Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone
Mitäs kuuluu?
mjo33400:
--- Lainaus käyttäjältä: Turhan Höpöttäjä - 27.09.2014 kello on 20:57 ---Ne on oikeat hautajaiset, eikä kylmät rahapapin suorittamat jorinat ennen kaffeeta. Monesti myös "tavallisissa" hautajaisissa, on ennen arkun tuomista, tilaisuus käydä antamassa jäähyväiset vainajalle avoimen arkun äärellä.
Jos totuus ei miellytä, eikä halua kohdata vainajaa avonaisen arkun äärellä, voi mennä välinpitämättömästi ohi.
kuolema on väistämättömästi meillä kaikilla edessä ennemmin tai myöhemmin. On luonnollisempaa, että olemme valmiita kohtaamaan sen.
Ne tunteet jotka nousee hautajaisissa on syvät ja luonnolliset. Hautajaiset on koskettavat ja kaunis tilaisuus.
Tämän kirjoitus oli helppo kirjoittaa. Jos olisi lapsen hautajaisista kysymys, sanat loppuisi. :)
--- Lainaus päättyy ---
Näin se muuten on. Puhut asiaa.
Kaija:
Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee.
Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan.
Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan.
Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen
mjo33400:
--- Lainaus käyttäjältä: Kaija - 27.09.2014 kello on 21:07 ---Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee.
Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan.
Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan.
Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen
--- Lainaus päättyy ---
Et ole pelkuri, koska se katsomisen muisto voi olla traumaattinen. On parempi muistaa hänet sellaisena kuin olet tottunut.
vesako:
--- Lainaus käyttäjältä: Kaija - 27.09.2014 kello on 21:07 ---Höpöltä hyvää tekstiä! Näin se menee.
Olin ekaluokkalainen isän äidin kuollessa. Olisi ollut mahdollisuus nähdä "Kiikan Mummu" arkussa. Äiti nosti metelin, että lapset ei lähde tähän juttuun mukaan.
Mä en ole eläisseäni nähnyt kuollutta. Olen väistänyt nää jutut ihan pelkuruuttani.. Mun exä kävi isän kanssa katsomassa äitiä, kun mä vedin tupakkaa kadun varressa ja paruin. Oli ollut rankka tapaaminen. Isääkään en nähnyt kuolleena. Enkä halunnutkaan.
Tiedän, että olen raukkamainen pelkuri. Mä jopa yritän unohtaa viimeisen tapaamisen isän kanssa ja muistella sitä edellistä, jolloin isä oli vielä se mun tuntema ihminen
--- Lainaus päättyy ---
Et suinkaan ole. Isät on isiä vaikka joskus tuntuu toiselta.
Minun isä oli mahtava vaikka olikin joskus perhettä kohtaan
vaikea.
Aika kultaa muistot.
Kaija:
--- Lainaus käyttäjältä: mjo33400 - 27.09.2014 kello on 21:11 ---Et ole pelkuri, koska se katsomisen muisto voi olla traumaattinen. On parempi muistaa hänet sellaisena kuin olet tottunut.
--- Lainaus päättyy ---
Mun exä tosiaan kävi katsomassa mun syöpään kuolleen äidin. Sekin oli tietty oma kokemuksensa, mutta vielä pahempi tuntui olevan, kun niiden osaston sairaslomalla oleva proffa (Otaniemessä) oli tullut käymään ja näyttänyt just samalta, kuin äiti. Exä oli aika lamaantunut, kun se pystyi lukemaan kuoleman merkit proffan kasvoilta.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta