Sama juttu täällä! Vaunusta autoon siirtyminen madalsi reissuun lähtemisen kynnystä entisestään. Auto ollut ajossa ympäri vuoden, lähes joka kuukausi on vähintään kerran tullut jossain reissussa käytyä. Viikonloppua varten ei paljon pakkaamista tarvitse ja kohteitahan riittää, ainakin itsellä on 200km säteellä vaikka kuinka paljon käymättömiä/tutkimattomia paikkoja. Ja mukavimmissa on käyty useammankin kerran.
Komppaan tätä minäkin. Paitsi että meiltä jäi tuo vaunuvaihe väliin kokonaan, kun löydettiin tämä jalo harrastus vasta kesällä -20. Kohta kolme vuotta on ollut eka oma auto. Meillä kun on lapset maailmalla ja ollaan luonnossa viihtyvää sorttia niin kompakti auto oli itsestään selvä valinta. Haluttiin mahdollisuus päästä vähän hankalampiinkin paikkoihin sekä kotimaan puskissa että muun Euroopan ahtaissa kylissä. Ensin mietittiin retkiautoa, mutta jouduin töteamaan, että minä olen aivan liian iso mahtuakseni niiden suihkuihin. Vähän isompi kulkupeli sitten hankittiin, ja se on käytössä ympäri vuoden ja pidetään niin lähtövalmiina kuin kulloinenkin vuodenaika mahdollistaa.
Tämä on sikäli turha kommentti tähän keskesteluun, että vaunukokemusta ei yhtään ole. Oon kuitenkin harmitelllut, että eipä tullut hoksattua tätä reissaustapaa aikasemmin ja tullut hankittua tilavaa vaunua. Tarpeeksi isoon autoon kohtuu nuoreen autoon ei olisi meillä rahat millään riittäneet. Lapsikatraan kanssa vaunureissut olisi varmasti ollut hienoja, mutta ne jäi kokematta, harmi kyllä. Mutta nyt tähän elämäntilanteeseen ja omiin kiinnostuksen kohteisiin auto oli meille niin selvä valinta, että ei me vaunua hetkeäkään edes harkittu.
Sitten jos lapsenlapset vähän isommaksi kasvettuaan tahtoo mukaan, on varmaan edessä vaunun vuokraaminen aina sillon tällöin. Meidän matkamökki kun ei todellakaan ole mikään perhemalli. Jos ei silloin ole vetokykyistä henkilöautoa, niin sitten koukku matkamökkiin ja matkailujunalla reissuun
