Karavaanarin keskustelufoorumi
Karavaanarin keskustelut => Karavaanarin olohuone => Aiheen aloitti: winemaker - 22.08.2013 kello on 23:42
-
Elän elämääni ja yritän olla rehellinen.
Elämässäni olen tullut siihen pisteeseen, että kaikki kasaantuu ja vaikuttaa, tuntuu sielussa.
Hoidan asioista, jotka kuoleman jälkeen ovat välttämättömiä, siis kuuluvat minun hoitaa ja toimittaa. Jotenkin minusta tuntuu, että ystäväni ympärilläni eivät näe metsää puilta tai eivät näe ollenkaan.
On käsittämätöntä, että kyseinalaistetaan entiset ystävyyssuhteet ja eletty elämä sekä sen kokemukset, jonkun vaivaisen asian takia. Vaivaistaloon markat kuuluvat laittaa, euroista puhumattakaan.
Tai sitten yleinen yhdessäolo, mitä järkeä siinä kommuunissa lienee. Pakerretaan yhteisen edun nimeen ja ollaan erillään ja hoidellaan hommia kukin omilla tavoillamme. Ollaan eri aikoina läsnä siellä missä yleensä ollaan yhdessä.
Nooh, on varmaan niin, että aika hoitaa asioita.
Ajattelen niin, että pari on hyvä, perhe on hyvä ja yhtäpitävä solidaarisuuden vuoksi, verisiteet pitävät koossa. Suurempi joukkio jo hajoaa ja hajoittaa. Hallitsee. Taitaa mennä niin.
No, minä elän ja näen eteenpäin, menen puhtain valkoisin purjein.
No Höh!
-
Otsikkosi oli tietenkin sana "inventaario", vaikka menitkin käpälöimään näppäimistöäsi mitä huolimattomimmalla tavalla...
Kun ihmisellä on toimivat aivot, sillä ei ole aina mukavaa. Joskus - monilla ihmisillä useamman kerran saman elämän aikana - tulee se päivä, jolloin kaikki tähänastinen maistuu puulle.
(kai huomasitte tyylistäni poikkeavan sanankäytön? Vaadin ekstrapisteytystä sanan pa*ka käyttämättä jättämisestä)
Niin se menee. Yhtenä kauniina päivänä joku tapahtuma iskeytyy pyytämättä kylään. Kajauttaa polvitaipeisiin takaapäin ja pamauttaa kansalaisen ns persielleen. Ja se voi olla mitätön nasaus, josta alkaa huikea vyöry. Istuskellessa romahtaa mökkikin niskaan. Aapo vie mankelin ja Osku poraa veneesen reijän. Kaikki menee kuonolleen yhdessä suuressa hulinassa.
Siinä sitä istuu ja ihmettelee. Kaikki tähänastinen tuntuu turhalta. Iskee epävarmuus ja uskonpuute. Ei tiedä, voiko omiin uskomuksiin luottaa. Vaan ei noihin muihin - jästipäihin, kanantaluttajiin ja tinaloihin - nyt ainakaan voi uskoa ja niistä oppia ottaa. Tuskin nauhakengissä pärjäävät. Sitä on ikäänkuin yksin kaiken keskellä. Ja työkaluista köyhänä, konstitkin lopussa.
Siitähän on hyvä alkaa. Tulee se inventaarion tekemisen hetki.
Siinä keskellä itseään, kädet tyhjinä, joutuu oikeasti laskemaan, että mitä muuta minulla oikeasti on. Mitä aitoa? Mitä pysyvää? Kuka, jos kukaan, on mukana aidosti? Kuka siivellä? Ja se tärkein: Mitä itse haluaa? Mihin on menossa? Tuliko huijatuksi itseä luulemaan jotain muuta? Jotain epäaitoa?
