Tekniikkakeskustelut > Projektit
Massoista ja Liimoista + Käytöstä
Yrjö:
Vaunun/ auton korjaajia tuntuu olevan jonkin verran. Kuitenkaan ei ole omaa osiota aineista ja niiden käytöstä.
Minäkin kirjoitan aiheesta sillä varmuudella minkä täydellinen tietämättömyys suo. ;D
Minulla kuitenkin on varma luulo, että lahoviat noissa kulkimissa johtuu lähes pelkästään virheistä jotka on tehty massojen/liimojen kanssa. >:( Niin ainakin tuossa Spritessä. Siis suurimmat syntiset löytyynee tehtaista??
Toivon juttua tässä jatkettavan kuivan asiallisessa hengessä. :D
Tämä aloitukseni on monille tuttu, jo esihistorialliselta Infon ajalta:
Minulla on ollut jotain reilut 15 vuotta enemmän tai vähemmän kovettunut tuubi liimamassaa hyllyssä. Oli kokemusperäistä tietoa, että Sika kovettuu korkattuna nopeammin kuin Wurtin vastaava, sekä luulo että Kiillon vastaava olisi huonompaa kun on pakattu muoviin. Vanhimmat liimaukset on peräisin yli 15 v. takaa, valo on pintaa haurastuttanut muuten on vielä kestäneet.
Kaikki alkoi kun reilu vuosi sitten sattui olemaan käsillä pari pelikortin kokoista alumiinin palaa+ liimamassa tuubi. Painoin liimamassaa kasan toiseen palaseen ja painoin toisen kiinni, että tursusi välistä. Muutaman päivän päästä irroitin palat toisistaan ja havaitsin että: A- oli kovettunut vasta reunoilta. B- oli tarttunut vain toiseen levyyn kunnolla kiinni. Siis lopputulos huono.
Seuraavaksi tutustuin eri valmistajien käyttöohjeisiin. Hion hienolla paperilla 600 tai teräsvillalla pyyhin asetonilla tai Sika cleaner 205:llä. En onnistunut hankkimaan Sika primer 206 G+P :tä, joka ehkä olisi hyvää alumiinin pohjustamiseen?
Kokeeseen osallistui Sikaflex 221. Wurth Liima + Tiivistemassa, Kiillon Masa liimamassa (ei pidä sekoittaa Masa Tiivistemassaan niin kuin minä tein) Koe liimailin n. 30 paria n. 30*80 alumiini levynpaloja, puhdistin eri tavoin ja jätin puhdistamatta, 100% tarttuvuuteen en juurikaan päässyt. Maalatuilla levyillä sekä teräslevyillä tulos oli paljon parempi, kunhan lian+ rasvan poisti . Parhaaseen tulokseen pääsin kun poikkesin hiukan tehtaiden ohjeista. Pyyhin pinnan asetonilla tai Sika cleaner 205:llä, hion 40 paperilla pinnan karheaksi, hieroin liimamassan kumpaankin pintaan kiinni, sitten vasta painoin kiinni, sillä tavoin pääsin jopa joskus 100% tarttuvuuteen. Tällä noin 30 mm leveällä kappaleella kuivassa kevätilmassa viikon kovettumisen jälkeen Sika oli eniten kovettunut, lähes kokonaan , Wurtti oli toisena, Kiillon Masa oli eniten pehmeä. Siksi nykyään pidänkin Masaa aina varalla, koska se myös on pidempään käyttökelpoinen. Kaksi viikkoa riitti kaikkien kovettumiseen näissä olosuhteissa, ehkä syyskosteudella olisi nopeampi, nyt ei päästy tehtaiden lupaamaan 3 mm/ vrk. Kun kiskoin jousivaakan välityksellä kovettuneita kappaleita irti en huomannut mainittavia eroja, vaikka teknisissä tiedoissa onkin pieniä eroja.
Seinän liimausta varten kokeilin myös Kiillon PL 250 laattaliimaa ja Extra Lattia ja Seinäliimaa(+ kahta muutakin liimaa). Viimeksi mainittu on sikäli helpompaa seinän liimauksessa että ei tarvita tuki kuin toiselle puolelle, jota vasten painetaan esikuivunut eriste/ seinälevy, tarttuu heti.(= Tarra tai kontakti liimaus) Pohjatyöt tein kuten liimamassa kokeissakin, tosin hyvin kiinni ollutta vanhaa liimaa en poistanut kokonaan, ohensin tasapaksuksi. Kumpikaan ei liottanut eristeitä, ainakaan nopeasti?
Kaikenlaisia koepaloja liotin pannuhuoneella vedessä kesän yli, yksikään ei auennut
Paras minun löytämäni tapa säilyttää liimamassaa on, että jätän kärsään noin 1 cm pötkön kovettumaan, josta vedän hitaasti samalla kun puristan kahvasta. Paljon yli viikon ( kuumalla ) käyttämättömyys tauot vaatii vaihtamaan kärsän.
Desibeli:
Tässä voisi olla pari vinkkiä.
Mielestäni butyylimassa on hyvin jäykkää tavaraa verrattuna vaikka akryylimassaan.
Massa hieman notkistuu ja tulee helpommin ulos, kun pitää hetken aikaa tuubia lämpimässä vedessä.
Itse käytän tommoista paineilmalla toimivaa puristinta. Sillä saa pitkätkin saumat helposti ja tasaisesti.
Tuo Bostik on ihan Ok tavaraa. Sitä on mustaa ja harmaata.
Butyyli sotkee paikkoja aika tavalla. Sotkut voi pyyhkäistä pois rätillä, johon on kastanut vähän tinneriä(lakkabensiiniä). Ylimääräisen massan saa helposti pois vaikka puutikulla, kunhan aine on hieman kuivunut. Odotettava päivä tai pari.
- Desibeli
RR:
En ole ihan varma miten vahvasti liittyy aiheeseen mutta oheisen kuvan mukaisen kattokorotuksen rakensin seuraavasti:
Sivuseinät on tehty 18 mm vanerista ja noin 5 cm paksusta uretaanista toisiinsa pilliuretaanilla liimaten. Vaneri on ruuvattu ja liimattu auton koriin. Katto on tehty kahdesta 4 mm vanerista jotka on liimattu vedenkestävällä puuliimalla toisiinsa. Niiden päälle on liimattu taas pilliuretaanilla muotoonsa väkisin taivutettu 3 cm paksu uretaanilevy. Liimausten kuivuttua katto kestää 100- kiloisen ihmisen kävelyä, eli katto kestää notkumatta kengän alalle sen 100 kiloa. Talvella unohtui lumien pudotus. Katon alalle oli jakaantunut tasaisesti noin 700 kiloa nuoskalunta ennenkuin pudotin sen.
Pinta on tehty laskikuidulla tavallaan väärin päin, ensin matto hartsilla ja lopuksi topcoat.
Muuten homma on melko selkeää, mutta toi lasikuituosuus on ahterista.
RR:
Niin ja mielestäni butyyli on paras massa tiivistämiseen mutta sillä ei voi liimata kappaleita toisiinsa.
Juriihi:
Itse olen myös yrittänyt etsiä tietoa netin ihmeellisestä maailmasta mitä liimoja ja massoja kanssaihmiset käyttävät kun vanhoja asuntovaunuja korjailevat. Mitään selviä ohjeita en ole löytänyt, eli neuvoja on yhtä montaa sorttia kuin on tekijääkin. Joten itse olen soveltanut ohjeita ja kokeilemalla loput.
Puuosia liimatessa toisiinsa olen käyttänyt kosteuden kestävää puuliimaa ja sitä olen käyttänyt ihan reilulla kädellä liimauksen yhteydessä niin runkopuissa, pintaverhousvaneria seiniin asentaessakin ja samaisella liimalla olen myös kasannut Kafin kaarevat etu-ja takapään runkopuut. Liimaa purkista astiaan ja pensselillä siitä liimattavaan kohteeseen. Liimana olen käyttänyt Kiillon b3 1litran pulloissa olevaa, mutta saa 3l astioissakin jos menekki on reilumpaa. On muitakin merkkejä olemassa ja kalliimpiakin, mutta b3 on toiminut ainakin minun toiveiden mukaisesti ja löytyy lähes jokaisesta rautakaupasta. Hinta ja laatu kohdillaan, ei voi moittia.
