähtee kiristelemään ikeniä työmaalle 

Viisi vuotta takaperin vasemman keuhkon alin neljännes poistettiin ja kymmennen päivää sairaalassa maatessa oli helppo alkaa sikarin polton lopetus kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Pikku sikareita paloi noin 20 kpl per päivä ja edelleen hyvin tummien juomien nauttimis tilanteessa tulee sikarin maku suuhun ja jos joku laittaa sikarin palamaan, niin haju jo hurmaa, mutta savuakaan en ole sen jälkeen ottanut, mutta en kyllä ole ketään mennyt kieltämäänkään. On yksi kaveri joka aina muistaa muistuttaa kaikkia polttavia tupakan vaaroista, mutta en usko että se ketään saa lopettamaan. Kyllä se on tehtävä itse se päätös, mutta tietysti kotiväen kannustus auttaa aina pikkaisen eteenpäin.
Joten onnea lopetuksesta

"Kare: Ei ole helppoa nakata askia. Olen polttanut "vain" reilut 20 v ja ehtinyt hankkia aikamoisen riippuvuuden. Olen muutenkin aika addiktoituva luonteeltani."

Terve!

Ei varmaan olekaan, mun mielestä vaan on harvassa semmosia "ukkoja ja akkoja" jotka pystyy olemaan polttamatta, jos  tupakkia on taskussa tai pöydän kulmalla. Jos oikeesti haluaa lopettaa, niin hetkellinen himo mennee ohi sitä tupakkia hakiessa. Lasillinen vettä kannattaa juua joka välissä, ja ne porkkanat on hyviä. Mutta oma asenne ja luja tahto on ne mitkä ratkaisee.
Tutkimusten mukaan paino nousee tupakoinnin loppuessa, vaik´ei söisi yhtään enempää kuin ennen. Ruokailu tottumukset ja mahdollinen liikunnan lisääminen auttaa siihen

35v. minäkin ehin poltteleen ja runsaastikin. Nyt ollut +15v. ilman, ja nykyään ei tupakasta ja polttelusta nää unta enää läheskään joka yö ja 3-4v. jälkeen tupakka rupes haisemaan pahalle. Kuitenkin mulla on semmoinen luulo, ettei kärsi edes maistaa saatikka koko tupakkia poltella, varmaan alkas tupakointi uudelleen.
Jos ei mitään isompia krohinoita ole vielä keuhkoissa, saattaa kuntokin vielä palautua.

Lopettaminen on kaiken kaikkiaan kannatettava asia, suorastaan "miehen työ".

Sevverta vakava asia, että laitampa noi hymiöt johonkin muuhun aiheeseen tälläkertaa.

Lopetin 20 vuotta sitten ja olin polttamatta 11 vuotta. Lukuunottamatta satunaisia, muutaman kerran vuodessa poltettuja röökejä. Sitten tuli kohtalokas viikon matka jolloin poltin joka päivä. Siihen nasahdin ja sen jälkeen olin 2 vuotta täysin koukussa. Ensin poltin melkeimpä itseltänikin salaa..
Nyt olen ollut lähes 7 vuotta polttamatta. Päätin lopettaa nikotiinipurkan ym. tuotteiden avulla. Purkkaa söin 4 vuotta ja ajattelin, että huihai, kunhan en polta. Päätin myös, etten voi edes kokeilla miltä tupakka maistuu, ei hatsiakaan niin kauan kun syön Nicorettia. Purkan sain vihdoin ja viimein viime keväänä lopetettua, ksylitolipurkan kautta.

Aika kivinen oli tupakan lopettajan tie, mutta kyllä se viimein on onnistunut. En polta enää ikinä. Unia olen vielä joskus nähnyt. Yleensä niin päin, että unessa olin harmissani kun olin munannut lopettamiseni ja poltin.
Minua on aina harmittanut muutamien ihmisten vähättälevä asenne tupakoinnin lopettamiseen. Jos se olis helppoa, niin tuskin aikuiset ihmiset polttaisivat.

