Karavaanarin keskustelufoorumi
Matkailukeskustelut => Matkailu ulkomailla => Aiheen aloitti: kaarina - 27.06.2015 kello on 21:35
-
Nyt alkaa näyttää sellaiselta, että kirjan jälkeen pää kaipaa lepoa, eikä uusien kultuurien ja paikkojen hakua, niin kuin ensin luulin. Ja takuuvarma konsti pään lepuuttamiseen on edetä hiljaa ja antaa keholle työtä. Niinpä yhtäkkiä kristallisoitui vanha haave lähteä polkemaan kotiovelta, ja katsoa minne sitä sitten päätyy.
Viidessä viikossa ehtii polkea vaikka Välimerelle, mutta tahti riippuu siitä millaisia teitä polkee. Ja nyt on ajatus se, että etsimme hiljaisia pieniä reittejä, milellään polkujakin, mutta hiukan rajoittaa se, että mukaan tulee koira peräkärryssä.
Latvian ja Liettuan itäisä syrjäseutuja ainakin sinne Wigryyn. Puolasta sitten etsimään mielenkiintoisia pieniä teitä, saa nähdä itärajaako pitkin vai järviseudulla käyden vai....? Jos suuntaamme Välimerelle, on edessä Tatra-vuoriston ylitys, mikä tuo haasteensa kun parhaimmat solat ovat raskaan liikenteen vilkkaassa käytössä.
Koira on vedetty kärryssä Alppien yli pariin otteeseen Sloveniassa edelliskesänä, mutta se oli kuulema raskasta :)
Jos oikein innostun, saatan pitää retken ajan muutaman lauseen blogia, ja kenties seuraava kirja kertoo Euroopan hiljaisista teitä, muutaman vuoden projektina. Ja tiet olisivat toki sellaisia, joita voiisvat hyödyntää myös autoilijat päiväretkikohteina.
Jos jollain tulee mieleen sopivia pätkiä polkea, otan ajatuksia mielelläni vastaan!
t.Kaarina
-
Niin, paluu on sitten vielä oma mietintänsä. Auton vuokraus on ollut toimiva ja halpa sellaisilla pyöräretkillä, missä on pysytty yhden maan sisällä, sillä Euroopassa on sellainen harmittava tapa, että vuokra-auton vienti maan yli toiseen maksaa ihan järjettömästi. Mutta taas Suomen käytännöstä poiketen auton jättö saman maan eri kolkkaan ei maksa mitään.
Joten ideaalitilanne olisi päätyä Saksaan, ja ajaa vuokra-autolla satamaan. Junakaan ei ole pois-suöjettu, mutta koira, peräkärry, fillari ja iso määrä fillarilaukkuja ei ole helppo yhdistelmä ainakaan jos junaa pitää vaihtaa monta kertaa. Sitäkin tehty mutta silloin on ollut ainakin eljä henkeä mukana jolloin on helpompi hoitaa sisään ja ulostulot: yksi ottaa tavaroita vastaan, yksi vahtii niitä ja toiset nostelevat niitä...
t.Kaarina
-
Hienoa että joku ninnostuu nykymaailmassa. Antakaa mennä!!! Ja koira ylämäet juoksemaan rinnalla, muutamat ruvet polvessa ja se oppii. ;)
-
:) :)
Sloveniassa oli ylämäkiongelmana koiran kanssa se, että oli niin turkasen kuuma ja koiralla suomenlapinkoiran paksu musta turkki alusvilloineen, niin pelättiin sen kuolevan kuumuuteen jos joutuu liikaa ylämäkeä juoksemaan.
En tiedä osaako se lopettaa ajoissa vai vetääkö loppuun saakka...Ja paimenkoirana sen piti juosta lujempaa kuin keliin sopisi sillä sen piti yirittää saada aina edellämenijä kiinni...
Sitten kun mäen jyrkkyys on yli 12% (pahimmillaan oli pari tuntia 18%) on edessä se tilanne että ylös poljetaan kiemurrellen mikä on on melko mahdotonta kun koira on lyhyen tapin päässä pyörän rinnalla...eli noista syistä sitä pidettiin enimmäkseen kärryssä.
Mutta aina sitä jotenkin selvitään :)
t.Kaarina
-
Puolan mielenkiintoisista pikkuteistä siis mielellään kuulisin niitä ajaneilta vinkkejä!
Puolassa näyttää olevan kansallispuistoja melko monta ja niitä otetaan reitin varrelle, saas nähdä kuinka kiemeurainen siitä tulee. Houkuttais lähteä Wigryltä itärajaa alas Bialowiezaan tai koukaten Biebrza River-kansallispuiston kautta. Siinä kyllä jäis järvi-Puola väliin...vai jos polkiskin suuren Puolan kierroksen? :)
t.Kaarina
-
Rajoittakaaahna jo tuota vastausten ryöppyä, eihän tässä millään ehdi kaikkea lukea :)
No, semmoista kuitenkin että jos ette ole puolalaisia pikkuteitä ajelleet ettekä kansallispuistoja kolunneet niin oletteko Pohjanmeren rantoja kulkeneet? Eli tietäiskö joku mitkä pätkä tsiellä on yli täyteen buukattuja ja missä on vähemmän turisti-ja hulabaloo-meininki? Kuinkakohan paljon Puolan puolella rantoja, siis ihan rantoja, pitkin kulkee pyörätieverkosto? Ollaan Saksna puolella poljette Sassnitsista Puolaan, ja myös Rügenin saaren länsipuolella, ja koko Saksan ranta on pyörätietä.
Tietäiskö joku?
t.Kaarina
-
Onhan puolassa pikkuteitä kuljettu, yhdistelmä hieman isompi kuin pp+peräkärry :) Viimeksi viime viikolla Wigrystä pikkuteitä Druskininkaihin.
Järviseudulla myös menty.
Täytyy vain tunnustaa etten sillä silmällä ole katsellut noita pyöräteitä siellä. Ja taas liikenteen seassa meneminen voi tuntua hurjalta :D
Tsekeissä on paljon hyviä pyöräteitä , ainakin etelässä , mutta taitaa hypätä ohi alueesta.
-
Me ollaan tsekit poljettu läpi kahdesti, pohjoisesta etelään melko keskeltä ja sitten länsipää poikki. Hienoja seutuja mutta riivatun paljon 12% mäkiä, mitkä on sillä lailla turhauttavia ettei niillä saavuta mitään...heti kun pääset ylö, laskeudut alas, ja yleensä kylään, niin että vauhti täytyy keskeyttää juuri kun se on parhaimmillaan :)
Eli tsekit taitaa nyt jäädä:) Kovasti houkuttaa kiertää koko Puola, toki ajatus voi muuttua moneen kertaan meidät tuntien :)
Tuolta Druskininkiast meidän on ajatus polkea Wigryyn, googlemapsista katselin yhtä ihan pinetä tietä ja mietin mahtaako olla jotain rajoituksi rajan ylityksessä. Tiedätkä saako noilla nurkilla jokaista kärrypolkua menneä rajan yli?
Kiva kun kommentoit!
t.Kaarina
-
Me ollaan ylitetty rajoja hiekkateitä ajaen Baltiassa ja Bltian ja Puolan raja-asemilla. Ei koskaan ole mitään estettä ylittää rajoja Tiet Puolassa voi olla hyvinkin "pomppuisia" pyörällä ajamiseen
(http://karavaanari.org/kuvat/1435604050.jpg)
(http://karavaanari.org/kuvat/1435604061.jpg)
-
Viisi viikkoa olisi aikaa? Ankarasti joutuu polkemaan. Ajatteko perinteisillä vai oletteko harkinneet sähköavusteiseen siirtymistä. Itellä polttelee jälkimmäinen kovasti mielessä.
Olin ensimmäistä kertaa Puolassa alkukuusta. Ei paljoa joutanut pikkuteitä katselemaan, ainakaan Wigryn ulkopuolella. Etelässä näytti olevan jo korkeuserojakin.
