Juu,sattui joskus 50 luvun lopulla kevät-tulvien aikaan.
Olin silloin jotain 9-10 ikäinen ja veljeni paria vuotta vanhempi.
Niinku jokainen kloppi tietää joka on lapsuudessaan asunu sellaisessa kyläpaikassa jossa joki
halkoo maisemaa ,niin sehän oli suuri mielenkiinnon kohde poikaviikareille.
Kevättä ja jäitten lähtöö odotettiin jo paljon ennen kun vesi alkoi joessa nouseen ja joka ilta koulun jälkeen oltiin tutkimassa joko jäät lähtee liikkeelle..
Sitten kun tuli se hetki ,että jäät alkoi liikkumaan joessa ,niin varsinki hiukan vanhemmilla viikareilla oli kova halu päästä jäälautalla seilaamaan joen alajuoksulle. Itse olin vielä senverran arka etten uskaltaunut moiseen leikkuiin ,mutta vanhempi veli oli innokkaana hyppäämään lautalle kun se irtosi rannasta.
Kerran kävi sitten niin ,että isokokoinen lautta oli tulossa yläjuoksulta ja veljeni oletti pääsevänsä hyppäämään sille .
hän oli toisella puolen jokea ja lautan ja rannan välissä oli jotain kolme tai neljä metriä vettä ja vaikka huusin veljelleni niin lujaa kuin jaksoin ,että ,ÄLÄ HYPPÄÄ,niin naapurikylän poika vieressäni huusi vielä kovempaa ja yllytti hyppäämään lautalle.
Tiesin kyllä ,vaikka pienempi olinkin ,että siinä voi käydä huonosti.
Veljeni ei ollut kuulevinaan varoitushuutoani vaan otti jo rannalla vauhtia ja hyppäsi sen 3-4 metriä yli avoveden ja pääsikin lautalle ,mutta ei voinutkaan pidättää vauhtia vaan liukui lautan toista reunaa kohti ja molskahti hyiseen veteen.
Siinä näin kun naapurikylän poika nauroi aivan kykkyrällänsä ja housujen etumusta kastui.
Veljelleni kylmä kylpy oli opiksi ,eikä senjälkeen enää oltu kovinklaan innokkaita menemään lautoille.
Onneksi hän oli silloin jo uimataitoinen.