Puisia runkopuita kun olen naittanut yhteen alumiinisen pintapellin kanssa liimana on ollut Polyuretaani- ja polymeeriliima massaa. Polymeerimassa jota olen pääasiassa käyttänytkin on notkeampaa käyttää ja aineosiltaan käyttäjä ystävällisempää, tosin kuivuminen on hivenen hitaampaa kuin Polyuretaanimassa. Liimahan ei tartu jos alumiininen pintapelti on puhtaalla alumiinipinnalla, silloin tulisi käyttää primeriä liimattavaan kohteeseen. Omassa projektissani pintapellit ovat eloksoidut sisäpuolelta koska vanhat eristeethän ja runkopuut ovat olleet liimattuna ennenkin. Minkä merkkistä liimamassaa olen käyttänyt sitten? Wurth on lukenut tuubin kyljessä. Taas joku voi ajatella, että on niitä parempiakin kalliimpiakin liimoja ja varmaan onkin. Mutta sen voi jokainen itse päätellä sitten miten toimii ja miten talous antaa periksi, mutta itse olen taas huomannut jotta toimivaa matskua ja hinta on kuluttaja ystävällinen. Vinkkinä vaan, että ei riitä yksi eikä kaksikaan tuubia mitä olen vaunuuni puristellut puhutaan kymmenistä mitä on mennyt.
Foamia olen liimannut kahdellakin liimalla. Aluksi kokeilin Kiillon kestopurl 250 laattaliimaa ja tulin siihen tulokseen, että helpompi tapa pitää keksiä ja halvempi. Ensinnäkin tuo laattaliima on jumalattoman jäykkää levittää liimattaville pinnoille ja sen menekki on sitä luokkaa ,että ei persaukset kestä hintansa puolesta ja sotkuista puhaa. Seuraavaksi kokeilin ja millä sitten jatkoinkin eristeiden liimaukset loppuun asti olikin ihan normaali uretaanivaahto. Nyt jos joku meinaa ruveta uretaanilla liimaamaan niin vinkkinä vaan, Biltemasta ostin halvan uretaanipistoolin jolla vaahdon levitys käy siististi ja hallitusti ja vaahdot on myös sieltä. Uretaanivaahto mitä olen käyttänyt on ihan sitä normi tavaraa ja samaa talvilaatuna jota voi käyttää myös kelien jäähdyttyäkin pakkasen puolelle ja näin koska joudun kunnostamaan vaununi ulkona. On olemassa myös liimavaahtoa joka ei turpoa yhtä voimakkaasti kuin normi vaahto, mutta hinta on hivenen arvokkaampaa ja sitä ei välttis löydy joka rautakaupan hyllyiltä.
Itse liimaus vaahdolla tapahtui itselläni seuraavasti. Levitin vaahtoa noin pikkusormen kokoista nauhaa eristeelle vaakasuuntaisesti(n.10cm välein) mitenkä levy asettuu seinälle, vaahdon levityksen jälkeen odottelin n.2min jotta vaahto turpoaa suurimman osan. Sitten levy seinään ja hieroin sitä sijoillaan, kapulat tukemaan rungosta eristettä ja ulkopuolelta käsin hieromalla pintapeltiä eristettä vasten pariin otteeseen. Näin toimittuani, huomasin tämän vähentävän sitä seinissä näkyvää aaltoilua ja pullistelua kun uretaani on kuivunut. Pystysuuntainen vaahdon levitys aiheutti näkyvämpää aaltoilua ulkoseinässä. Tokihan seinissä näkyy, että jotain on touhuttu eli ei ihan tehtaan jäljiltä ole, mutta kun on tieto siitä mistä se johtuu niin ei se haittaa eikä tämä meidän vaunu muutenkaa ole uudemmasta päästä eli käytön jälkiä on pintapelleissä muutenkin. Jotkut jotka on eristeitä vaahdolla liimaillut enemmänkin osaisivat antaa parempia neuvoja tässä asiassa. Olen lukenut, että vaahdon voisi levittää lastalla eristeen pintaan, mutta se on melkoisen mahdoton hommeli ja sotkuista hommaa. Mutta näin itse olen toiminut mitä edellä kerroin ja sainkin kohtuullisen hyvää jälkeä näin ensikertalaiseksi ;D
Ulkopuoliset liimaukset listoihin on vielä tekemättä ja tulen ne tekemään Butyylillä keväällä sitten.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta