Karavaanarin keskustelufoorumi
Karavaanarin keskustelut => Karavaanarin olohuone => Aiheen aloitti: Satu Koivisto - 20.05.2011 kello on 16:51
-
Tänään päättyi Reijo Koiviston elämä. Pitkän ja vaikean sairauden murtamana hän nukahti rauhallisena Säkylän vuodeosastolla.
Ei enää kipuja vain syvä rauha.
Satu
-
osan ottomme
Mika ja Mira
-
Otamme osaa suruun.
Vesa ja Satu
-
Osanottoni suruun
Timo
-
Osanottomme syvään suruusi. Reijon avointa ja ja iloista elämänasennetta jäämme kaipaamaan.
Marja ja Antti
-
Osanottoni
Sami
-
Jaksamista vaikean ajan keskellä!
Kuten venho virrassa, läpi kuohujen ja karikoiden, itsensä luovii kohtii kotisatamaa, niin myös ihminen purjehtii kohti määränpäätä jossa on aika hengähtää ja lopulta nukahtaa syvään uneen jossa saavuttaa rauhan ja ajattomuuden...
Hyvää viimeistä matkaa ja suotuisia virtoja missä ikinä nyt seilaatkin...
t Mika Honka
-
Tänään päättyi Reijo Koiviston elämä. Pitkän ja vaikean sairauden murtamana hän nukahti rauhallisena Säkylän vuodeosastolla.
Ei enää kipuja vain syvä rauha.
Satu
Lea ja Olli
-
Terve!
Lämmin osanottomme.
Erja ja Kare
-
Osanottoni, tämä tuli kyllä nopeammin kuin oletin aiemman keskustelun johdosta. Jos apua tarvitset niin olen aina valmiina auttamaan jatkossakin. Vireillä oleva asia hoidetaan kuntoon.
Mauri
-
Otamme osaa suruunne.
Juha ja Marja-Liisa
-
Otamme osaa !
Heikki ja Pirkko !
-
Jaksamista vaikean ajan keskellä
Lämmin Osanottoni
Osmo
-
Osaa ottaen, ja jaksamista vaikeuksin keskellä.
Yrjö ja Anja
-
Otan osaa suruunne. Mukava kaveri on poissa.
t: Jorkki
-
Osanottoni
Ossi
-
Otan osaa
-
Osanottoni
-
Otan osaa
-
osanottomme syvään suruunne... jaksamista ja voimia sinulle ...
t. sirpa ja tapio
-
Ajan myötä suru muuttuu muistoiksi.
Osanottoni.
- Alan
-
Osanottoni poismenon johdosta.
- Jyrki -
-
Osanottomme
t. Kauko ja Tarja
-
Kiitos
Paljon kiitoksia teille kaikille jotka otitte osaa suruuni ja lohdutitte silloin, kun tuntui ettei aurinko enää milloinkaan nouse.
Reijon viimeiset kaksiviikkoa olivat vaikeat, kipuja sekä muita sairauden tuomia asioita oli paljon. äänihuulet halvaantuivat joten siksi Reijo ei vastannut itse puhelimeen, ääni oli vain kuiskaus. Ajan ja paikan taju hämärtyivät, ruoka ei maistunut.
Viimeisen viikon makasimme rinnakkain ja silitin hänen kipeää vartaloaan, se oli ainoa joka helpotti oloa sekä loi turvallisuuden tunnetta.
Reijo siunattiin 28.5 Köyliön kirkossa läheisten läsnäollessa.
Sitten aikanaan, kun saan uurnan vien hänen tuhkansa Loviisaan jossa uurna lasketaan samaan hautaan jossa jo lapsena menehtynyt Niklas poika on.
Olen saanut paljon kyselyitä miten minua voisi auttaa, mutta olen jo selvinnyt pahimman yli, nyt on vain pohjaton ikävä ja sille ei kai oikein kukaan muu kuin aika voi tehdä mitään, mutta Reijolta jäi pieni Jessica tyttö joka oli vaarin silmäterä ja olen avannut tytölle opintoja varten tilin johon kertyneet varat hän saa käyttöönsä 18v täytettyään.
Jessica Westerlund Köyliön OP 547623-6150 2537
Seuraavaksi onkin mietittävä mitä ihmettä teen vaunulle ja autolle. Tuntuu todella haikealta ajatuskin luopua näistä, mutta kun ei ole sitä ajolupaa näin isoon kalustoon. Tämähän on minun kotini.
Maurille iso kiitos, kaikki toimii.
Hyvää kesää kaikille.
Satu