Ohhoh, melkoista aarteenetsintää. Hienoa luettavaa, tämäkin jo valmista kirjaa. Kiitos

Loistokasta kuvitusta itse aiheesta, mutta aika pysähdyttävä oli se musta hevonen. Odotteli vaan koska Romulus hyppää sen selkään. Kuin aikuisten satukirjasta.

Luettua tuon ymmärtää miksi jouduitte tekemään itse ruokanne, omat pussimuusit ruokakulttuurin pyhässä maassa.   Ettehän te voineet ehtiä muuta kuin nukkua,karttatöiden lisäksi.

Omalta reissulta jäi mieleen rinneravinteli. Oltiin maalailtu taivaanrantoja Monte Subassion laella umbriassa, ja nälkää nähtiin. Ajeltiin alaspäin serpentiiniä ja rähjäinen ristorante kyltti ohjasi vähän nuupahtaneeseen rinnekuppilaan. Terassille ja mikä näkymä. Tuntui että näkee halki Italian. Hetki istuttiin ja luultiin ettei ketään ole koko talossa, kunnes vanha rouva arasti tuli esiin.
Yhteistä kieltä ei ollut ja ruokalistan näköisestä tökittiin pasta annoksia. Selvästi meille kysymyksiä esitettiin, mutta mitä? Ruokajuomat tuli ja odotellessa pihaan kaahasi toinen auto.
Meille oli hälytetty tulkki, joka kysyi suurinpiirtein, saako olla valkosipulia?

Mahtavat eväät maisemassa ja teramisut. Ja kun naurettavan laskun päälle yritettiin maksaa ns tippiä, vanha rouva vähän suutahti. Vaan jäipä mieleen, vähän eri meininki kuin Roomassa turistina.
Tiedä oliko vehnämakaroni lopulta sen kummempaa kuin kotonakaan, mutta nälkä, puitteet ja se kultamummo kruunasivat aterian. Näistä kai matkailussa pohjimmiltaan on kyse

 

Täytynee nyt muistuttaa itseensä miten päin milloinkin tuo peukku milloinkin osoittelee.
Osuu oikeaan, kun esitän sen sitten Kaarinalle ja ylöspäin suunnattuna, kiitosten kanssa. Olen otettu.

Niin,,,,, täällä asun, elän ja liikun. Voinen sanoa, että ihan kokovuotisesti. Suomessa käyn pikimmiten, jos oikein kauhian huonosti menee: Tsoukki. Koska ei mene!
Mutta ajatus on kuitenkin tuo. En vaan enään tunne ja koe suomea sillee kotimaakseni. Tai, en aisti siellä olevan sellaista elämää jota tahoon elää. Tai jotain tuonne päin

Vaikkapa nyt esim viime kesä. Tyyliin kassi sylissä odotin sitä päivää lähes koko komian kesän, että pääsen porhaltamaan tänne himaan takas.

Osoite minulla on suomessa, kun tämä irtolaisuuslaki (nyttemmin muuten päihdehuoltolaki ), vaikka sellaista ei sitten 'mukamas' edes oo, niin kuitenkin niiden ns virallisten asiain hoito on hiukka hankalaa, jos tuota VIRALLISTA osoitetta ei suomen kansalaisena siellä suomes ole.
Tarttee nääs selitellä niin kauhiast ja kun oon yli viiskymppinen, niin minun tulee olla´jo vapaa selittelyistä

Aikoinaan kun liikuin sinne sun tänne ja vähän siellä sun täällä, postrestanttien saattelemana, niin kyllä nurjalta tuta, kun piti joku ns virallinen juttu hoitaa. Monesti meinas, huom meinas käämi palaa.

Mutta täällä   Hispaniassa mulla on ihan virallinen osoite ja olen myöskin kirjautunut tämän kaupunkini asukkaaksi, kuten laki MÄÄRÄÄ.

Mutta tällaista täällä palmujen alla. Eivät huolet paina, eikä sen koommin rasitu, siis mikä:POLLA!

Kaikkea hyvää Kaarina sinun, perheesi ja kaikkien muidenkin elämänmatkalle.

Kukin kirjoittaa kykyjensä mukaan.
Kiitos Kaarinalle teksteistä, ei vain yhdestä, vaan niistä kaikista joita olen saanut lukea.

Meikäläisellä kun ei ole Kaarinan tasoista sanojen hallintaa, niin minun on täytynyt tyytyä pelkkiin paikkojen luettelointiin, toivottavasti niistäkin on iloa, vaikka eivät ne yhtä viihdyttäviä luettavia olekaan.

SORI!
Aamuisin simmukoiden aukeaminen on sangen hidasta. JA metkut sitten sen mukaisia.
Siis:

 

 

Näin se kuuluu olla.

PAhoittelen!

Kiitos Kaarina!

Täytynee nyt tunnustaa, ihan julkisesti: Olet rohkea, sopivan utelias, siis sinulla ON annettavaa! 

Katselin tämän(-kin) sinun kirjoituksesi ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Analyysi.

Mutta, voi minua: kun ite osais jotain muutakin kieltä, kun tätä pahuksen soomee, niin sais näistä antamistasi linkityksistä paljon enemmän ja syvällisemmin jotain irti.

Vaan onhan tässä masiinassa tämä googlekääntäjä, joka antaa sentään jotain valoa, minun yksinkertaiselle ymmärrykselleni.

Uskon näin: Että sinun tutkimusmatkailusi avaa monelle, -ehkäpä hieman arallekin ihmiselle- rohkeutta ottaa se ensimmäinen askel elämässä.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. KIITOS!