rekisteriseloste


Vastaa

Huomioi: tämä viesti näytetään vasta kun valvoja on sen hyväksynyt.

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Liite:
(Poista liite)
(lisää liitteitä)
Sallitut tiedostomuodot: gif, jpg, jpeg, mpg, mpeg, pdf, png, odf, kmz, gz, ov2, bmp, ods, zip
Rajoitukset: korkeintaan 10 liitettä, yhteiskoko korkeintaan 2000KB, yksittäisen liitteen koko korkeintaan 500KB
Huomaa, että liitetiedostot vaativat valvojan hyväksynnän.
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Saunassa käytetty vasta on toiselta nimeltään?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Lähettämällä viestin hyväksyt kirjoitussäännöt


Yhteenveto

Kirjoittanut: Soleil
« : 31.01.2019 kello on 13:44 »

Täältä loppiaisreissun jutusta löytyy pitkä ja sekava tarina, kun kasvoton huppumies katseli ikkunan takana Italiassa kolmenkymmenen sentin päästä. Tuo "olio" kummittelee silmissäni vieläkin. :) Lisäksi kirjoitin omia ajatuksiani turvallisuudesta.

Huomioitavaa on, että olimme virallisella matkailuautojen parkki/yöpymispaikalla, emme missään puskaparkissa!

1-12.1.2019 Loppiaisreissu: 2.Osa: Huppumies säikyttelemässä

Kaksi mukavaa luontopäivää merenrannalla nauttien talvisesta lämmöstä ja luontopolulla kojuista katsellen lintuja. Ensikertaa tavattiin myös luonnossa villisikoja. Päivät päättyi viimeisenä iltana, niin kuin toimintaelokuvassa huppumiehen lähtiessä kahdesti karkuun ja me kerran yöpuulta.

https://soleilblogi.blogspot.com/2019/01/1-1212019-loppiaisreissu-2osa-huppumies.html
   
©Soleil
Kirjoittanut: Alan
« : 9.05.2018 kello on 17:47 »

Sopisiko tähän ketjuun parhaiten tämä.

Eli jos tuulilasiin heitetään pimeän aikaan kananmunia, niin älä käytä pissapoikaa, sillä sotkeutuu pahemmin, äläkä pysähdy ja nouse autosta. Rosvo haluaa sinun tekevän niin.


Kirjoittanut: Maria
« : 10.11.2014 kello on 21:17 »

Oli viimein kerta kuin käytin Via-Balticaa, Puolan rajalta Liettuaan. Pysähdyin rekkaparkkiin, kävin maksamassa pysähdysmaksun. Siihen tuli illan mittaan selvästi kantava narttukoira. Annoin ruokaa. Narttu vain tuijotteli minua.

Parkin isäntä tule ja potkaisi tätä narttua vatsaan, narttu ulahti ja lähti pois.

Ikinä en anna anteeksi itselleni että en lähtenyt perään ja ottanut sitä Suomeen mukaan, vaikka rokotuksien jälkeen viettänyt aikaa Virossa.

Näitä kaltoinkohdeltuja koiria nähnyt Via-Balticalla. Miksi koirilla ei ole häntää tai korvia? Koska emä SYÖ ne että pystyy imettämään pennut.

Kirjoittanut: Kulkukissa ja koira
« : 1.11.2014 kello on 14:57 »

No hupsista Kaarinaa ja perhettä on koetellut! Itse kun ajoin Serbian läpi, niin ensimmäisellä pysähdyksellä motarin levähdyspaikalla tuli mulle romaniperheen saarto. Kas kun komensin koiran lattialta apukuskin paikalle, niin porukka hävis samoin tein:). Ei tehnyt mieli jäädä Serbiaan ainakaan sillä kertaa, ehkä toinen kerta.

Joo Alan, minäkin parkkaan usein myös siten että takaovet jää seinää vasten ja isoissa kaupungeissä tulee aina mentyä leirintäalueille, muutoin niissä ei paljon tule oltuakaan. Maalaisjärjellä pääsee (tässäkin) asiassa pitkälle:)
Kirjoittanut: Alan
« : 1.11.2014 kello on 09:01 »

Noudatan nykyään mallia "älä ole koskaan viimeinen tai ensimmäinen auto rivissä" vapaaparkissa ollessa, jos siellä on muitakin kämppereitä, eli vältän olemasta ensimmäinen tai viimeinen auto ulos/sisäänkäyntien luona jos kyseessä on esim. parkkis.

