Lomareissu alkaa vetelemään viimeisiään, ruotsissa ollaan Göteborgissa kuluttamassa viimeisiä lomapäiviä. Ranskassa vierähti vähän reilu viikko. Mitään ongelmia ei kohdattu, hommat tuntui toimivan normaalisti paitsi nämä ylimääräiset turvatarkastukset turistikohteissa ja poliiseja oli todella paljon kaduilla Pariisissa. Se tosin johtui ehkä Pride paraatista joka sattui olemaan juuri samana päivänä kun me siellä palloiltiin. Ja arvaa juututtiinko lasten kanssa hirvittävään väkimäärään, oli muuten monenlaista friikki liikenteessä...

Moottoritiemaksut on kyllä kalliita, loppumatkasta meilläkin petti hermot kierrellä pienempiä teitä ja siirryttiin maksullisille väylille. Parikymppiä heilahti ja n. 200 km matka taittui ilman miljoonaa liikenneympyrää. Niitä todellakin riittää. Ja monessa kylässä se läpi kulkeva tie on saattaa olla tautisen kapea, yhtään isommalla autolla en olisi halunnut olla reissussa. Maksusysteemjä oli meidän kohdalla kahdenlaisia, toisessa maksettiin heti motarin alussa ja toisessa versiossa otettiin lippu alussa ja pois mennessä sitten lippu automaattiin ja maksu käteisellä (korttiautomaattia ei ollut ainakaan meidän kassalla, onneksi oli iso läjä kolikoita).

Ranskan kämppärit oli erittäin hyviä meidän mielestä (oltiin kolmella eri alueella). Siistejä, hyvin hoidettuja ja taskut oli jopa erittäin väljiä (nyt ollaan ruotsalaisella alueella kuin sillit suolassa). Viimeinen käyttämämme alue oli Normandiassa maihinnousurantojen maisemissa. Siellä on varmaan kymmeniä leirintäalueita, ja osa on sellaisia ahtaita mökkikyliä joihin ei oteta matkailuajoneuvoja ollenkaan. Löysimme hyvällä tsägällä muutaman vesiperän ja perheraadissa karsiutuneen alueen jälkeen tosi hyvän alueen Luc Sur Meristä kivenheiton päästä rannalta. Sotahistoriaa tuli nautittua useammalla museokäynnillä, ja monta jäi käymättäkin. Niistä oli suorastaan runsaudenpula. Lopuksi piipahdin pojan kanssa Omaha beachilla amerikkalaisten hautausmaalla. Komea paikka ja sielläkin on hyvä museo, ilmainenkin vielä. Siellä vähän kummastutti massiiviset turvatoimet, metallinpaljastimet ja turvafirman gorilloita päivysti siellä sun täällä.

Reissu meni ihan suunnitellusti, ei tullut mitään negatiivisia kokemuksia ja alueiden taso oli ilahduttavan hyvä. Ihmisetkin oli ihan tavallisia, ylimielistä asennetta ei kohdattu edes heikoilla ranskantaidoilla. Tuppukylissä ajelu ja markettien etsiminen tuotti vähän tuskaa välillä, mutta niistäkin selvittiin.

Parisen viikkoa reissaamista Ranskassa, pääosin kesäkuun loppupuolella.

Yhdellä motarihuoltoasemall a Nantesin lähellä oli polttoaineet loppu, mutta johtuiko jostain remontista vai työtaisteluista, ei tietoa. Motarin ilmoitustauluilla asiasta oli etukäteen useita ilmoituksia (Aire de -jotakin-, Pas de carburants). Ilmeisesti pahimmalla mielenosoitusalueel la tiehen, siltoihin ja liikennemerkkeihin oli maalattu viestejä. Muuten ei liikenteessä ollut mitään normaalista poikkeavaa, mutta pidimme silti tankin koko ajan vähintään puolitäynnä. Polttoaineiden hinnat olivat nousseet tuntuvasti viime kesästä.

Ranskan puolelle tultaessa oli jonkunlainen tarkastuspiste, mitä aikaisemmin ei ole ollut. Tosin passeja yms. ei kysytty, ilmeisesti tyydyttiin vain autojen rekkarien tarkistamiseen. Ruotsiin palattaessa kysyttiin passit.

Nyt ollaan Le Mansin kupeessa. Edelleen on kämppäri suunnilleen hyvä jos puoliksi täynnä. Käytiin perheen kera Le Mansin moottoriradan vieressä sijaitsevassa 24h ajojen automuseossa, hienoja kilpa-autoja sali täynnä ja oli ihan kohtuullisen edulliset liputkin. Itse Le Mansin kaupunkikin on hieno, rooman aikaisia linnoituksia ja muuta historiaa pursuava n. 140 tuhannen asukkaan kaupunki.

Ei voi kyllä väittää että Ranska olisi edullinen maa, ruoka on minusta ihan yhtä kallista kuin suomessa. Ainoastaan alkoholi (yllätys?) ja leipomotuotteet sekä diesel on vähän edullisempaa. Diesel on ollut 1.11 e -1.25 e /l haarukassa. Liikenne on ihan normaalia, mitä nyt Pariisin ytimessä näytti aika hullulta se ajaminen, itse oltiin vain jalankulkijana, onneksi. Ylimääräisiä turvatarkastuksia on turistikohteissa, mm. Eiffelin tornille piti jonotella turvatarkastukseen aika tovi. Siellä sitten otettiin ihmisiltä vesipullot yms. pois. Aika hyvin nuo ihmiset tuntuu puhuvan englantiakin, itse en osaa montakaan sanaa ranskaa mutta yritän vähintäänkin aina tervehtiä ja kiittää ranskaksi.

Belgiassa on satanut 150 vuoteen eniten huhti-,touko-, kesäkuun aikana, yli 60cm / m2.
Samoin ranskan pohjois-osissa. Parhaat France Passion paikat shampanjan alueella on etelä-osissa.
Eli reilusti Reimsin alla puolella. Epernay ympäristö. Tosin molemmat kaupungit pitää itseään shampanjan pääkaupunkina.

Jalkapallo ruuhkat väistää kun katsoo paikkakuntien ottelu ohjelmat.
Ja poltto-ainetta piisaa.