Sunday, July 6, 2014

Peräpää nipussa, keittiö poistoon!

Kesäloman pätkä on mahdollistanut hieman rivakamman edistymisen projektissa. Pidetään ensi vuonna sitten se "oikea" kesäloma...

Takapäässä mentiin sopivasti eteenpäin, kun toisenkin puolen kaari tuli tehtyä valmiiksi, taas kerran, laminoimalla se paikallaan nippuun. Tekojärjestys meni siellä vain hieman uusiksi, kun joutui ensin vaihtamaan katosta ensimmäisen poikittaisriman ja kaksi siitä eteenpäin kulkevaa rimaa.



Ensimmäiseksi tuli pistettyä pari suikaletta paikalleen. Mitoitus meni niin sopivasti kohtalleen, ettei tarvinnut yhtään puristinta. Pari tukitikkua oli henkisenä tukena. Oikeanpuoleisin tikku piti katon ja seinän keskenään samassa korossa pönkäämisen ja liimausten aikana.

Loputkin suikaleet menivät paikalleen kiltisti. 
Kun perä oli pitkästä aikaa kokonaan nipussa (pl. tuo alapelti, joka pitäisi hiljalleen alkaa mitoittamaan), saatiin siirtyä eteenpäin, kohti ovea. Pois lähti mitä oli jäljellä korkeasta kaapista, sitten seinä auki ja pintaa paljaaksi.


Oven ympäristö oli tyystin multaa, joten poistossa piti vain olla normaalilla tavalla rauhallinen.


Siinä purkuvimmassa tuli hävitettyä myös keittiö tykötarpeineen pihan puolelle. Allas + kaasuliesi on integroitu ja meidän tarpeisiin vääränlainen jatkoa ajatellen. Kukahan haluaisi lunastaa priimakuntoisen värkin pois kuleksimasta?



Nyt, kun viimeisetkin multaiset rimat, jotka piti keulaa oikealla korkeudella, oli hävitetty, pääsi säätämään etupään korkeuden kuntoon pönkäämällä pömpeli ylös runkoa vasten.

Kun kynnyshärdellit oli saatui pois ja lattiaa hieman avattu läpi saakka, pääsi rälläkällä putsailemaan seinän ja kynnyksen liimapinnat. Kourallinen reikiä ruuvausta ajatellen, sopivasti liimaa väliin ja uusi vanerin + 31 x 31 mm riman osa nippuun ja paikalleen -- peräpään (kuvassa vasen) puoli ensin.



Kun peräpään puoli oli liimautunut kunnolla, jännitettiin etupää sopivasti vedolle, että oviaukon leveys säilyi vakiona ylhäältä alas ja etupäässä asiat pääsi olemaan oikeilla kohdilla. Ja eiku liimaa ja ruuvia kehiin.




Sitten seinän kimppuun. Vaakarimoille ensin tilaa, pinnat puhtaaksi erinäisistä mäiskeistä ja eiku hommiin. Kun päät oli perimmäisissä rimoissa viistetty, ei jatkoliitoksen tekeminen ollut erityisen haastavaa. Riman alapuolelle sai aputikun puristuksen aloitusta varten ja siitä homma eteni luontevasti siten, että ruuveilla seinien läpi kiinnitettävä alarima meni ensiksi paikalleen, sitten seuraava ylöspäin (kun seinä oli sopivasti lommolla sisäänpäin sillä hetkellä, että liimaus ei vaatinut edes puristuksia ulkoapäin), sitten pari lisää ja jopas oli tikkua seinässä. 

Rimojen päät trimmattiin oikeaan mittaan oviaukon reunasta ja oli aika sovitella karmitikku paikalleen. 

Monday, June 30, 2014

Tipuaskel kohti maalia!

Niin yllättävää kuin se onkin, vaunuprojekti on nytkähtänyt hippasen etiäppäin.

