Aurinkoistapa kuuluu tietysti
Lähdettiin rouvan kanssa aamulla, kukonlaulun aikaan, ajelemaan kohden etelää. Uljualle asti päästiin. Ja jo matkalla hirvitti niin maan pirusti. Tai ei tietty tuota parempaa puoliskoa mikään hirvittänyt, se kun taisi nukahtaa jo ennen moottoritien liittymää. Vaan meiltä etelään ei paljon lunta tienlaidoista löydy.
Noh Uljuan pikkuisen kahvilan levikkeelle asti piti jännätä, siinä se Uljuan tekoallas levittäytyy heti korkean penkereen takaa ja selkää näkyy se 15km. Jännäsin nimittäin sitä, jotta pääseekö vielä PILKILLE
Eipä ollut jäät rapeita, eikä sen puoleen kalansaaliskaan.
Vaan Mukava on oman Armaan kanssa viettää välillä kaksin sitä Laatuaikaa.
Vaan Pääsiäinen vietetään vielä enimmäkseen kotimaisemissa, mitä nyt kahta nuorimmaista täytyy sunnuntaina käyttää Syötteellä konemäessä.
Varsinainen suupielet korviin alkaa sitten maanantai iltana tai viimeistää tiistai aamuna ja silloin matkakulkimen keula kohden Haaparantaa. Tästä päräytämme E-4 alas, Luleå;sta oikeaan ja Arvidsjaurista vaan ylös Arjebloggiin. Ja Hornovan 426m merenpinnasta olkoon alhaisin vesi johon pilkkiäni kastan. Vaan sitä toista syvistä syvimpääkin lähdettä unohtamatta
Tässä vielä tunnelmia tämän päivän Uljuan tekojärveltä, Teeret kujertaa, Korpit raakkuu ja Kurjet huutelivat korkealla taivaan sinessä. Sininen oli miehen mieli, sinisempi kuin sinisin savu.