Keväällä kun kielet loppui, otettiin Kuukkelin kääntäjä esiin ja homma selvisi.   

Ei minkäänkään näköistä kielitaitoa ole. Jotenkin on onnistunut n. 30 maassa kahlaamaan niin että on kotiinkin päässyt

Se on se elekieli ja hyvä tahto. Sillähän pärjää ihan missä vaan

Tuossa oli Ilta-Sanomissa hiukan hupaisan sävyinen juttu suomalaisten kielitaidosta. Ensin toimittaja toteaa että suomalaiset on kielitaitoista kansaa ja sitten annetaan pyyhkeitä maille, joissa ei tahdo pärjätä englannilla (https://www.is.fi/matkat/art-2000012230336.html)

Vaikka hyvällä tahdolla ja elekielellä pärjää ihan missä vaan, olen itse panostanut vieraisiin kieliin jo ihan nuoruusvuosista alkaen. Jo lukion rinnalla opiskelin kansalaisopistossa italiaa. Rupesinpa tuon jutun luettuani pohtimaan, että minkähänlaisella kielitaidolla karavaanarikollegat Euroopassa liikkuu. Onko se eniten sitä elekieltä vai osaatteko muita kieliä?

Oma kielirepertuaarini on varmaankin reilusti keskimääräistä laajempi:

• englanti: työkieli mulla, pärjään mainiosti reissatessa
• ruotsi: huonosti motivoituneena pakkoruotsin läpi luovineena kielitaito ei ole häävi, mutta pystyn kyllä ruotsiksi auttavasti kommunikoimaan
• italia ja saksa: pystyn paikallisen kanssa jotenkin kommunikoimaan ihan kokonaisilla lauseilla, kunhan toinen osapuoli ei tykitä kauhean nopeasti ja pysytään perussanastossa
• ranska ja espanja: perusfraaseja ja ehkä joku sadan sanan sanavarasto. pystyn kaupoissa ja ravintoloissa asioimaan mutta ei juuri sen enempää
• puola: Puola on hieno kohde karavaanarille ja muutama vuosi sitten yrityn omaehtoisesti vähän kieltäkin opiskella. Kieli poikkeaa niin paljon kaikista noista muista että totesin tuo liian vaikeaksi ja luovutin. Osaan joitain sanoja, ei muuta. Olen miettinyt että voisin joskus yrittää uudestaan

Yleensä pyrin siihen että missä hyvänsä maassa osaan vähintään tervehtiä ja kiittää paikallisella kielellä. Mutta nuohan unohtuu hetkessä eikä noita voi oikein kielitaidoksi sanoa.

Tässä tulee vähän muutakin kuin "tänään" tehty.

Viikonlopun reissulla alkoi Atrian vesijärjestelmä temppuilla. Niin kauan temppuili kunnes lakkasi kokonaan toimimasta. Ei muuta kuin kesken reissun kotiin. Ma-aamuna soitto Jyväscaravanin huoltoon. Tarjosi aikaa n. kolmen viikon päähän. Kerroin, että olisi tarkoitus ensi viikolla mennä Affenanmaalle. "No voitko tuoda ja jättää auton tänne, niin katsomme ehtisikö jossain välissä katsoa sitä". Minä: lähden tunnin päästä tuomaan ja sinnehän se auto jäi. Neljän maissa tuli soitto, että painekytkin on rikki ja menee tehdastilaukseen ja kestää viikkoja. Siinä vaiheessa totesin, että eihän sillä voi reissata, tilaukseen vaan. Illalla sitten jurpsahti mieleen, että voisiko sen painekytkimen ohittaa ja käyttää ohjaustaulusta pumppua. Tänään aamulla soitin kysyäkseni tätä mahdollisuutta. Työn vastaanottaja kävi kysymässä asentajalta ja vastaus oli kyllä. Iltapäivällä tuli soitto, että systeemi toimii ja auton voi hakea. Siispä huomenna hakemaan ja testaamaan. Sekä laskemaan vedet pois ennen pakkasia. Vai luottaisiko, että ei tule pakkasia ennen ensi viikon keskiviikkoa.

  Perunannostoloma päättyi. "Kivaa" kun savi ei tartu emempää saappaisiin, eikä mennyt heti kun n. kolmannes ruttoisina poistoon. Lisää menee sitten kun valkkaan muutaman viikon päästä kuoppaan vietävät.

---