-
Me ollaan tsekit poljettu läpi kahdesti, pohjoisesta etelään melko keskeltä ja sitten länsipää poikki. Hienoja seutuja mutta riivatun paljon 12% mäkiä, mitkä on sillä lailla turhauttavia ettei niillä saavuta mitään...heti kun pääset ylö, laskeudut alas, ja yleensä kylään, niin että vauhti täytyy keskeyttää juuri kun se on parhaimmillaan :)
Eli tsekit taitaa nyt jäädä:) Kovasti houkuttaa kiertää koko Puola, toki ajatus voi muuttua moneen kertaan meidät tuntien :)
Tuolta Druskininkiast meidän on ajatus polkea Wigryyn, googlemapsista katselin yhtä ihan pinetä tietä ja mietin mahtaako olla jotain rajoituksi rajan ylityksessä. Tiedätkä saako noilla nurkilla jokaista kärrypolkua menneä rajan yli?
Kiva kun kommentoit!
t.Kaarina
Kyllä se aika pieni tie mistä mentiin ,mutta liekö sama.
-
Viisi viikkoa olisi aikaa? Ankarasti joutuu polkemaan. Ajatteko perinteisillä vai oletteko harkinneet sähköavusteiseen siirtymistä. Itellä polttelee jälkimmäinen kovasti mielessä.
Ei kai oikea pp kulkija "höpöpyörää" osta ;)
-
Ei sähköavusteisia :)
Meillä on 29 tuumaiset "bigfoot" maastopyörät keskeltä melko tasaisilla eli hyvin rullaavilla renkailla. Niinpä nuo pomppuiset pikkutiet on ok, leveät polutkin, ainoa hankaloittaja siis tuo koiran kärry. Eikä tietenkään maastossa aja 100 eikä edes 80km päivässä, mutta mennään välillä sitten sujuvampaa tietä, niin matka myös etenee.
Onhan nuo pyörät on paljon raskaammat ajaa kuin maantiepyörät mutta on sitten vapaa menemään minne vain. Ja niillä kuitenkin on noustu Bernina Pass ylös 2328 m ylös eli ei ne ihan mahdottomat ole ja kaloreita kuluu eli saa herkutella reissun ajan hyvällä omalla tunnollla, mikä on aika kivaa :)
Noi mukulakivitiet on kyllä kauhistus, itäisessä Saksassa ollaanpoljettu pahimmillan 30km yhtä putkeä semmoista ja lapset nimitti sen kermanvatkaustieksi ...kieltämättä sen jälkeen olo on kuin tehosekoittimessa käynyt :)
Jos ihan suorinta reittiä ajaa Tallinnasta Välimerelle niin sen pitäis ehtiiä ihan hyvin 5 viikossa polkemaan, mutta jos haluaa mennä mutkien kautta niin kuin me nyt, ja luultavasti koluta luolia ja kukkuloita matkan varrella, niin ei taideta sinne saakka enää edes ajatella. Nyt on fiilis semmoinen että luonto ja pikkukylät on se, mitä halutaan.
Katsotaan sitten minne päädytään.
Sais koko ajan Balttiassakin kulumaan, mutta täytyy miettiä että pitäiskö jättää sitä "lähimatkailualuetta" osittain jemmaan lyhyempitä reissuja varten.
t.Kaarina
-
Mä ensiksi ajattelin, että läskipyörällä - mutt sehän olikin bigfoot eikä fatbike.. :D
Meikä suihkinut täysjoustolla - mutta ei noita junioreita ole tullut poljetettua kuin ~20km/pvä. Pitää ehtiä näkemään paikkoja. Meillä nuo reissut yleensä kohdistuu "sivistykseen", välissä yleensä jotain huudia. Vähän on tullut ihan peltojen keskellä mentyä Puolassa. Sen sijaan Itämeren vapaita hiekkarantoja on hyvä polkea - kostea hiekka on kovaa. Monessa kohdin vaan on rantsut kovalta tieltä hiekkadyynin takana, että tunkata saa pätkän, ellei joku betoniramppi löydy..