Takakaarien alaosat saatiin jotenkin ihmeen kaupalla laminoitua paikallaan rimojen päitä vasten valmiiksi, sisältä ulospäin ja peräseinä ja sivuseinät saatiin liitettyä taas pitkästä aikaa yhteen.

Homma aloitettiin näin: ensin trimmasin vaakarimojen päät oikealle etäisyydelle pellin reunasta ja sovitettiin ensimmäinen lisu paikalleen muutamalla liimatipalla ja ruuvilla. Kuvan vinorima on pitämässä suikaletta suorassa kahden ylimmän riman väliltä liimauksen ajan.

Kun ensimmäinen kerros oli liimautunut, laitettiin 1-2 kerrosta perään ja ruuvailtiin kiinni. Työnjako oli nähty parhaaksi siten, että allekirjoittanut piteli suikalenippua linjassa sisäpuolella ja Piitu ruuvaili ulkoa perä- ja sivuseinien raosta ruuveja paikalleen. Kaaret saatiin lopulta tekaistua muutamassa illassa valmiiksi.

Johtuen siitä, ettei meikäläinen osannut hioa yhden riman päätä täydellisesti, ei ensimmäinen laminoitu kaarikaan ollut täydellinen, vaan oli hieman linkussa parista kohdasta, joten sitä joutui hieman hiomaan.


Teräketjulaikka ja rälläkkä on muuten yllättävän tehokas yhdistelmä, kunhan malttaa tehdä temput rauhallisesti.

Hommia meinasi tosin hidastaa kesäkuun viileät kelit...
























Mutta lopulta oli peräpää nipussa ja eristeiden asennukset pääsi alkuun!

30 mm XPS pilkottiin kuviosahalla ja sirkkelillä (80-hampainen terä) ilman sen suurempia ongelmia ja pintaa syntyi melko nopsaan, kun toinen (minä) leikkeli ja toinen (Piitu) laitteli liimaukseen ja puristukseen.


Yläkaarien aika oli, kun eristettä ei enää voinut laitella ylemmäs. Yläosa tehtiin käänteisessä järjestyksessä, eli liimattiin uloin suikale ensin peltiä vasten. Ensimmäisen illan saldo oli kolme suikaletta, seuraavana päivänä sai latoa lujaa nippua vasten kaikki loput. Varsinkin viimeinen suikale tuli mitoitettua niin penteleen tiukaksi, ettei tuohon olisi välttämättä joutunut laittamaan yhtäkään ruuvia, mutta uretaaniliiman pursuamisen voima pelotti, joten tuli laitettua sitten pari ruuvia sinne ja tänne.


 

Yläkaari halusi muuten tulla peräpäästä ulos jo kolmen ensimmäisen suikaleen liimauksen aikana. Primäärisyy tuntui olevan se, että alumiinilista oli päässyt vääntymään hieman ylöspäin kaiken muun räpeltämisen aikana, jota takaseinän suhteen oltiin tehty, mutta pieni pikapönkkä tallin ovea vasten tuotti suoran ja lujan lopputuloksen. Oikeanpuoleisessa kuvassa on tuenta irrotettu sen jälkeen, kun vasta kolme suikaletta oli liimattuna paikalleen (!).

Tässä Piitu on laittelemassa toiseksi viimeistä suikaletta paikalleen, jonka jälkeen viimeinen "lukkolisu" meni koloonsa. Näin siis saatiin toisen puolen kaari kattoa myöten valmiiksi. Rakenne tuntui tässä vaiheessa niin lujalta, että uskallettiin ottaa viimeinkin ne kamalat tukipilarit pois kiusaamasta asentajien liikkeitä. Peräpurkki pysyi oikealla korkeudella ja tuntui, että oltiin viimeinkin saatu jotakin konkreettista aikaiseksi.