Hyvä vinkki.

Joskus olen tarkoituksella ajanut parkkiin seinän tai aidan viereen sillä tavalla, että kulkuovesta ja vänkärin ovesta ei edes sovi sisälle. Ja kuskin ovelle on silloin yleensä hyvä näkyvyys.

Varovaisin kannattaa olla sellaisilla seuduilla, missä epämääräistä porukkaa on luontaisesti eniten. Tällaisia ovat suurien kaupunkien laitamat, joissa on isoja lähiöitä, sekä suosituimmat turistikohteet. Toki liikkuva rosvo voi olla missä tahansa, mutta tarkoitankin todennäköisyyttä.
Kirjoittanut: kaarina
« : 31.10.2014 kello on 23:15 »



Vielä tuommoisen olen kerran Etutelttaan krjoittanut.
Noissa kolmessa viestissä onkin sitten lueteltuna kaikki rosvoukseen liittyvät jutut automatkoiltamme linjalla Eurooppa-Marokko-Venäjä, ja Euroopan laidat kulkevat Turkissa asti, Albainan, Romanan ja Bulgarin saattelemina., ja eka reissu on vuodelta -88, ja niitä on tehty vuosittain, ja viimeisten 15v aikan usemapi joka vuosi.



t.Kaarina







"Ranskassa marketin pihalla, keskellä kirkasta päivää rosvot sensijaan murtautuivat autoomme, ja veivät takapenkin jalkatilasta lasten lelujen, vaippojen ja huopien alta vanhan rupuisen laukun, missä oli kamera ja onnettomuudeksemme matkan kuvatut filmit.
Olimme telttamatkalla, ja tämän ainoan kerran jätimme kameran autoon sieltä poistuessamme, ajattelimme, että se ennemmin napataan ostoskärryistä, kun kolme hyvin pientä lastamme vie meidän huomion.
Vakuutus korvasi kameran mutta filmien menetys oli kova isku.

Toisella kerralla Ranskassa puiston p-paikalla farmariautoomme murtauduttiin, mutta silloin kamera oli meillä puistossa, ja passipussit on aina kaulassa, niin varkaille ei kelvannut mikään, mutta rikottu ikkuna, järjetön sotku penkomisesta ja lasin paloista sekä jotenkin häpäisty olo harmittivat tovin.

Espanjassa auton lukkoa oli yritetty rikkoa, mutta homma ilmeisesti oli keskeytynyt kenties kadulla ohi kulkijan vuoksi. Silloin olimme pikkukaupungin ravintolassa itse syömässä. Ei muuta vahinkoa kuin yksi kulkukelvoton ovi.

Italiassa jouduimme erikoisen ja monimutkaisen ryöstöyrityksen kohteeksi, kun teimme lounasta pikkukaupungin p-paikalla Gardan rannalla. Vaunun ovelle tuli mies kysymään laiva-aikatauliusta infoa. Palasi hetken päästä ja kysyi voisimmeko vaihtaa hänen dolarinsa liiroiksi kun on siesta ja pankit kiinni. Ennen kuin ehdimme sanoa mitään, säntäsi siihen 2 poliisiasuista miestä jotka näyttivät rahanvaihtajalle "virkamerkkinsä" ja sanoivat haluavansa nähdä meidän rahat...seudulla kuulema liikkuu väärennettyä rahaa ja hän epäilee sitä joutuneen meidän haltuumme. Sanoimme ettei ole kuin markkoja ja luottokortti, uhkasivat viedä poliisiasemalle..ai kamme vänkättyä ja oven tukkeena seistessämme lopulta sanoivat että antaa tämän kerran olla, kun meillä on pieniä lapsia, eivät vie meitä poliisiasemalle....

Että onhan näitä kaikenlaisia, yleensä silloin, kun sitä kaikkein vähiten epäilet.
Mutta siihen nähden paljonko olemme Eurooppaa kolunneet, ovat nämä rosvot olleet hyvin marginaalinen ilmiö.
Eniten olemme tavanneet ystävällisä ihmisiä ja kauniin maailman.
Vaan liian sinisilmäinen ei kannata olla."
Kirjoittanut: kaarina
« : 31.10.2014 kello on 22:57 »

Tänä vuonna on noita ikävämpiä sattumuksia osunutkin kohdalle monen vuoden edestä, sillä tämän alla olevan kirjoitin kesäkuussa Serbiasta :)

Tilanne hoitui lopulta niin, että odottelimme nelisen tuntia aukealla, näkyvällä p-paikalla tuon yöpymispaikan lähettyvillä, ja toivoimme mahdollisesti kytikselle asettautuneiden rosvojen kyllästyneen sinä aikana. Sen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa pikkuteitä pitkin, ja liityimme moottoritielle vasta pitkän ajan kuluttua.

Maadeudulla ja pikkukylissä kun on turvallista, toisin kuin moottoriteillä, mitkä ovat ei kenenkään-maata.

Saimme myös Etteltan ja facebookin kautta kaksi yhteydenottoa Suomesta, ihmisiltä, joka pystyivät henk-koht suhteiden ansioista antamaan meille kaksi eri englantia puhuvaa puhelinkontaktia Serbiasta, mikäli olisimme apua vileä tarvinneet.

Onneksi emme tarvinneet, vaan pääsime seuraavaksi yöksi Makedoniaan 24h huoltikselle yöpymään, ja heräämään aamulla minareetin rukouskutsuun :)

Serbian emme anna meitä peloitella kokonaan, vaan aiomme joskus tutustua maahan oikein kunnolla.


Alla oleva on kuitenkin mielenkiintoinen versio siitä, mitä Espanjassa moottoritien taukopaikoilta on kuullut; olessasi ravintolassa syömässä, on auton rengas puhkottu, mutta se tyhjenee vasta ajaessasi rampille...ja kas, samalla joku tueekin sinua auttamaan, mutta kas, kun nousette autosta ulos "auttajia" vastaan, ehtii toinen "auttaja" sieppaamaan autostanne kaiken, mitä käsiinsä saa!
Pahimmillaan on viety koko auto...

Eli tämä meidänkään tapaus ei liity yöpaikan valintaan, vaan tapahtui aamupäivällä...ihan sama olisi siis tod.näk tapahtunut jos olisimme nukkuneet muualla, ja jääneet tähän vain lounastamaan...



t.Kaarina




"Moi,en tiedä voitteko suoranaisesti auttaa, mutta jos edes joku ajatus löytyisi.

Olemme Serbiassa n 40km Belgradista etekään moottoritien varrella pienen kämäisen motellin pihalla, minne jäimme yöllä maksua vastaan yöpymään.

Myöhäistä aamiaista syödessämme kaksi paria valepoliiseja haluasia asioida kanssamme, ekat siviilipukuiset nähdä passimme , koska "heillä oli epäilys että tarvitsemme jotain apua, automme kenties"-...

Kun emme uskoneet heidän olevan poliiseja, halusimme mm ottaa kuvan heidän "virkamerkeistään" eivät suostuneet, eivätkä suostuneet, että menemme motelliin selvittämään asiaa yhtäkkiä ongelma olikin tuossa motellissa...


Ja kun emme uskoneet heitä, soittivat apuun "virkapukuiset gollegat" jotka tulivat uskomattoman nopeasti vanhalla kämäisellä vilkkuvalolla varustetulla autolla, ja väitiivät meille että toiset kollegat olivat saaneet soiton, missä kerrottiin meillä olevan jokin hätä. Pitkien sepustuksien jälkeen lähtivät kaikki pois, mutta näin, että kirjoittivat (ne ekat jo) automme rekkarin ylös.

Jäimme pohtimaan miten he meidät ajattelivat ryöstää, ja tuli mieleen että ovat kenties puhkoneet renkaan autosta tms ja kas, oikean eturenkaan ympärillä on iso läjä mustaa mönjää....

Se on osoittautunut öljyksi, mikä sinne mitä ilmeisemmin on ruiskutettu (eikä onneksi jarrunesteeksi) ja rosvot (valepoliisit) ovat sen kenties jo nukkuessamme sinne ruiskuttaneet, ja nyt he toivoivat meidän huomanneen sen, ja tsadaa, heillä olisikin ollut tiedossa hinausauto, jolla automme olisi viety korjaamoon, ja sen jälkeen emme olisi autoamme nähneet....


Nyt meitä pelottaa se, että kun heillä on rekisterinumeromme, ja he tietävät mihin menemme (hölmöinä menimme vastaamaan siihen kysymyksee), he haluavat viedä aikeensa loppuun, ja kolaroivat ihan hiukan autoamme motarilla tai se valepoliisiauto tulee ja pakottaa pysähtymään ja siinä sitten olemme....

Kaiken kukkuraksi Serbian poliisi eikä tiepalvelu eikä turistineuvonta vastaa puhelimeen, ja Suomen lähetystö on juhannuslomalla. Saimme yhteyden konsulipalveluun Suomeen, ja lupasi yrittää hankkia meille apua Belgradista, jos meidät tuolla tien päällä pakotetaan pysähtymään, mutta silti.....Mitä tekisitte??"
Kirjoittanut: kaarina
« : 31.10.2014 kello on 22:38 »

Hyvä kun nostiti tämän osioin ylös! Lupasin heti alussa laittaa tänne juttuja, mutta onpa unohtunut.

Tämän alla olevan olevan olen tänä keväänä reissun päältä kirjoittanut Etutelttaan!
Koitan etsiä ne loputkin, mitä sinne olen tämän aiheen tiimoilta kirjoitellut!


t.Kaarina



"Yksi epämiellyttävimpiä tilanteita reissun päällä on se hetki, kun saavut päiväretkeltä autolle, ja huomaat jo kaukaa sen asuinosan oven olevan auki. Maha muljuu ja jalat menevät hervottomiksi, haluaisi ja ei haluaisi olla auton ovella nopeammin kuin sinne ehtii.

Kauhu kurkussa saavut lopulta sisälle valmistautuneena näkemään koko matkakodin täydellisen hävityksen ja häväistyksen, mutta mitä ihmettä, ensi vilkaisulla kaikki näyttää siistiltä, ehjältä ja lähes koskemattomalta, vain yhden kaapin ovi on auki, ja vaatekaapista on lentänyt lattialle yksi kenkä.

Seurava vilkaisu osoittaa todellakin kaikkien paitsi niiden kahden kaapin olevan koskemattomia, kiitos sisälle-ulos painettavien lukitusnappien, havinto on helppo tehdä. Eli kaikkien muiden kaappien painonapit ovat sisällä paitsi kahden. Rosvolla on ollut kiire, tai hän on löytänyt sen mitä etsi.

Kädet täristen lähdemme etsimään ovatko tallella ne, mitkä autoon jäivät, iso kamera, tietokone ja minun kukkaropussukkani. Kukkaro tallella jes, sen avatun kaapin yhden hyllyn takaosassa, kaukana kahden esille otetun meikki/pesupussukan takana, terveysside-ja nenäliinapaketeiden takana, niin kaukana, ettei yhdellä kaivamisella sitä pysty esille löytämään.
Huh, vaikka se olisi ollut harmeista vähäisin, ei rahaa, vain korttien kuollettamista ja niiden uusimista kotona.

Tärkein , tietokone, seuraavaksi, on tallella, alkovin patjan alla, Luojalle siitä kiitos. Sillä siinä on ainakin muualle tallentamattomia tekstiiedostoja ja valitettavasti myös joitain kuvia on vain siinä Ja sillä piti tehdä matkalla hommia.

Kolmanneksi se "iso" kamera", se on siellä missä sen pitikin olla,Hannun sänkymme pääpuolessa nurkassa olevan vaatelokeron taaimmaisessa nurkkauksessa, sen sijainnin vuoksi todella kulman takana, hyvin vaikeasti esille kaivettavissa.
Tuon kaapin oven nappi oli kiinni-asennossa, mutta Hannulla kaamea epäilys josko kamera olisikin ollut alkovissa, mutta onneksi ei. Vakuutushan tuosta olisi osan korvannut, mutta kameroiden arvot tippuu aika nopsaan, eli hyvin toimiva arvokas järkkäri, mikä ei ole kuitenkaan uusi, ei ole kannattava menetys kohde.


