Aihe: Toscanasta vielä

Onko näitä kuvia mahdollista katsella jossain isompana.

se on totta, että ei meistä leirintäalueelta leirintäalueelle kulkevia helpolla tule, tällä viiden viikon ivikon reissulla emme olleet yhtään yötä sellaisella:) Itse asiassa Italiassa knaftin neljän viikon aikana emme olleet ainuttakaan yötä maksullisessa paikassa, eli ei senttiäkään leirintämaksuihin.. .eikä yhtään rvaintolassa ateriointia

Mietin että teksinkö niistä yöpaikoistamme jonkun koosteen blogiin, lienevätkö ihmisiä kiinnostavia vai ei? Samoin tyhjennysja täyttöpaikoist alistan.

 Vasta pari vuotta matkailuautolla kulkeneena ammennan näitä blogeja melkoisella ahneudella ja aikaa niihin kyllä rittää. Sinun, Kaarina , juttusi luen aina. Luen Karavaanarit sivuja, mutta siellä on vähän erikoinen meiniki, joten lähinnä katson sieltä vinkkeja ja linkkejä. Täällä orgin puolella on asiallisempaa ja paremmat jututkin mielestäni.
Ennen en ole kommentteja jutuista tai blogeista tehnyt, mutta tiedoksi tosiaan, että niitä varmaan muutkin suurella mielenkiinnolla lukevat, kuin minä.
Tuo alussa oleva lainaus tekstistäsi saa minut toivomaan , että kuulisin käytännöistä matkalla/leiriytyessä. Kiintoisaa kerrontaa , kiitos siitä. Kiitos myös muille bloggareille, jotka tänne ovat linkkinsa laittanee; kaikki on luettu. Osa viel useampaan kertaan !

Minuakin uteloittaa Kaarinan käytännöt, kun kierrätte leirintäalueet kokonaan. Miten ja millä "säännöillä" löytyy yöpymispaikka, miten pärjäätte tuntemattomilla pikkuteillä, onko maanomistajista (tai ulkopuolisista) ongelmia, kuinka sujuu vesi- ym huollot jne.

Olen lukenut huonosti Etutelttaa, joten voi olla, että on mennyt ohitse.

Kiitos Kaarina!

Täytynee nyt tunnustaa, ihan julkisesti: Olet rohkea, sopivan utelias, siis sinulla ON annettavaa! 

Katselin tämän(-kin) sinun kirjoituksesi ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Analyysi.

Mutta, voi minua: kun ite osais jotain muutakin kieltä, kun tätä pahuksen soomee, niin sais näistä antamistasi linkityksistä paljon enemmän ja syvällisemmin jotain irti.

Vaan onhan tässä masiinassa tämä googlekääntäjä, joka antaa sentään jotain valoa, minun yksinkertaiselle ymmärrykselleni.

Uskon näin: Että sinun tutkimusmatkailusi avaa monelle, -ehkäpä hieman arallekin ihmiselle- rohkeutta ottaa se ensimmäinen askel elämässä.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. KIITOS!

Tervehdys Erakko, kovin samaa mieltä olen minäkin asiassa, mutta miksi on peukku väärinpäin, naama nurinpäin?

 
ja
 

tuumaan minä.

SORI!
Aamuisin simmukoiden aukeaminen on sangen hidasta. JA metkut sitten sen mukaisia.
Siis:

 

 

Näin se kuuluu olla.

PAhoittelen!

Kiitos ihanista kommenteistanne!

Ja kiitos Vaunerakko mielenkiintoisesta ja "erilaisesta" blogista! Asutko tuolla Espanjassa ihan pysyvästi?


Luuletko Alan jaksavasi klikata blogiani kerran auki, kunhan ilmoitan päivityksen olevan valmis, sillä olen nyt aloittanut kirjoittaa pientä sepustusta tuon äskeisen matkan yöpaikoista, joka ainoasta yöstä jotain....? Eli saisit vastaukset kysymyksiisi sieltä?


t.Kaarina

Kukin kirjoittaa kykyjensä mukaan.
Kiitos Kaarinalle teksteistä, ei vain yhdestä, vaan niistä kaikista joita olen saanut lukea.

Meikäläisellä kun ei ole Kaarinan tasoista sanojen hallintaa, niin minun on täytynyt tyytyä pelkkiin paikkojen luettelointiin, toivottavasti niistäkin on iloa, vaikka eivät ne yhtä viihdyttäviä luettavia olekaan.

Luuletko Alan jaksavasi klikata blogiani kerran auki, kunhan ilmoitan päivityksen olevan valmis, sillä olen nyt aloittanut kirjoittaa pientä sepustusta tuon äskeisen matkan yöpaikoista, joka ainoasta yöstä jotain....? Eli saisit vastaukset kysymyksiisi sieltä?

Luulen.

Kysymys on enemmän havaitsemisesta ja muistamisesta, kun aika tahtoo olla rajallista.