Yksi kerrallaan ne elämän oikeat asiat löytyvät. Voi toki olla että jos ei pitkään aikaan ole inventaariota tehnyt, asiat ovat yksinään pölyisten hyllyjen nurkissa, eikä niiden löytäminen ole helppoa. Mutta sieltä ne kaivellaan pala kerrallaan. Samalla siivoillaan romut pois. Pidetään huoli siitä, että inventaarion jälkeen rikkinäiset asiat on korjattu, tahi heitetty pois. "Ystävät" listataan tuttavien kansioon, siipiveikot ja iilimadot siivotaan pois kokonaan ja muutenkin joka asialla on taas oma paikkansa. Kun palaset ovat taas paikoillaan, kaikki ei enää otakaan ajukoppaan.
Alahan kaivella niitä hyllyjä, parahin Winoniewicz.
-
Katoppas perhanaa, älys mistä kirjoitin. Inventaariosta. Hyvä merkki, palaan asiaan. KJON!
Jou tuo:" Tuskin nauhakengissä pärjäävät". Ei taida olla nauhakenkämiesten kelit elämän turuilla.
Thumb
-
...KJON!...
?!?
Kantakirja-astuja Justiina Ompelee Napapaitaa?
Kaskaani Janosivat Oululaista Nieriää?
Kenen Juusto On Nimettömissäni??
Kunnon Joulupuurossa On Napalmia?
Kanaljamme Justus Oirehtii Nikotuksella?
En minä osaa näitä...
-
Ottaa aikaa täyttää elämän suurta sanaristikkoa.
-
Hienoja mietelmiä teillä netti-inehmoilla. Täyttä asiaa kerrassaan ja etenkin se siivous "ystävien" ja muiden lähimmäisten suhteen.
Myös oman tomumajan suhteen kannattaa olla vastuullisen varovainen.
Pahimmat nurjahdukset ovat tapahtuneet niille komeetoille jotka ovat pettäneet sen läheisimmän olennon. Siis ovat ylemmyydessään ja kiihkossaan kusettaneet itseään....
"Armoton rehellisyys sitä joka-aamuista peilikuvaansa kohtaan on kuin naskalit heikoilla jäillä", sanoi puosu ystäväni.
-
Näin kansakoulupohjalla en ymmärrä tosta muuta kuin tuon otsikon?
-
Mä en osaa sanoa mitään fiksua; itsekin kipuilen läheisen kuoleman aiheuttamien tunteiden kanssa.
Tärkeintä on nyt se, että pidät huolen itsestäsi ja jaksamisestasi! Jos mahdollista, jaa hoidettavia asioita ja pyydä apua asiantuntijoilta. Lepää ja unohda välillä kaikki velvollisuudet. Niitä asioita ehtii hoitaa vähemmälläkin kiireellä.
Ja jos alkaa tuntua siltä, että ihan oikea masennus hiipii selän takaa, hae apua lääkäriltä.
Tsemppiä!
-
En minäkään ymmärrä hienoja kirjoituksia, ihailen kyllä niitä ja kiitän niistä..kuin sen ymmärrän ettei minulla ole paha olo mutta toisaalta taas niin moni asia ihmetyttää. Toisaaltahan taas ymmärrän jotakin kun rehellisenä ihmisenä ja asioista oikeilla nimillä puhumalla, saan monesti negatiivisyyttä vastaan. Jos poikkeat tekemisilläsi valtavirrasta, positiivisella tavalla niin sekään ei ole hyvä, joillekin. No, eipä näitä kannata liikaa pohdiskella, tulee vielä se paha olo mutta joskus kuitenkin. Yleensä ne ihmiset jotka kantavat vastoinkäymisiä ja suuria suruja sydämmesään, osavat iloita ja nauttia elämästä eniten.
Minulle on aina ollut suuri ilo tuntemattomankin ihmisen onnistuminen, positiivinen asia, reissu, elämän muutos,.. Haluan myös säilyttää lapsen omaisen iloitsemisen mukavista asioista, riemun. Positiivisyy vain niin monesti tulkitaan väärin. Kyllä tähän maailmaan mahtuu aivan liikaa ilkeyttä ja negatiivisia asioita.
Kerran täällä elämme ja uusintaa ei saa. Tekisi tähän taas laittaa se laulu, Ole pienistä hetkistä onnellinen,…
Positiivisia ajatuksia kaiklle ;)
-
Thumb
-
Pettymykset, kuolema ja joskus se paha olokin ovat vain osa elämää. Sitä kautta osaa tai oppii osaamaan arvostamaan sitten niitä hyviä asioita ja ihmisiä. Tuollaisena "inventaarin" hetkinä mitä nyt elät voi myös oikeasti keventää sitä mieleensä kertynyttä kuonaa. Pitää vaan tosiaan muistaa, ettei niitä kannata viikko tolkilla velloa, ettei koko ajatusmaailma ala pyörimään elämän varjopuolien ympärillä. On sitten hyvin pitkälti oma valinta jääkö näitä pähkäillessään jumittamaan niihin huonoihin asioihin, vai katseleeko hetken vaikkapa oravan vipellystä kuusen latvassa ja jatkaa eteenpäin.
-
Valintahan se vaikeinta onkin. Vaikka kuinka tietää ja tahtoo, niin ei vaan aina auta. Aika ja puhuminen helpottavat. Tai kirjoittaminen.
-
kyllä se Winne ystäväin vielä paistaa
sinunkin risukasaasi
otan osaa suurusi
ja itse syvällä käyneenä
kun menetin liikaa kaikea
isän,äidin,terveyden ja sen myötä rakkaan työni
ja ensin meni terveys hoitovirheen vuoksi
sitten muutaman vuoden päästä isä
siinä seuraavalla kuulla oli pakko luopua rakkasta työpaikastani
ja myydä se
sitten olikin äidin pois meno
ei tämä minun nuppi tuota kestänyt
vaan iski masis ja iso sellanen
ei näkynyt edes sitä pientä pilkahdusta valosta
mutta ,kun sain lääkkeet ,jotka oikein auttoi syöksyyn
ja niitä sen sen puolivuotta
itkien omalle lääkärille ,että nyt on niin loppu
ettei löydy positiviisyyttä mistään
niin hän ehdotti ,joskos lopettaisin sen lääkityksen
ja sanoi vielä ,että minulta löytyy kyllä lääke ,jos tarvitet
ja siittä se alkoi
pikkuhiljaa
tuli uusi kevät ja linnut lauloi
aurinkokin paistoi oikein sydämmeen asti
kynnys ulos menoo pieneni
ja yks kaks olinkin taas iloinen oma itseni
tuon mustan aikajakson aikana
alkoi inventaari
kaik ruikuttajat saivat jäädä
en kertakaikiaan vaan jaksanut kuunella
jonkun närästystä ,päänsärkyä tai muutakaan rutinaa
ja niin jäi vain läheiset ,joista tuli entistäkin läheisempiä ja rakkaita
koska olinhan heidät jo menettämässä kovaa vauhtia
kun itse meinasin siiryä taivaan kotiin rakkaiden luokse
vaan jokin minut sai tänne jäämään ja ne olivat nuo
rakas kulta ,lapset ja :-* lapsenlapset
kuin sisko ja velejtkin ,sekä heidän rakkaat perheensä
ystäviä jäi ne ,jotka muutenkin olivat kulkeneet kanssani
mutta rutisiat jäivät
enkä heitä ole sen koomin kaivannut
miten olikaan puhdistavaa ,kun huomasin
että ystävät sain itse valita
ja suku on se jota en valitse ,mutta olen saanut
maailman ihaniman suvun
ekä sitä siten tarvitsekkaan valita
kuin myöskin maailman ihanin perhe ja kultsi
mitenn siellä teholla huomasinkaan, kuinka paljon noita kaikia rakastan :-*
-
Katoppas perhanaa, älys mistä kirjoitin. Inventaariosta. Hyvä merkki, palaan asiaan. KJON!
?!?
Kantakirja-astuja Justiina Ompelee Napapaitaa?
Kaskaani Janosivat Oululaista Nieriää?
Kenen Juusto On Nimettömissäni??
Kunnon Joulupuurossa On Napalmia?
Kanaljamme Justus Oirehtii Nikotuksella?
En minä osaa näitä...
KiitospalJON ??
-
kyllä se Winne ystäväin vielä paistaa
sinunkin risakasaasi
otan osaa suurusi
ja itse syvällä käyneenä
Sipulle & Winelle iso hali näin virtuaalisesti..elä mä potkii myös täällä siis meillä nyt pahasti.
-
Olen kokenut myös masennuksen,kyllä siitä selviää,eihän se muuta kuin karaisee ihmistä,eteen päin,sanoi mummo lumessa !!!! Thumb
-
ihmisellä on tapana yleensä päästä masennuksesta irti oman henkilökohtaisen ajan päästä. ::)
-
KiitospalJON ??
Ei se noin helppoa voi olla...
Kauhtunut Jappervokki Ontui Nuuksioon?
Kautta Jupiterin! Obelix Nelistää?
Ken Japanin Oopperassa Noituu?
Kaikenkarvaisia salakähmäisyyksiä ne ihmisten kiusaksi kirjoittelevat. Tästä se nyt riesan lykkäsi.
Kaivoin Janakkalasta Orivedelle Niilin?
-
On käsittämätöntä, että kyseinalaistetaan entiset ystävyyssuhteet ja eletty elämä sekä sen kokemukset, jonkun vaivaisen asian takia.
Se kuule onnistuu ihan helposti! Jos olet hiljaa, ettet suututtaisi ketään selvässä asiassa, niin kumpikin osapuoli huutaa, ..että et ..kele pitänyt mun puolia...!
-
Kyllä Juuri On Niin.
-
Kyllä Juuri On Niin.
Ee...
Kyllä Jämpti On Näin?
Voisiko olla, että olisivat jo vuonna 12 tienneet tuolla verkon viheliäisimmässä nurkassa (24), mitä tuolla tarkoitetaan?
En usko sanaakaan...
Kaapissani Jankuttaa Orpo Norsu?
-
Ee...
Kyllä Jämpti On Näin?
Voisiko olla, että olisivat jo vuonna 12 tienneet tuolla verkon viheliäisimmässä nurkassa (24), mitä tuolla tarkoitetaan?
En usko sanaakaan...
Kaapissani Jankuttaa Orpo Norsu?
Tämä jälkimmäinen on likempänä totuutta, vaikka tuo ensinmainittu lienee ollut tarkoituksena. :D
-
Itse,kun sain tammikuussa,sen sydänkohtauksen ja sit tehtiin se pallonlaajennus,niin nyt yksin tappelen,kahden ison laitoksen kanssa kela/keva,kyllä se on koetellut aika rankasti tota henkistä puolta,mutta yritetty mennä eteen päin ilman kallonkutistajaa.Va ikka välillä ollut tosi paskamainen olo toimeen tulon vuoksi.
-
Tuohon aloittajan juttuun vastaisin että elämä heittelee ja huomista ei kukaan tiedä. :o
Omasta kokemuksesta kertoisin että puolitoista vuosikymmentä sitten vietin "poikamien päiviä" eli tanssimmassa kapakoissa ja lavoilla useampana iltana viikossa. Tanssilavalta löysin vaimoni jonka kanssa jatkettiin molempien rakasta harrastusta eli lavatansseja.
Kun sitten muutettiin yhteen, mentiin naimisiin, rakennettiin oma talo ja ensimmäinen rakas lapsi syntyi niin homma muuttui hiukan erilaiseksi.
Minä muutin vaimon kotitilan tontille rakennettuun yhteiseen kotiin yli sadan kilometrin päähähän kotipaikasta.
Ensimmäisen, toisen ja kolmannen tenavan syntymän jälkeen ei juurikaan tanssiharrastusta ole voinut jatkaa kun lähimaastosta ( alle 100km.) ei löydy hoitajaa tanssien ajaksi. Myös jokseenkin kaikki poikamiesaikaiset kaverisuhteet ovat jääneet unholaan. Nytten kun nuorinkin on jo 5v niin lavatansseja lähimaastosta on suosittu kun tenavat muutamia tunteja omineen pärjäävät.
Nykyisin on tuon erinomaisen Facebookin kautta noita "hullun nuoruuden" kavereita taas löytynyt joten yhteydenpito heihin on taas avautunut. Thumb
Yhtäkaikki entisen tyttöystävän, nykyisen vaimon, kanssa ollaan löydetty jälleen rakkain yhteinen harrastus ja yhteiselo jatkuu. Thumb
-
Tuohon aloittajan juttuun vastaisin että elämä heittelee ja huomista ei kukaan tiedä. :o
Omasta kokemuksesta kertoisin että puolitoista vuosikymmentä sitten vietin "poikamien päiviä" eli tanssimmassa kapakoissa ja lavoilla useampana iltana viikossa. Tanssilavalta löysin vaimoni jonka kanssa jatkettiin molempien rakasta harrastusta eli lavatansseja.
Kun sitten muutettiin yhteen, mentiin naimisiin, rakennettiin oma talo ja ensimmäinen rakas lapsi syntyi niin homma muuttui hiukan erilaiseksi.
Minä muutin vaimon kotitilan tontille rakennettuun yhteiseen kotiin yli sadan kilometrin päähähän kotipaikasta.
Ensimmäisen, toisen ja kolmannen tenavan syntymän jälkeen ei juurikaan tanssiharrastusta ole voinut jatkaa kun lähimaastosta ( alle 100km.) ei löydy hoitajaa tanssien ajaksi. Myös jokseenkin kaikki poikamiesaikaiset kaverisuhteet ovat jääneet unholaan. Nytten kun nuorinkin on jo 5v niin lavatansseja lähimaastosta on suosittu kun tenavat muutamia tunteja omineen pärjäävät.
Nykyisin on tuon erinomaisen Facebookin kautta noita "hullun nuoruuden" kavereita taas löytynyt joten yhteydenpito heihin on taas avautunut. Thumb
Yhtäkaikki entisen tyttöystävän, nykyisen vaimon, kanssa ollaan löydetty jälleen rakkain yhteinen harrastus ja yhteiselo jatkuu. Thumb
Tuo on totta mutta jotain on muuttunut näiden 15-20 vuoden välissä kaveri suhteissa tai ainakin itsellä.
Ei enää ole sitä paloa juhlia kavereiden kanssa. Vaan vaimon kanssa kun olet elänyt pitkän ajanjakson.Kun ollaan eri paikkakunnillakin niin paljon on muuttunu nuoruusvuosista. :(
-
Välillä on pakon edessä inventaario. Kai sitä jääräpää menee eteenpäin vaikka ei hyvä olekaan- kunnes tulee umpikuja.
Sitten on pakko muuttaa suuntaa. Ja sen tutun helvetin sijalle voi aueta pelottava- tuntematon taivas.
Yhtenä aamuna heräät ja huomaat- sinä selvisit!
Usein paha olo pitää siirtää jollekin toiselle-sanotaan vaikka omalle rakkaalle: tämä ei enää ole kivaa!
Vika onkin (muka) kumppanissa vaikka omassa olossa ja elossa olisi korjaamista.
Kun oli oikein paha olla - luin monesti kirjaa Saat sen mistä luovut. Aukaisi monia uusia näkökulmia
asioihin. Voimia sinulle Wine!
