Sinulle joka vielä "sitkuilet"  niin .. Nyt... Anna mennnä... Onnea matkaan!!

Sitku (sitten kun...), mutku (mutta kun...), voiku (voikun olisin...). Siispä nytku.

Sitku....pieni kertomus pienestä elämästäni kun kohta seite kymppiä ohitan. Tulipa hankittua eka asuntovaunu joskus -79 kesällä. Kovasti niillä likkuttiin ja haaveiltiin ulkomaillekkin menosta. Ja sitku .. No,ensin laivalla lentsikoilla yms.tavoilla perinteiset matkakohteet  lähellä ja kaukana. Kyllästyyhän niihin ja seuraavaksi rakentelemaan retkeilyautoa euroopparundeihin. Lapset jo aikuistuivat ja harrasteet eriytyivät. Eiku vaimolle sanomaan että sitku on mennyt niin nytku... Työvelvoite yhteiskunnalle kohta tehty ja lapset pärjää omillaan. Nojoo..eihän se aina mene niinkuin haaveillaan. Kuitenkin sinnepäin..Sattui vaan niin että syöpä vei kumppanin ja kaveriahan ei jätetä. Joten olin hänen omaishoitajansa muutamia vuosia.  Yrittäjä elämään tuollainen sessio teki ei aina hyvää tee. Varsinkaan "massin"tienoille.  No,mitäs täällä va!itetaan. Ei mitään. Hengissähän ollaan. Pitihän se sitten yrittää toteuttaa se sitku.... Muutettuani "pusikkoon" ja toteuttaessani inkkarielämää muutaman vuoden sairestuin ite.
Kuolemanvakavasti sanoi lääkäri. Tiesinhän minä kun isäni oli menehtynyt samaan tautiin. No... Sitku kovat hoidot oli ohi niin takaisin maaseudulle. Toki olin kivitalossa vähän aikaa kun pitää kuitenkin olla oikea luukku. Nyt kymmenes tai mikälie aika matkailuvaunussa asumista on takana eikä suurta hinkua kaapuntiin ole. Reissaaminen on hieman hiipunut.  Sinulle joka vielä "sitkuilet"  niin .. Nyt... Anna mennnä... Onnea matkaan!!

Tällaiset aloitukset pitäisi laissa kieltää
Kun talon pitäminen ei kiinnosta enää kun sen minkä pakko on.
Nykyisillä vesi-,sähkö-,vakuutus-,tie-,kiinteistövero-,jätemaksuilla jo kattaisi melkoisen leireilyn maailmalla
 Kun rohkeus vain antaa myöten laittan kaiken  sileäksi.
Mutta sitä mitä sen jälkeen tapahtuu ei tiedä ukko jumalakaan .

Mielestämme elämä on tarkoitettu elämistä varten. Täytyy toteuttaa ennakkoluulottomast i  asioita, haaveita ja mielihaluja jotka ovat realistisia, henk.kohtaisesti toteutettavissa. Kulkea niitä polkuja jotka kokee mieleiseksi muista piittaamatta kun ei aiheuta ulkopuolisille haittaa.

Hienosti ilmaistu. Olen ihan samaa mieltä, vaikka oma tilanne ei tuota mahdollistakaan. Ainakaan vielä.

Luulisin, että siinä vaiheessa, kun muutun vapaaherraksi ja jos terveyttä riittää, niin lähden repun kanssa liikkeelle mahdollisimman pienellä budjetilla. Se on mulle vielä karavaanarimatkailu akin luontevampaa, joskaan niin ei voi kuukausitolkulla elää. Eläke ei mahda riittää.

Samat sanat, kulkuri ei voi mitään luonnolleen