Huhhuhuhuh.

Kun nuo kolme esinettä on paikannettu, voi alkaa tehdä havaintoja.
Ulkona on satanut monta tuntia mutta auton eteismatto on kuiva. Oven ollessa auki sade pääsee suoraan sisälle, joten rosvo on käynyt täällä aivan juuri. Ulkona on myös kuraista, mutta auton aamulla tomutetut matot ovat puhtaat, ja kaikki edellä mainittuja kaappeja lukuunottamatta on siisttiä ja koskematonta, paitsi parivuoteemme patjan alta pursuilee aluslakana siten, että patjaa on nostettu, klassinen kukkaronpiilotuspai kka siis.

Kaikki kajotut kohteet sijaitsevat siten, että rosvo on ottanut sisällä vain yhden ainoan askeleen, ja sitten sille on tullut kiire, eli se ei ole kestänyt oven avaamista seurannutta hälytyksen hirvittävää meteliä, vaan on lähtenyt lätkimään sen yhden askeleen ja kolmen kouraisin jälkeen.
Jos hälytystä ei olisi ollut, olisi rosvo vetänyt oven kiinni ja häärinyt kaikessa rauhassa autossa sisällä niin kauan, että olisi löytänyt jotain etsimäänsä, sillä niitä kuitenkin siellä oli.

Niin,paikka on siis rauhallinen, asutuksen ja asumattomuuden rajoilla, Italian länsirannalla, 160km Roomasta pohjoiseen, Monte Argentarion saarelle vievien kolmen penkereen alalaidalla, Ansedonian loma-asutus-kukkulan ja muinaisen etruski-roomalais-rauniokaupungin ja etruskien kallioon kaivaman kanavan vierellä.
Tämän lähemmäs noita retkikohteitamme ei asuntoautoilla saa ajaa, ja niitty, mille automme yhden aikaan päivällä jätimme, oli niin turvallisen ja rauhallisen oloinen, vierellä neljä asuntoautollista italialaisia perheitä, että emme tulleet laittaneeksi edes kahletta etuovien väliin, emmekä asunto-osan oven ulkonpuolista lisälukkoa, mitkä normaalisti aina hiukankaan pitemmälle retkelle lähtiessämme viritämme paikoilleen.
Niin, emmekä aikoneet olla seitsemää tuntia retkellä, niin kuin kuitenkin olimme.

Nyt ei ole matkailusesonki sen vertaa päällä (vaikka pääsiäien ja vappu yhdessä keräävät paljon asuntoautoja liikkeelle), että täällä kesällä olevat maksulliset ja vartioidut p-paikat olisivat edes avoinna, niiden niittyjen sisäänkäynnin edessä on ketjut, eli jos pysäköidä haluaa, on pysäköitävä sinne minne voi pysäköidä.

Jotenkaan ei ajatellut rosvojen olevan liikkeellä tähän aikaan vuodesta ja tällaisessa paikassa. Mutta, emme ole syvällä Toscanan sydänmailla, vaan seudulla, missä infotaulutkin on kirjoitettu italian lisäksi englanniksi ja saksaksi. Eli turistiseuduilla. Ja siellä missä on turisteja , siellä on rosvojakin.

Meillä oli kuitenkin onnea onnettomuudessa, olimme paikassa, missä on luontaisesti hiljaista jolloin hälyttimen häly on korvia särkevää ja siihen kiinnitetään huomioita, niinpä säästyimme muilta aineellisilta vahingoilta kuin asunto-osan oven lukon särkymiseltä. Se pysyy kiinni vain laittaessamme sisäpuolelle vahvan puunrungon kappaleen pönkäksi kahvaan.