 

Mitäs seuraavaksi? No, toisen puolen yläkaari (sen puolen alumiinilista on niitattu miljoonalla niitillä rakenteisiin, joten sen poistaminen ei taida mennä yhtä helposti kuin ensimmäiseksi hoidetun puolen poisto -- se kun oli vain ruuveilla kiinni...) vaihtoon, sitten kattoon uusi poikkirima, jonka jälkeen pääseekin kattoa pitkin seuraavan rimavälin eteenpäin, jolloin ollaankin viittä vaille vaunun korkeimmalla kohdalla menossa.

Toki, tässä vaiheessa voisi tehdä lattian keskiosalle levyn, asennella muutaman lattiariman samoilla tulilla ja ehkä myös trimmata peräseinän alareunan sovitukset, jotta pääsisi tilaamaan oikean kokoisen alumiinilevyn vanhan sötöksen tilalle.

Lattia kuulostaa tällä hetkellä helpoimmalta hommalta...

Tuesday, May 27, 2014

Edistystä ja takapakkia

Projekti etenee, väkisin. Ainakin pikkuisen.

Kaaret havaittiin virheellisiksi, eikä pienellä säätämisellä päästä puusta pitkään, joten kaaret menevät uusiksi. New plan: tehdään sisäseinien rimoitukset katosta lattiaan saakka valmiiksi, muotoillaan rimojen päät optimaalisesti ja laminoidaan kaaret paikallaan.

Juu-u, tämmöistä ajateltiin kokeilla. Onhan meillä suunnittelunkin taso sellaista, että haitek-tason CAD-kuvat tehdään esimerkiksi puretun oven takapuolelle. Sopivan tasainen ja valkoinen pinta, kun on...

No, mutta onhan tuonne seinille saatu jo pitkät pätkät rimaa.




Avattavan ikkunan karmikin on jo rakennettu uusiksi. Kumitiivisteen metsästysvaihe on tällä hetkellä päällä -- saa nährä mistä sopiva kumilötkäre löytyy vanhan tilalle. Entinen oli H-profiilinen kampe, jossa alempaan hahloon menee ikkunan karmi ja ylempään hahloon täyteläppänä, jolla peitetään esimerkiksi naulat, joilla kumi on kiinnitetty puukarmiin.

Värisävyt vanhan, mullan ja homeenhajuisen sälön ja uuden, Safiralla suojamaalatun riman välillä on juuri havaittavissa näistä kuvista.

Oman haasteensa tuo ne rimat, joita pitää tukea ulkoa päin. Siis lähes jok'ikinen niistä, pentele. Kaikenlaista nojapuuta ja patenttia on joutunut keksimään tuonne tueksi, mutta pala ja tikku kerrallaan näyttäisi tämä peltirasia sisustuvan.

Kun tästä tilanteesta edettiin selvisi minulle vasta siinä vaiheessa miten yksinkertainen tuo avattavan ikkunan rakenne on: pleksilärpäke on ripustettu ulkopuolelta alumiinilistaan roikkumaan ja ikkuna koostuu lähinnä reikää kiertävästä puukarmista, johon on tosiaan niitattu pelkkä ulkoa sisälle saakka ulottuva kumitiiviste, jota vasten tuo ikkunapleksi sitten jännitetään, tehden siitä tiiviin. Ainakin suurin piirtein.

Pantiin sitten karmi uusiksi. Onneksi tässä kohden sai puristimet ihan järkevällä vaivalla viriteltyä puristavaan asentoon. Peltiin tehty alkuperäisreikä ei ollut jokaiselta sivultaan täydellisen suorareunainen, joten piti lähinnä kuunnella puun sisimpiä tunteita ja järjestää tilanteeseen pyhän suorakaiteen muotoinen rakennelma. Jos karmin sisäpuolelle jäi näkyville 1-2 mm peltiä jostakin kohden, sen saa rapsuteltua pois haitoilta melko helposti.

Lattian osalta oikeastaan mitään ei ole tapahtunut, eli sama tilanne on päällä, kun eihän nuo osin rimoitetut seinät vielä mitään kuormaa kanna --> purkki on edelleen tuettuna sisäkatosta. Kunhan kyljet ja peräseinä on rimoitettu ja ainakin osittain raapaistu foamit pintaan, saattaa rakenne kestääkin oman painonsa, kun se välitetään lattian reunojen kautta runkoon.

