Kirjoittanut: Alan
« : 5.07.2015 kello on 00:44 »Kirjoittelin toisen_alan foorumille jälkitunnelmia reissusta. Voisihan ne laittaa tähänkin.
----------------------
Vähän jälkitunnelmia.
Baltiasta ei oikeastaan ihmeempää, onhan Viro varsin tuttu ja muidenkin pääkaupungit on tutkittu. Kaunasia muistan hyvillä mielin, etenkin ruokaa ja olutta. Mulla ja Liettualla natsaa parhaiten.
Puola yllätti mut oikeasti. Mielessä oli ajatus persoonattomasta takapajulasta, jossa mikään ei toimi ja jokainen, joka pystyy, karkaa länteen töihin. Ja että mielenkiintoiset paikat rajoittuvat Gdanskin ympäristöön rannikolla ja joihinkin Krakovan seudun spotteihin. Väärässä olin, totisesti. Eihän tuo Saksasta paljoa eronnut, paitsi wlan löytyi joka paikasta ja oli halvempaa. Olut ei ihan niin hyvää. Toimimattomuutta löytyi vasta Slovakiasta. Myönnän kulkeneeni pintapaikoissa, eli Wigryn luostarin jälkeen Malborkissa, Torunissa ja Krakovassa, jossa puolalaisen taiteen museo, torinaluskaivaukset ja Schindler oli kaikki tähtiä. Parissa muussa paikassa vain poikettiin. En silti törmännyt mihinkään kuvittelemaani.
Puolalaisuuden syvin olemus jäi toki selviämättä lyhyen matka-ajan vuoksi. Muutamien pinnallisten kontaktien pohjalta huomasin toki tutun sukupolvikuilun ennen ja jälkeen sosialismin eläneiden välillä. Ei se aika lähde ihmisestä. Jotenkin pääsin samalle aaltopituudelle paikallisten kanssa, samanlaista puolislaavilaisuutt a kuin suomalaisuuskin. Ja sit nuoret naiset on toisinaan hätkähdyttävän kauniita (joo olen sika); on ne muuallakin, mutta erityisesti.
Slovakia oli meille Tatran huiputus sekä vähän harhailua vanhan LP:n vanhentuneiden tietojen ja väärien opasteiden vuoksi aivan liian kapeilla teillä. Yksi maailmanperintökohd e ja pelastautuminen hollantilaisparisku nnan paratiisiin, pienelle maatilalle keskelle maaseutua. Siellä piti ihan levätä. Hyvä vastakohta aiemmin nähdylle Bratislavalle.
Loppu oli Tonavaa, Unkarin puolella kylpylä, sadealueen väistämistä, rengasvaurion aiheuttamia toimia, Passaun jokikaupunki ja olutta. Plzen (Pilsen) oli kiva. Ja Hampurissakin voisi joskus käydä eikä vain pistäytyä.
Koskahan olisi tarpeeksi aikaa. Reilu kolme viikkoa oli taas ihan liian vähän.
----------------------
Vähän jälkitunnelmia.
Baltiasta ei oikeastaan ihmeempää, onhan Viro varsin tuttu ja muidenkin pääkaupungit on tutkittu. Kaunasia muistan hyvillä mielin, etenkin ruokaa ja olutta. Mulla ja Liettualla natsaa parhaiten.
Puola yllätti mut oikeasti. Mielessä oli ajatus persoonattomasta takapajulasta, jossa mikään ei toimi ja jokainen, joka pystyy, karkaa länteen töihin. Ja että mielenkiintoiset paikat rajoittuvat Gdanskin ympäristöön rannikolla ja joihinkin Krakovan seudun spotteihin. Väärässä olin, totisesti. Eihän tuo Saksasta paljoa eronnut, paitsi wlan löytyi joka paikasta ja oli halvempaa. Olut ei ihan niin hyvää. Toimimattomuutta löytyi vasta Slovakiasta. Myönnän kulkeneeni pintapaikoissa, eli Wigryn luostarin jälkeen Malborkissa, Torunissa ja Krakovassa, jossa puolalaisen taiteen museo, torinaluskaivaukset ja Schindler oli kaikki tähtiä. Parissa muussa paikassa vain poikettiin. En silti törmännyt mihinkään kuvittelemaani.
Puolalaisuuden syvin olemus jäi toki selviämättä lyhyen matka-ajan vuoksi. Muutamien pinnallisten kontaktien pohjalta huomasin toki tutun sukupolvikuilun ennen ja jälkeen sosialismin eläneiden välillä. Ei se aika lähde ihmisestä. Jotenkin pääsin samalle aaltopituudelle paikallisten kanssa, samanlaista puolislaavilaisuutt a kuin suomalaisuuskin. Ja sit nuoret naiset on toisinaan hätkähdyttävän kauniita (joo olen sika); on ne muuallakin, mutta erityisesti.
Slovakia oli meille Tatran huiputus sekä vähän harhailua vanhan LP:n vanhentuneiden tietojen ja väärien opasteiden vuoksi aivan liian kapeilla teillä. Yksi maailmanperintökohd e ja pelastautuminen hollantilaisparisku nnan paratiisiin, pienelle maatilalle keskelle maaseutua. Siellä piti ihan levätä. Hyvä vastakohta aiemmin nähdylle Bratislavalle.
Loppu oli Tonavaa, Unkarin puolella kylpylä, sadealueen väistämistä, rengasvaurion aiheuttamia toimia, Passaun jokikaupunki ja olutta. Plzen (Pilsen) oli kiva. Ja Hampurissakin voisi joskus käydä eikä vain pistäytyä.
Koskahan olisi tarpeeksi aikaa. Reilu kolme viikkoa oli taas ihan liian vähän.
