1986 kävimme ystäväperheen kanssa meidän Nallella Jugoslaviassa.
Mitään hankalaa ei reissulla sattunut, mutta jos kaikista tapahtumista kirjoittaisin, tulisi siitä liki romaani, alkaen chateaubriand tilaamisesta Pomeranialla, chateaubriand oli Puolalaisen käsityksen mukaan leivitetty leike öljyssä lämmitetyn ja maksapasteijalla sivellyn voileivän päällä.
Puolaan tulo ja tullauskin oli oma tarinansa, koska he olettivat Nallen olevan linja-auto, lopputulemana kävelimme aseman päällikön johdattamana tullirakennuksen läpi kulkien mm. keittiön kautta.
Rajoilla tunsi todella olevansa ulkomailla. Tšekkoslovakian ja Unkarin rajalla viivähti neljä tuntia, vaikka muita ei ollutkaan rajaa ylittämässä jne.
Niin vain tuli reissu tehtyä, kun etukäteen oli kaikki tiedot haettu eri maiden lähetystöstä ja ostettu etukäteen Unkariin dieselkupongit

Kuvat Krakovasta silloin ennen ja hiukan myöhemmin


1986


2014

Joo, eipä mekään "ehditty" tuonne Iä-Eurooppaan tuolloin, vaikka matkusteltiin kyllä, eikä pelkästään helpoimman kautta.

Marraskuusta 1996 tammikuun puoliväliin 1997 tehtiin junamatka Siperian kautta Kiinaan ja Kiinaa sitten ympäriinsä junaillen, sekä Chengdusta lentäen Tiibetiin. Kiina oli tuolloin juuri avautunut yksityismatkailulle, mutta niin outoa se oli, että kun matkatoimiston kautta yritimme saada junalippuja Siperianjunaan, väittivät meille ettemme voi tehdä matkaa Kiinassa ilman oppaita sun muita tykötarpeita, mitkä olisivat tehneet matkabudjetista enemmän kuin kymmenkertaisen omaan laskelmaamma, mikä perustui Helsingin Sanomien juttuun aiheesta.

No, lopulta uskoivat, ehkä jonkun viikon päästä, että voimme tehdä matkan omin päin, mutta koko matkaa varten piti tehdä tarkka päiväkohtainen matkasuunnitelma. Sitä ilman ei viisumia saanut, mutta eipä tuon noudattamista kukaan valvonut, eikä sitä kyllä toteuttamaankaan ehtinyt, sen verran kimutanttia oli Kiinan sisällä junalippujen saanti ja muu eläminen. Englantia ei puhunut käytännössä kukaan eikä edes rautatieasemilla ollut tietokoneita. Niinpä jos asemalta a olivat liput loppu, piti itse juosta läpi asemat b ja c kysymässä olisiko heillä ehkä lippuja.

Ja asemalla yhdestä jonosta sai lippuja pohjoiseen, yhdestä etelään, toisesta täksi päiväksi, kolmannesta huomiseksi jne. Ja tekstit, mistä asian olisi pitänyt selvitä, olivat tietenkin kiinaksi. Siinä joskus meni tunti jos toinenkin jonoleikkiä leikkiessä.
Ja ihmisillä oli hauskaa kun kyselimme puhuuko joku englantia...silloin ympärillemme kerääntyi rinki ihmisiä, jotka uteliana seurasivat mitä nuo muukalaiset oikein meinaavat. Joskus löytyi tällä systeemillä joku, joka puhui englantia, joskus joku saksaa. Näitä käytimme avuksemme ja pyysimme heitä kirjoittamaan meille lapuille tärkeitä sanoja kiinaksi ja sitten tilanteen tullen näytimme näitä sanoja, toivon mukaan oikeissa paikoissa.

Tiibet oli myös juuri avautunut mutta vain hetkeksi yksityismatkailjoil le. Lento lähes neljään tuhanteen metriin toisin aiheutti vuoristotaudin oireita siinä määrin, että emme jaksaneet retkeillä Tiibetissä niin paljon kuin olisimme halunneet. Vuokrasimme kyllä fillarit ja tutkimme niillä Lhasan lähialueita. Se oli kokemus, jota ei oikein sanoilla voi kuvailla. Korkea kuulas ilma ja eksoottinen kulttuuri....jotain niin ihmeellistä...

Etelä-Kiinaan Hainanin saarelle, mikä silloin oli viidakkoa, juutuimme ylimääräiseksi viikoksi. Jostain meille silloin käsittämättömästä syystä juna-ja lentolippuja mantereelle ja pohjoiseen myytiin vain kiinalaisille, eikä kellekään länsimaalaiselle. Syy selvisi vasta kotona Suomessa: Pekingissä oli ollut ne kuuluisat opiskleijamellakat eikä sinne ilmeisesti haluttu asiaa todistamaan yhtään enempää länsimaisia.
Tämä aiheutti meille haastavan sotkun, sillä menetimme Siperian paluujunamme ja myös Neuvostoliiton viisumi meni vanhaksi. Onni oli kuitenkin sen verran myötä, että N-L konsulaatti viimeisenä päivänä ennen heikäläisten uudenvuoden lomaansa myönsi meille uuden viisumin vanhoilla valokuvillamma..nii stä pyyhittiin vain leimat pois ja homma valmis. JUnalipun vaihtokin onnistui samaan hintaan mutta vain Moskovaan saakka, ja Moskovassa vietimme lopulta vuorokauden "lainsuojattomina": olimme siellä ilman etukäteen varattua majoitusta, mikä oli tilanne, mihin silloin matkailija ei voinut päätyä. Monet päät pyörivät kun ihmettelivät mitä meidän kanssamme tehdään, ja rahatkin olivat liian lopuillaan sillä Moskova-Helsinki väli oli suhteettoman kallis ja senhän olimme siis kertaalleen jo maksaneet. Hannun Mikki-aiheinen kollegepaita oli kuitenkin kovaa valuuttaa ja saimme masettua ylimäärisen hotelliyön ja sen tuplamaksun junaan.

Ai niin, sen verran Kiinasta oli viisumin saadaksen pakko ottaa valtion palveluita että kolme hotelliyötä Pekingissä (kalliissa hotellissa)ja taksinkuljettaja hakemaan juna-asemalta piti maksaa jokaisen.

Mieletön reissu oli kaiken kaikkineen ja näimme sen Kiinan mitä enää ei ole. Tiibetin  tuhoaminen oli valitettavasti jo aloitettu, ja Lhasassakin oli kiinalais-kaupunginosa, mutta nettikuvien perusteella se oli kuitenkin ihan eri kaupunki silloin kuin nyt. Eikä aika tässä ole tehnyt asialle hyvää.


Kesällä 1988 olikin vuorossa eka auto-telttamatka Euuroopassa, silloin mukana oli jo 8kk ikäinen vauva ja kohdemaa oli Ranska.





t.Kaarina

Minulla on VHS:t ja 8 milliset kopioitu tallentavan DVD:n kovalevylle mistä poltettu rompuiksi ,omaan käyttöön vaan.

Joops,,,, omatvanhat videot on lentäny roskakoriin jo aikoja sitte, lukuunottamatta omista lapsista otettuja ja ralliajan incareja.

Amatööri on vaan amatööri

Miksihän mulle tulee tunne ettei otsikko vastaa keskustelua, mielenkiinnolla odottelin hyviä vanhoja tarinoita,,,hmm.