Klikkaampa nyt, kunhan ensin löydän linkin. Ja sigussahan se näkyy olevankin.

 

Täytynee nyt muistuttaa itseensä miten päin milloinkin tuo peukku milloinkin osoittelee.
Osuu oikeaan, kun esitän sen sitten Kaarinalle ja ylöspäin suunnattuna, kiitosten kanssa. Olen otettu.

Niin,,,,, täällä asun, elän ja liikun. Voinen sanoa, että ihan kokovuotisesti. Suomessa käyn pikimmiten, jos oikein kauhian huonosti menee: Tsoukki. Koska ei mene!
Mutta ajatus on kuitenkin tuo. En vaan enään tunne ja koe suomea sillee kotimaakseni. Tai, en aisti siellä olevan sellaista elämää jota tahoon elää. Tai jotain tuonne päin

Vaikkapa nyt esim viime kesä. Tyyliin kassi sylissä odotin sitä päivää lähes koko komian kesän, että pääsen porhaltamaan tänne himaan takas.

Osoite minulla on suomessa, kun tämä irtolaisuuslaki (nyttemmin muuten päihdehuoltolaki ), vaikka sellaista ei sitten 'mukamas' edes oo, niin kuitenkin niiden ns virallisten asiain hoito on hiukka hankalaa, jos tuota VIRALLISTA osoitetta ei suomen kansalaisena siellä suomes ole.
Tarttee nääs selitellä niin kauhiast ja kun oon yli viiskymppinen, niin minun tulee olla´jo vapaa selittelyistä

Aikoinaan kun liikuin sinne sun tänne ja vähän siellä sun täällä, postrestanttien saattelemana, niin kyllä nurjalta tuta, kun piti joku ns virallinen juttu hoitaa. Monesti meinas, huom meinas käämi palaa.

Mutta täällä   Hispaniassa mulla on ihan virallinen osoite ja olen myöskin kirjautunut tämän kaupunkini asukkaaksi, kuten laki MÄÄRÄÄ.

Mutta tällaista täällä palmujen alla. Eivät huolet paina, eikä sen koommin rasitu, siis mikä:POLLA!

Kaikkea hyvää Kaarina sinun, perheesi ja kaikkien muidenkin elämänmatkalle.

Karavaanarin elämässä kaikki on hyvin, kun tankissa on dieseliä, pulloissa kaasua, vesisäiliössä vettä, kaapissa ruokaa ja vessa suht tyhjä.

Se on justiinsa näin. 

Ohhoh, melkoista aarteenetsintää. Hienoa luettavaa, tämäkin jo valmista kirjaa. Kiitos

Loistokasta kuvitusta itse aiheesta, mutta aika pysähdyttävä oli se musta hevonen. Odotteli vaan koska Romulus hyppää sen selkään. Kuin aikuisten satukirjasta.

Luettua tuon ymmärtää miksi jouduitte tekemään itse ruokanne, omat pussimuusit ruokakulttuurin pyhässä maassa.   Ettehän te voineet ehtiä muuta kuin nukkua,karttatöiden lisäksi.

Omalta reissulta jäi mieleen rinneravinteli. Oltiin maalailtu taivaanrantoja Monte Subassion laella umbriassa, ja nälkää nähtiin. Ajeltiin alaspäin serpentiiniä ja rähjäinen ristorante kyltti ohjasi vähän nuupahtaneeseen rinnekuppilaan. Terassille ja mikä näkymä. Tuntui että näkee halki Italian. Hetki istuttiin ja luultiin ettei ketään ole koko talossa, kunnes vanha rouva arasti tuli esiin.
Yhteistä kieltä ei ollut ja ruokalistan näköisestä tökittiin pasta annoksia. Selvästi meille kysymyksiä esitettiin, mutta mitä? Ruokajuomat tuli ja odotellessa pihaan kaahasi toinen auto.
Meille oli hälytetty tulkki, joka kysyi suurinpiirtein, saako olla valkosipulia?

Mahtavat eväät maisemassa ja teramisut. Ja kun naurettavan laskun päälle yritettiin maksaa ns tippiä, vanha rouva vähän suutahti. Vaan jäipä mieleen, vähän eri meininki kuin Roomassa turistina.
Tiedä oliko vehnämakaroni lopulta sen kummempaa kuin kotonakaan, mutta nälkä, puitteet ja se kultamummo kruunasivat aterian. Näistä kai matkailussa pohjimmiltaan on kyse

Tiedä oliko vehnämakaroni lopulta sen kummempaa kuin kotonakaan, mutta nälkä, puitteet ja se kultamummo kruunasivat aterian. Näistä kai matkailussa pohjimmiltaan on kyse

Samaa pastaa saattaa saada Suomessakin, mutta sitä mummon kastiketta ei saa.

Tuosta matkailussa juuri on kyse, että tekee niitä itselle mieluisia taivaanrantatouhuja ja onnistuu saamaan vastaavia mummokokemuksia.