Olen yritysteni kautta oppinut, että minulle ei tule koskaan sopimaan ns. viihdetupakointi. Olen loppu elämäni koukussa. Yleinen asenne on myös niin tupakkavastainen ja tupakoinnista on tehty niin kallista ja hankalaa, että olen todella helpottunut kun ei enää tarvitse polttaa. Terveydestä puhumattakaan.

Tsemppiä kaikille! Kyllä se onnistuu lopulta!

Korjaus: Hupsan, mähän jauhoin Nicorettea 5-vuotta.

Joopa joo,tuttuja on tarinat.Tasan vuosi sitten päätin reilun parinkymmenen vuoden tupruttelun jälkeen,että nyt se loppu.Ei ollut mitään vaikeutta eikä vierotusoireita kuten niin monen aik.yrityksen aikana.Ajattelin että tämähän olikin helppo juttu kun tosissaan asian päätti.Niinhän sitä luuli.Tuli juhannus ja tyttäret miehineen jussia viettämään,molemmat kovia tupakkimiehiä.Minä reteesti että antakaapa mullekin yks,että kyllä tuo nyt kärsii savut nykästä.Eipä ois kärsiny!Äijää on siittä lähtiin taas viety ku kuoriämpäriä.HÄVETT ÄÄ.Nyt on taas sisäinen psyykkaus päällä että kohta loppuu.Tiedän pystyväni siihen.Kun se päivä kohta koittaa,sitten ei enää ikinä eikä millään tekosyyllä mitään savuavaa huulten väliin!

Tähän lopettaneiden porukkaan on kova pyrky meikäläiselläkin.

Helposti se polttaminen uudestaan alkaa, jos vähänkin hellää päätöksestä.

Palaan asiaan kun on jotain kerrottavaa.

Kova draivi päälle vaan. Kyllä se siitä.

Tämä ikuinen epäonnistuminen lopettamisen suhteen on tuttu, voinkin suositella kokeilemaan sähkötupakkaa. Hieman korkea hakintakynnys, ulkomailta tilaaminen, lienee ainoa syy miksei ole yleistynyt laajemmin. Ihan uteliaisuuttani tilasin tuollaisen kokeilupaketin, ajattelin ettei maksa juuri mitään ja ainahan uusia teknisiä vempeleitä pitää kokeilla 

Tupakointi väheni välittömästi puoleen, poltin sekä sähköä että normaalia pari viikkoa. Tuon parin viikon jälkeen huomasin suureksi yllätykseksi polttavanikin vain sähköversiota, enkä lainkaan enää tehnyt mieli "oikeaa tupakkaa". Ei ehkä sovi kaikille, mutta tupakoinnin lopettaminen ei henkilökohtaisesti ole koskaan ollut niin helppoa, kävihän se täysin vahingossa ja suunnittelematta.

Kyse ei toki sinänsä edes ole lopettamisesta, vaihdoin vain oikean tupakan sähkötupakkaan, mutta ottaen huomioon että samalla pääsin eroon nikotiinia lukuunottamatta kaikista tupakan haittapuolista, olen ihan tyytyväinen vaihtoon. Sähkötupakkaanhan on saatavilla nikotiininesteitä eri vahvuisina, joten seuraavaksi ajattelin pienentää nikotiinpitoisuutta hiljalleen pienemmäksi, vähenee sekin riippuvuus sitten toivottavasti kuin itsekseen.

http://www.sahkotupakka.info/
http://www.e-savuke.com/

Pastillit auttoi, mutta varsinainen kannustin oli jatkuva kurkun ärtyminen, joka pahimmoilleen vei äänen kokonaan.

Viimeinen tupakka paloi 2002 marraskuussa, mutta eriasteisesti polttamatta olin jo sitä ennenkin ja säännöllinen tupakointi jäi vuoteen 1999.

Joskus nuotiolla istuskellessa tekee vielä mieli, mutta osaisikohan sitä edes polttaa enää.