Aihe: Karavaanarin kielitaito

Tuossa oli Ilta-Sanomissa hiukan hupaisan sävyinen juttu suomalaisten kielitaidosta. Ensin toimittaja toteaa että suomalaiset on kielitaitoista kansaa ja sitten annetaan pyyhkeitä maille, joissa ei tahdo pärjätä englannilla (https://www.is.fi/matkat/art-2000012230336.html)

Vaikka hyvällä tahdolla ja elekielellä pärjää ihan missä vaan, olen itse panostanut vieraisiin kieliin jo ihan nuoruusvuosista alkaen. Jo lukion rinnalla opiskelin kansalaisopistossa italiaa. Rupesinpa tuon jutun luettuani pohtimaan, että minkähänlaisella kielitaidolla karavaanarikollegat Euroopassa liikkuu. Onko se eniten sitä elekieltä vai osaatteko muita kieliä?

Oma kielirepertuaarini on varmaankin reilusti keskimääräistä laajempi:

• englanti: työkieli mulla, pärjään mainiosti reissatessa
• ruotsi: huonosti motivoituneena pakkoruotsin läpi luovineena kielitaito ei ole häävi, mutta pystyn kyllä ruotsiksi auttavasti kommunikoimaan
• italia ja saksa: pystyn paikallisen kanssa jotenkin kommunikoimaan ihan kokonaisilla lauseilla, kunhan toinen osapuoli ei tykitä kauhean nopeasti ja pysytään perussanastossa
• ranska ja espanja: perusfraaseja ja ehkä joku sadan sanan sanavarasto. pystyn kaupoissa ja ravintoloissa asioimaan mutta ei juuri sen enempää
• puola: Puola on hieno kohde karavaanarille ja muutama vuosi sitten yrityn omaehtoisesti vähän kieltäkin opiskella. Kieli poikkeaa niin paljon kaikista noista muista että totesin tuo liian vaikeaksi ja luovutin. Osaan joitain sanoja, ei muuta. Olen miettinyt että voisin joskus yrittää uudestaan

Yleensä pyrin siihen että missä hyvänsä maassa osaan vähintään tervehtiä ja kiittää paikallisella kielellä. Mutta nuohan unohtuu hetkessä eikä noita voi oikein kielitaidoksi sanoa.

Ei minkäänkään näköistä kielitaitoa ole. Jotenkin on onnistunut n. 30 maassa kahlaamaan niin että on kotiinkin päässyt

Ei minkäänkään näköistä kielitaitoa ole. Jotenkin on onnistunut n. 30 maassa kahlaamaan niin että on kotiinkin päässyt

Se on se elekieli ja hyvä tahto. Sillähän pärjää ihan missä vaan

Keväällä kun kielet loppui, otettiin Kuukkelin kääntäjä esiin ja homma selvisi.   

Englannilla pärjään.

Ruotsinkieli perustuu muistin varaisiin lauseisiin kouluajoilta... Smakar det bra? Jag tycker om ärtsoppa.
Var ligger biblioteket? Jag bor i Talkulla. Jag spelar ishockey. Ja Tukholmassa opin: Två biljetter till centrum och jag älskar dig.

Faija opetti pari lausetta ranskaa, niillä ei pitkälle pötkitä. Saksankieli rajoittuu lähinnä Korkeajännitys huuhdahtuksiin ja muutamaan muuhun sanaan. 😂

Se on se elekieli ja hyvä tahto. Sillähän pärjää ihan missä vaan

Puhelimella pärjää paremmin - ainakin kuukkelilla, eikä tartte ite kirjoittaa.

Tuo puolankieli on aika mahdoton anglosaksisella pohjalla - suun etu/takaosan käyttö epäjohdonmukainen, ässien sekamelska, konsonanttien ylivalta (sekoittavat vokaaleja äännettäessä).
Perhepiirissä nykyisin umpipuolalaisia, ja tuossa alkukesästä tuli käytyä vanhempien paikallisten kanssa juttua.. suoraan puheesta käännös toimi hyvin molempiin suuntiin!

Eihän ruotsia juuri muuten tartte (kun tuntemattomat helposti vaihtaa enkuksi), paitsi ruots. sukulaisten kanssa natiivisti. Vähän väliä tulee ääntämiskorjauksia ja saa huomauttaa Suomessa meillä on toisena kotimaisena finlandssvenska ei rikssvenska - kuten ei skåne tai rinkebyssvenska heilläkään

Mulla Puolalaisia työkavereita ollut rapiat 15v. Koitin joskus kapakissa sönköttää heille enklantia; pojat oli jossain vaiheessa että puhutaan Suomea vaan😂😃 Seuraavaksi työmaalle tulivat Romanialaiset, kohta varmaan Afrikasta haetaan🤔

ulkomaista kielistä ruotsia sen verran ettei orjaksi myydä, saksaa jonkun verran ymmärrän puhun vähemmän, hollanti ja flaami menee sujuvasti kun tuli asuttua aika pitkään flaami alueella, ranskaa kyökki semmoista, ääntäminen varmaankin aika kauheaa, mutta niihän se on ranskassakin että joka kylä puhuu omaa murretta eikä pariisilaiset tahdo aina ymmärtää ja sitä saarelaisten rumasana kieltä puhun.
Mutta onneksi on vaimo, se puhuu noita mainitsemiani sujuvasti ja lisäksi puola taipuu kreikan seuraksi, eesti menee kuin tyhjää kanssa.
Espanja sujuu soljuvasti, portugali vähän takerrellen, mutta kun se noita kieliä osaa niin ei pelkää virheitä, italia menee sujuvasti ja myöskin itänaapuria se osaa. Eikä vaimo tarvitse kuin pari päivää jossain maassa kun se on jyvällä kielestä eli kun pitää vaimon mukana niin ei euroopasta löydy maata jossa ei pärjättäisi.
Ja poika tuntuu perineen äitinsä kielipään