Kyllä Wigryn kulmillakin reitti kulkee..
https://www.openstreetmap.org/#map=13/54.0701/23.0693&layers=C
Mutta Pohjameren rannat vasta ihanteelliset fillarointi. Samoin pyörätiet ja yleensäkin esim. Holllannissa. Keskustoissa omat kaistat ja liikennevalotkin - aivan ehdoton liikkumistapa Thumb
Mutta päivätrippeihin meillä on aina jäänyt kun tuota kotiloakin pitää siirtää.. :D
-
Ei kai oikea pp kulkija "höpöpyörää" osta ;)
Tekniikka helpottaa elämää. Itellä on tarkoitus päästä eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti, silloin tulisi lähdettyäkin herkemmin ja jätettyä auto paikoilleen.
Jostain luin, että Suomessa myydyistä 1% on sähköavusteisia, Hollannissa 20%, Japanissa 30.
-
Tottakai. Kuntoilijat jotka huijaa itseään ostaa sähköavusteisen.
:Joka on polkupyöränä huonompi pitkällä rupeamalla. Voihan sillä leikkiä lähiympäristössä tietenkin. (i.m.h.o)
Vaatii sitä sähköä , ei mukavaa ottaa generaattoria mukaan tuollaiselle Wigry etc retkelle
jotta telttapaikalla saa sähköä (puskassa)
Ja eihän tästä ole kauaa kun sähköpyörän akku poltti talon (varmaan halapa kiinalainen) ;)
http://www.tekniikkatalous.fi/talous/liikenne/2015-05-26/Yle-S%C3%A4hk%C3%B6py%C3%B6r%C3%A4-sytytti-rajun-rivitalopalon-Nurmij%C3%A4rvell%C3%A4-3321767.html
http://www.esaimaa.fi/Online/2012/01/13/Hengenvaaralliset%20s%C3%A4hk%C3%B6py%C3%B6r%C3%A4t%20joutuvat%20Tukesin%20valvontaan/2012112721758/4
-
On totta, että puhtaalla puskatelttareissull a ei paljoa latailla. Ei riitä aurinkokenno yön aikana. :)
Tottakai. Kuntoilijat jotka huijaa itseään ostaa sähköavusteisen.
Tarkoitus olisi huijata itseni kuntoilemaan. Akun kestot on muuten nykyään jo aika pitkiä, mutta TM:aa varmaan luet.
-
Läskipyörää ei ole tullut kokeiltua, mutta mielenkiintoisleta tuo maastossa vaikuttaisi, pystyy mlekoisen märkääkin alustaa kuulme polkemaan.
Meillä on etujoustot mutta ne saa lukittua, mikä on mielestäni ehdoton vaatimus sille, että niillä voi tehdä pitkiä matkoja ja polkea polkujen ulkopuolellakin.
Mun kokemuksella päivän aikana ehtii nähdä kyllä kaikenlaista vaikka polkisi 60-100 klometriä, maastosta ja keliolosuhteista tietty riippuen. Ja pyöräily on siitä(kin) hauska laji, että kunto kasvaa pitemmällä matkalla päivittäin koko ajan tasaiseen tahtiin.
Meillä perheen ekalla pyöräretkellä nuorin oli 12v hento tyttö, ja niin vain poljettiin kuukauden aikana 1500 km ja ylitettiin myös Alpit ja poljettiin Tsekin mäet:) Ainoa harjoittelu tuolle reissulle tapahtui tekemällä tavaroiden kanssa yksi 70km retki kotoa käsin eikä kukaan siis harrastanut pyöräilyä mitenkään. Sisua tuo maka toki vaati, mutta ei kellekään jäänyt sellaista oloa että vain poljettiin, päinvastoin, nähtiin ja tehtiin paljon muutakin ja ajettiin välillä tosi lyhyitä päiviä.
Vähän lapset ovat naureskelleet että meillä lepopäivä pyöräretkellä tarkoittaa melontaretkeä tai kiipeämistä vuorelle, mutta vaihtelua kuitenkin on ollut tarjolla :)
Venyttely on tärkeää, ilman säännöllistä sellaista ei jaksa eikä matka kulje.
Mutta rohkeasti ja reippaasti vaan polkemaan, se on tosi mahtava tapa edetä! Näkee ja kokee paljon sellaista mitä ei muuten koskaan...