Jostakin syystä tuntuu siltä, ettei vanhoja eristeitä oltu liimattu _ihan_ jokaisesta kohdasta. Siis liimasta on jäänyt ilmeisesti nuo punaruskeat jäljet pellin sisäpintaan. Ja sitähän on melkein joka paikassa, jos ei lasketa valtaosaa paikoista.

Näillä mennään. Karavaanarikausi 2019, here we come.

Saturday, April 26, 2014

Ehkä tämä sittenkin onnistuu?

Roikkupersauksinen Matkaaja on nyt vähemmän roikkuva. Alustan keskipalkin ja sisäkaton väliin kiilatut "järjestelyt" nostivat perän hallitusti oikealle korkeudelle ja päästiin varovaisesti suunnittelemaan jatkoa.



No, peräpään ja lattian / vaunun alustan yhdistävä "kombopalkki", joka koostui vanhasta ja mädäntyneestä rimasta, uretaanivaahdosta, epämääräisestä massasta A ja B sekä hätäkorjauksena asennetusta painekyllästetystä laudasta, sai väistyä. Hieman ruuvimeisseliä ja rälläkkää ja avot, sehän poistui sievästi.

Kun keskituentaa pitää lattiarakentamisprojektin alkuvaiheessa väistellä hieman, tehdään lattian sivut ja takareuna ensimmäisenä. Kunhan vaunun alajuoksut saadaan sidottua järkevästi alustaan ja seiniin saadaan sen verran rimaa ja eristeitä että ne kantavat pystykuormia, voidaan tuet poistaa ja viritellä keskilattia paikalleen.

No, fiilisteltiin kuitenkin muutamalla vanerinpalasella, notta miltä se alin kerros voisi joskus näyttää ennen rimoja.


Rimoja on tullut tyrkittyä sirkkelin läpi, mitaksi on tullut n. 31 x 16 mm. Alajuoksut ovat luonnollisesti n. 31 x 31 mm. Samaten tuli tekaistua takakaaria varten nippu 4-millisiä koivuvanerisuikaleita. Leveydet n. 52 mm ja n. 31 mm.


Tänään rakennettiin Piitun kanssa kaarientekohommia varten jigi. Alustana oli työpaikan puuroskiksesta luvan kanssa napattu vanerihässäkkä, jota pidettiin kärryn peräpäätä vasten ja piirrettiin muoto lyijykynällä. Tuosta muodosta mentiin sisäänpäin n. 60 mm, kun asemoitiin sisäpuolen tukipalikoita. Kuvassa on pientareen puolen kaaren alaosa liimautumassa.


Mutta meinasihan tuossakin käydä huonosti. Ensin tekaisin pienen liimauskokeen, jolla selvittelin koivuvanerin todellista paksuutta alun perin 13 kerrosta (8 leveää + 5 kapeaa) paksulle rakenteelle. Tuloksena oli se, että 8 kerrosta tuotti hieman alle 30 mm paksun lopputuloksen, eli jouduin lisäämään yhden kerroksen lisää, jotta tulos olisi sellainen, joka vastaisi riman ja tulevan solimaten paksuutta.

Laminointivaiheessa tilanne tietenkin muuttui, kun kokonaispaksuus oli kuin olikin 9 kerrokselle yli 34 mm. Pikaisesti puristimet auki ja veitsellä uloin lisu pois pakasta. Lopputulos on paksuudeltaan varsin oivallinen:


Nyt sitten odotellaan, että liima tuosta rauhoittuu ja pääsee seuraavan kaaren kimppuun.

Kuivumisen aikana nappasin lattian sivuelementteihin ulkoseinän puoleiset rimat kiinni. Välissä on D4-uretaaniliimaa ja rimat kiinnitettiin levyihin uppokantaruuveilla, kun puristimia ei ollut. Kuvassa on kaksi elementtiä päällekkäin.