Inho siitä, että joku kävi meillä, tonki tavaroitamme ja halusi ryöstää meidät , oli eilen illalla niin suuri, että halusin kirkua. Kotimme oli raiskattu ja koskemattomuutemme murrettu. En halunnut jäädä siihen paikkaan edes ruokaa tekemään, vaikka olimme näänytä nälkään pitkän retken jäljiltä (rvaintolatkaan eivät olleet auki, avaavat vasta kesemmällä).

Ajoimme tunnin tuttuun paikkaan Viterbon liepeille kuumaan luonnonlähteeseen kylpemään, teimme ruokaa, vaihdoimme sänkyyn puhtaat lakanat, ja päätimme, ettemme annan rosvon viedä iloa matkustamisesta emmekä anna sen jättää meihin kauhua ja pelkoa. Meitä ei noin vain nujerreta. Nukuimme yömme hyvin, ja nyt eilinen tuntuu kaukaiselta ja rosvon vierailu epätodelliselta. Matka jatkuu ja materiaalia kirjaan kerätään vielä viiden päivän ajan, nyt tutustumaan Bleran ja Lunin muinaiisin etruskikaupunkeihin ja nekropoleihin sekä Via Clodian tiehen!

Matkustustapojamme emme tapauksen jälkeen muuta, jätämme automme monelaiisin paiikkoihin edelleen ja nukumme milloin missäkin. Sen kuitenkin otamme opiksi, että laitamme ne kahleet joka paikassa vakiona, samoin lisälukon asunto-osaan. Tietsikalle ja muille arvotavaroille etsimme paremmat jemmat, ja/tai otamme mukaan tosi tiukoissa paikoissa.



Mutta muistakaa ihmiset hyvät, patjan alunen ei ole turvallinen paikka, ja hälytyksellä ON merkitystä!! Ja jos käytössä on vain oven ulkopuolinen lisälukko ilman ketjua ohjaamon ovien välissä, olisi meidän varkaamme todennäköisesti murtanut ohjaamon oven lukon, ja se olisi ollut suurempi harmi kuin asunto-osan lukko.

Mutta ennen kaikkea muistakaa, matkailu on todella kiehtovaa ja maailma kaunis!!!"


t.Kaarina
Kirjoittanut: Kulkukissa ja koira
« : 31.10.2014 kello on 22:12 »

Noudatan nykyään mallia "älä ole koskaan viimeinen tai ensimmäinen auto rivissä" vapaaparkissa ollessa, jos siellä on muitakin kämppereitä, eli vältän olemasta ensimmäinen tai viimeinen auto ulos/sisäänkäyntien luona jos kyseessä on esim. parkkis.

1. Norjassa (olin viimeinen auto) sain klo 4 aamuyöstä ison kivenmurikan auton sivuikkunaan, joka lohkaisi mukavan palan muovi-ikkunaa irti ja peltiäkin meni maalaukseen.

2.Portugalissa olin viiden asuntoauton rivissä keskimmäisenä, eka ja viimeinen auto ryöstettiin yöllä.

3.Espanjassa se uloskäynnin vieressä oleva auto sai kananmunakyydin yöllä, ilmeisesti nuoret halusivat pitää hauskaa hollantilaisen autoilijan kustannuksella ja hiukan pelotella. Juttelin aamulla hollantilaisten kanssa kun olivat jo tolkuissaan ja sanoin että nythän teiltä puuttuu enää pekonit ni aamiainen olis valmis (ymmärsivät mustan huumorini).

Eli voitte kokeilla tätä hyväksi koettua mallia, ei patentoitu:P

Kirjoittanut: weinsberg
« : 8.05.2014 kello on 22:08 »

Koko juttu oli minulle alkuun ihan mysteerio, miten varas sai etuovet auki, koska autossani käytän autolock systeemiä, mikä lukitsee ovet kun nopeus nousee 20 km/ h yli. Kun sammutan moottorin, keskellä olevassa lukitusnapissa vilkkuu punainen valo jonkin aikaa merkiksi siitä että etuoet ovat lukossa. Mielestäni linkittässäni videossa ovet avataan ilman että mitään koodia napataan.

Olisi todella mainio asia jos joku joka hallitsee elektroniikkaa ja dataa kävisi tämän asian läpi.