Kai se nykymaailma pakottaa ainakin ymmärtämään muutaman sanan englantia, vaikkei olisi sitä ikinä opiskellutkaan. Ja taitaa olla niin, että ainakin jokaisella 60-luvulla syntyneellä ja nuoremmilla on ollut koulun oppimäärässä. En nyt satavarma ole, mutta peruskoulun käyneillä ainakin. Ihan täysi ummikko siis tuskin kukaan tuon ikäinen on.

Englantia ymmärrän hyvin ja puhun kohtuullisesti. Ruotsi on heikompi, mutta pärjään, ja ruotsin pohjalta tuntui jotenkin norjankieliset tekstitkin aukeavan. Saksassa selviän vielä hyvin, lyhyillä lauseilla tulee tarvittaessa asiat selviksi ja harvoin arjessa tarvitsee kääntäjää. Italiassa pärjään turistipalveluiden äärellä, ravintolassa ihan hyvinkin. Ranskaa arvailen sen verran, että en ihan ummikko ole. Espanjaa enää sen, mitä edellä mainittujen pohjalta pystyy päättelemään, eli hyvin vähän (olisi hyvä haaste opetella). Puolaa muutama sana, kirosanat mukaan lukien. Joskus osasin venäjän aakkoset, unohtuneet ovat enkä aio palauttaa mieleen.

Tekoäly on ihan korvaamattoman hyvä, jos pitää esim. reklamoida ulkomaille vieraalla kielellä. Tekstin muotoilu ja käännökset ovat toimivia ja samalla täsmällisiä ja vakuuttavia. 

Itsellä englanti onnistuu välttävästi. Vaimon äidinkieli on ruotsi, suomi täydellinen, sitten saksa, englanti, ranskaakin. Nuo loput pohjoismaalaiset osaa skandinaaviskaa paljonkin. Toimeen tullaan.

Enklantihan se työkieleksi vaihtuu ensivuonna kun ICAOn määräykset päättää ja suomalaisen viranom. / operaattorin hakemat siirtymäaika poikkeukset umpeutuu 2028. Eihän meillä pitkän enkun lukionkäyneillä (kirjoittaneilla) työelämässä sitä aiemminkin toisella alalla käyttäneitä haittaa, mutta ne muut lähes eläkeiässä olevat poikaset (tyttönenkin) jotka nuoruusvuosilla taloon tulleet - ovat kovan paikan edessä kielitasokoe nyt nenän edessä. B2 taso vaatimus (suullinen ja kirjallinen). Jos ei täyty, koulunpenkille ja vuosi aikaa seuraavaan tenttiin..

Osaltaan myös loiventaa uusSuomalaisten alalle tuloa 

B2 taso vaatimus (suullinen ja kirjallinen). Jos ei täyty, koulunpenkille ja vuosi aikaa seuraavaan tenttiin..

B2 on jo kohtuullisen kova tasovaatimus sellaiselle jonka kouluvuosista on kymmeniä vuosia aikaa eikä sen jälkeen juuri ole kieltä käyttänyt. Kyllä tuon saavuttamiseksi saa noista lähtökohdista  kovasti hommia tehdä. Toisaalta, jos on tarkoitus ihan oikeasti esim. asiantuntijatason töitä tehdä vieraalla kielellä, niin eipä se kielitaito oikeastaan B2:sta alempi voi olla, mieluummin saisi olla jopa ainakin C1.

B2 on jo kohtuullisen kova tasovaatimus sellaiselle jonka kouluvuosista on kymmeniä vuosia aikaa eikä sen jälkeen juuri ole kieltä käyttänyt. Kyllä tuon saavuttamiseksi saa noista lähtökohdista  kovasti hommia tehdä. Toisaalta, jos on tarkoitus ihan oikeasti esim. asiantuntijatason töitä tehdä vieraalla kielellä, niin eipä se kielitaito oikeastaan B2:sta alempi voi olla, mieluummin saisi olla jopa ainakin C1.

Juu, niin on!
Varsinki, jos vain sen 3 v yläsasteella vain lukenut (ruotsilla aloittanut ala-asteella), vailla lukio taustaa. Tuoreemmilla sukupolvilla tilanne ihan toinen..

Näiden konkareiden vastalause on, että firman pitäisi hakea jatkoaikaa poikkeusluvalle..

Onhan se hassua, että konkareilta vaaditaan sitä ja tätä, samaan aikaan terveydenhuoltoalal la riittää kommunikointi "viittomakielellä" potilasturvallisuud en takeeksi. 😃