Vaunun peräpäässä alin "pelti" oli reunoiltaan niin vaikean näköisesti putsattavissa, joten päätin ottaa koko roskan irti, jotta sitä pääsisi tutkimaan tarkemmin autotalliin. Taitaapi homma mennä niin, että tekaisen tuohon tilalle uuden joko pellistä tai uhkarohkeasti ihan vanerista, jonka pinnoitan esim. epoksilla.


Summa summarum, taitaa tämä projekti mennä mahdollisesti ihan pienen tipuaskeleen verran näillä toimenpiteillä etiäppäin, kuin ihmeen kaupalla.

Sunday, April 20, 2014

Projekti menee monimutkaisemmaksi

Sanotaan nyt alkuun, että voihan per%%¤"#.

Kun jatkettiin Piitun kanssa paikkojen aukirapsutteluharjoituksia, paljastui lattiasta ja seinästä rima kerrallaan päistä enemmän ja vähemmän märkää, lahonnutta taikka täysin mullaksi transformoitua puuainesta. Aika ahterista.

No, tänään paljastui uusi, mielenkiintoinen ominaisuus tässä purkissa. Peräpää on "lysähtänyt" muutamia senttejä alaspäin oman painonsa alla, jota ei mädät alajuoksut seinissä ja peräpäässä enää jaksanut kannatella. Tämän hoksasin, kun putsailin pientareen puolen alareunaa, jotta sinne voisi alkaa sovittelemaan uutta puuta. Pyöräkotelon alareunan pellit ovat kärryn teräspalkkien yläreunan tasalla, kuten pitääkin. Samaa seinän alareunaliparetta kun seuraa taaksepäin, laskee tämän lipareen taso useamman sentin verran alaspäin.

Tässä kohden pyöräkotelon kiertävä peltilipare on samassa korossa kuin teräspalkin yläreuna ja seinän alareuna.
Peräpäässä tuo korko ei olekaan siinä, missä pitäisi, vaan seinät + perä ovat valahtaneet alas.

Rakenne onkin ollut alun perin sellainen, jossa on jotakin järkeä: lattian alin levy on ollut koko vaunun pinta-alalta samalla korkeudella, eivätkä seinän alajuoksut ovatkaan olleet alimman lattialevyn alapuolella, kuten aiemmin oli fiilis, peräpään korkoeroista johtuen.

No, yritin nostaa perää varovasti naputtelemalla kahta puukiilaa maan ja peräpäätä [toistaiseksi] kasassa pitävän, painekyllästetun laudan alapuolelle. Alarakenteet ovat niin heikolla hapella, että purkin peräpäätä EI kestä nostaa tuosta laudasta, kuten hetken aikaa oli suunnitelma, vaan se mitä ilmeisimmin pitää yrittää saada nostettua sisäkatosta, teräsrunkoa vasten kiilaten.

No, lattian ja seinien alareunojen yhteennaittaminen menee todella mielenkiintoiseksi. Rakenteellisista syistä johtuen pitää ensin sivuseinät tehdä alhaalta ylös saakka uusiksi, eli rimat ja foamit paikalleen, että ne kestävät pystykuormaa. Seuraavaksi menee lattianlaittosuunnitelmat uusiksi siten, että lattian ensimmäinen laitettava osa on U-kirjaimen muotoinen, että se naittaa yhteen tasoon sivuseinät ja peräseinän alaosat. Ai miksikö? No, jotta teräsrungosta voidaan ottaa tukea sisäkattoon, ei tukien läpi voida lattiaa rakentaa. Kun seinät ja lattian yhdistävä U-elementti on värkätty nippuun, voidaan siitä jatkaa keskikohdan osalta, pyöräkoteloiden väliin ja niin pois päin, kohti keulaa.

Mitäs muuta? No, ajettiin tänään sirkkelillä nippu rimaa.