Kiitos 88 tuosta linkistä! Löysin noita Puolan pyöräreittejä yhdeltä puolalaiselta sivustolta, mutta en noin valtaisaa määrää. Siinä sun kartassa taitaa olla mukana ihmisten omien pyöräilyiden merkintöjä myöskin?
Vaikka varsinaiset pyörätiet on kivoja on ne toisinaan myös rasittavia, siis silloin, jos tarkoitus on edetä....Parhaimmil laan ne ovat mun mielestäni isojen kaupunkien yhteydessä mm Ljubljanaan pääsee suoraan keksustaan pyrätietä pitkin!
Kyllä me tullaan yöpymään leirintäalueilla ja myös sisämajoituksessa. Balttiassa vois puskissakin olla eli retkireittien rakenteilla jonkun nuotiopaikan yhteydessä.
t.Kaarina
-
On totta, että puhtaalla puskatelttareissull a ei paljoa latailla. Ei riitä aurinkokenno yön aikana. :)
Tarkoitus olisi huijata itseni kuntoilemaan. Akun kestot on muuten nykyään jo aika pitkiä, mutta TM:aa varmaan luet.
Kuntoilla voi akuttomallakin :)
Vävypoika ajaa työmatkat kesät talvet. pl ihan kauheimmat lumipyryt :D
JA akullinen ei ole koskaan niin hyvä polkupyörä kokonaisuutena kuin h y v ä polkupyörä.
-
Piikkiöstä Puolaan polkien-projekti onnistui yli odotusten, ja viihdyimme retkellä niin hyvin, ettemme jatkaneet Wigryä pidemmälle kuin vain paluun autonvuokrauksen vuoksi takaisin Liettuan Marijampoleen, mistä ajoimme edellispäivänä Tallinnaan ja tulimme eilen kotiin.
Puolan rajalle oli Piikkiöstä käyttämäämme ei-oikoreittiä matkaa 1504km, Wigryyn 1536km ja Marijampoleen 1660 km. Ajallisesti arvioimme polkeneemme varmaan 70% sora-, hiekka-ja metsäteitä sekä polkuja pitkin, eli kuukaudessa olisi polkenut kyllä 1000km enemmänkin, jos olisi priorisoinut asvalttitiet.
Tykkäsimme kuitenkin noista itärajojen syrjäseuduista ja pienistä luontonähtävyyksist ä niin paljon, että hakeuduimme mieluummin erämaan rauhaan kuin helpoille ajoväylille.
Yllätyimme myös metsäyöpymisten helppoudesta, ja nukuimmekin lähes puolet matkasta metsässä erämaisten järvien rannoilla ja istuimme illat tulilla. Nautimme leirielämästä puolet yöpymistä seuranneesta päivästäkin, keräsimme mustikoita ja kanttarelleja yms.
Leiripaikkoina siis sekä paikallisten metsähallitusten alueet että paikallisilta saadut vinkit että kartalta löytyneet nuotio/telttapaikat ja vain Wigryssä leirintäalue. Loput yöt eritasoisissa sisämajoituksissa.
Ihmiset olivat kaikkialla uskomattoman ystävällisiä ja kohtaamisia oli runsaasti. Kieliongelmia ei juurikaan ollut,Virossa suomea, Latviassa ja Liettuassa englantia ja Puolassa ja jossain syrjäkylissä sen lisäksi saksaa.
Vaikka retki nyt tehtiinkin polkien, oli matkan varrella niin paljon karavaanille sopivia kohteita ja myös puskaparkkeja, että kirjoitan tästä blogin ja jaan tänne kun saan valmiiksi!
Pyöräily oli tosi mahtavaa pään nollausta ja kehon sekä mielen virkistämistä!
t.Kaarina
(http://karavaanari.org/kuvat/1439490396.jpg)
(http://karavaanari.org/kuvat/1439490404.jpg)
-
Hyvä kun reitit löytyi ja ilmeisesti ongelmitta meni ?
Jossain välissä varmaan saamme lukea tarkemmin Thumb