-
Elämä on koetellut minua ja perhettä sairauksien,raha-asioiden ja kuolemankin kautta,mutta kaikesta on selvitty.Asioilla on tapana järjestyä sanoo vanha sanonta.Minullakin oli jakso,jolloin katselin rekkojen keuloja ja siltapalkkeja,niin musta oli tulevaisuus edessä.Lapseni kuoleman tuskaa itkin ja huusin yksin metsässä marjassa ollessani.Vaikeuksi en keskellä vain tosiystävät jäivät,siipeilijät joutivatkin mennä.Onneksi parisuhde,perhe-ja sukusiteet vain vahvenivat vaikeuksien aikana.Sitten,pikkuhiljaa,osittain kovankin työn ja tuskan takaa rupesi näkymään auringon säteitä.Elämä kantoi ja vei eteenpäin,antoi uskoa tulevaan.Nyt voin sanoa auringon paistavan täysillä.Jälkensä kaikki jätti,turhan ruikuttajia,rahalla vouhottajia ja egollaan pullistelijoita en voi sietää.Tulevaisuutt a ja toivoa kaikille joilla nyt on vaikeaa,asiat kyllä järjestyvät! Thumb Thumb
-
Itelläni suuriakin rahahuolia päällä, vanhimmat likat muutti pois kotoa ja sinne sitä rahaa palaakin kivasti :-X No ihan puskista, extempore tuli tää kuningasidea: Ostampa mädän ISON vaunun, remppaan sen mieleiseksi, vetelen tuolla alitehoisella portterilla ristiinrastiin ja nautin elosta. Eli päämäärä löytyi ja ei tää matkailu nyt ihan uus ja outo idea ole omalla kohdalla mutta karavaanariksi ryhtyminen EI ole ollut koskaan mielessä, täytyy myöntää ;D Maastoautolla on tullut pyörittyä Karjalassa ja täysin omavaraisesti liikkuttu,syöty,nukuttu ja se idea ei katoa koskaan vaikka nyt ei ole maasturia alla. Saan.... en ymmärrä miksi niin valtavan rauhan itelleni kun painan tuosta itärajasta yli ja olen vaan siellä. Ei kiire mihinkään, ei rahaa juuri mihinkään mutta siellä pärjään näilläkin rahoilla mitä on ja kivaa on ollut. Nyt sitten tosiaan vaunu etinnässä, miniminimini maalisella aloituspudjetilla mutta koko talvi aikaa ja kun asettaa näitä haaveita minkä voi jopa toteuttaa niin kyllä tässä suurimmat ketutukset siirtää unholaan. Jokaisella meillä on se juttu millä se rauha löytyy, toiset joutuu sitä miettimään ja ettimään ja osa ei edes tajua kuinka se oma juttu on likeellä. Oudolla tavalla jopa odotan sitä fiilistä kun vaunun kytken portterin perään ja lähden............. .. jonnekkin ;)
-
Paha olo tuli, kun firmalle tuli uusi ulkomainen omistaja. Olin myynyt työpanokseni yli 30 vuotta ja olin erittäin motivoitunut työssäni. Olin ajatellut jatkaa niin kauan kuin terveyttä ja älliä riittää. Toimintatapamuutos oli niin raju, että se ei sopinut vanhalle jäärälle, joten jäin vapaaherraksi heti, kun se oli mahdollista. Raportointi tuntui olevan tärkeämpää kuin tekeminen.
-
Saan.... en ymmärrä miksi niin valtavan rauhan itelleni kun painan tuosta itärajasta yli ja olen vaan siellä. Ei kiire mihinkään, ei rahaa juuri mihinkään mutta siellä pärjään näilläkin rahoilla mitä on ja kivaa on ollut.
Thumb
-
Monesta asiasta tulee paha olo! ::) kunhan on sitten on siitä ylipäässyt niin kuinka moni osaa elää sitten jotta ei uudestaan tulisi ainakaan samasta asiasta, aineesta, ajatuksesta. Se on tuo tieto, aivan sama mikä, niin ajan myötä se kalvaa ja ahistaa, masentaa. selviytyjiä on olemassa paljon, se lohduttaa. Yksi opittu keino/taito on aloittaa jotain ihan uutta ja kivaa, keskittää ajatuksia siihen niin johan helpottaa. puhuminen toiselle (jolla on kokemusta) on hyvästä. ite olen huomannut jotta elämässä on aika paljon turhiakin päänvaivoja...mutta Jaakobin paini. itsensä voittaminen on upein voitto minkä ihminen voi voittaa...sitten toiset vasta
-
Henkinen kipu joka tuntuu ruumiillisenakin menee ohi. Se saattaa kestää pitkän ajan. Onneksi se helpottaa pahimmasta pikkuhiljaa. Alkupäivät kovimpia ja sen jälkeen hiljaan helpottaa vaikka aluksi tuntuu ettei selviä tuskasta. Tekeminen ja muutokset jokapäiväiseen auttavat koska niillä painetaan asioita taka-alalle. Mukana eläen.