Lisää puutavaraa joutunee hakemaan töiden jälkeen heti tiistaina, kun kaupat aukeaa, että saa rakennettua asioita edes vähän sinne päin eteenpäin.

Sunday, April 13, 2014

Kaiken alku ja taikinajuuri

Huoh.

Ollaan emännän kanssa haaveiltu karavaanarileikeistä jo pitemmän aikaa. Ja saataneen vielä jatkaa haaveilua jonkun aikaa tästä eteenkin päin, sillä pihalla on 410 syytä miksi karavaanarielämä on vielä vasta tulossa.

1976 SF Matkaaja 410
Pientä laittoahan tässä toki on, eli mm. tuo kuvaajaa lähinnä näkyvä kahva, josta vaunua voisi kuvitella siirreltävän, on hieman löysällä. Ruuveja pitää siis kiristellä ainakin sieltä. Ja ai niin, peräpäässä on rekisterikilven valossakin pientä sipisteltävää.


Onneksi ei ulkona ole tämän pahempia juttuja, vaan purkki on kohtalaisen ryhdikäs ja siisti. Sisältä puuttuu vielä jääkaappi.

Ja tällä hetkellä osa lattiasta:


Palataanpas selvyyden vuoksi hieman aiempiin hetkiin, jotta jokaiselle selvenee miten tähän tilanteeseen päästiin.

Ostettiin vuosimallin 1976 SF Matkaaja, joka oli myyjän tekstin mukaan "kuiva ja hajuton" ja "reissuvalmis", ainoana puutteena se, että jääkaappi puuttui. Kaupat tehtiin rajun tinkimisen päätteeksi ja vaunu siirtyi meidän pihaan männätorstaina. Hypättiin emännän kanssa sisään ja todettiin, että tästä se lähtee.



Nimittäin purkutyöt. Seinällä, kun Piitu nappasi nurkasta verhon pois edestä, löytyi silmätön, itkevä ripsipari:



No, tästä sitten alkoi pieni laittaminen. Ensiksi päätettiin pistää peräpää purkuun, jotta nähtäisiin kuinka laajaksi tämä iloinen perhetapahtuma osoittautuisi.



Näiden kuvien ottamisen jälkeen purettiin penkkirungoista loputkin pois ja päästiin purkin peräpään alaosaa ihmettelemään tarkemmin ja sieltähän varsinainen pehmopuuparatiisi löytyikin:


Kuvassa näkyvää vasenta alakulmaakin oli selvästi "hieman" yritetty paikkailla.



Peräpään kovalevyt lähtivät ihan kynsimällä, ilman työkaluja. Ei edelleenkään keksitty millä pyhän hengen ominaisuudella ne ylipäänsä olivat vielä pysyneet kiinni...


Jatkettiin iltasella sitten LED-valaistuksen kajossa ylähyllyjen sahailuleikit.


Kun hyllyt ja muu purkumuju saatiin hävitettyä purkin sisältä, suunnattiin viha ja vimma seinien ja lattian avaamiseen. Eihän sieltä nyt ihan jokainen vastaan tullut puunpalanen läpeensä märkä ollut, ei sinne päinkään...mutta kun kokopitkät poikkirimat tai levyt olivat päistään/reunoistaan märät ja pehmeät ei niiden varaan edes harkita uuden lattian tai seinän rakentamista.




Tästä loogisesti jatkettiin lattian avaamista rimaväli kerrallaan siten, että ensin jyrsimellä napattiin levystä palanen pois, sitten nostettiin styrsat irti ja tehtiin alimmaisesta, parimillisestä vanerista havaintoja, notta kosteaahan sitä sieltäkin löytyi.

Tarpeeksi kun lattiaa rapsuttaa, voi löytää tiensä Kiinaan. Meidän tapauksessa voitiinkin hihkaista tässä kohden "maata näkyvissä!".


Tästä edeten päädyttiin tilanteeseen tämä, jossa nyt sitten ollaan:


Jatkoa seuraa.