Mielenkiintoinen juttu ihan Helsingin Sanomissa - satanen kuussa kulut, mutta silti pystyy Rastilassa yöpymään. Auto on vessaton ja suihkuton, lämmitys ilmeisesti sähköllä. Maksanut 15.000 euroa. Siihen rahaan olisi oikeakin matkailuauto irronnut ja vähän modernimmalla alustalla.
---------------------------------
https://www.hs.fi/koti/art-2000007856050.htmlKotona autossaJaakko Miettunen muutti viime kesänä autoon asumaan. Millaista elämä oikein on, kun koti on liikkuva, suihkussakin on käytävä jossain ja postit on haettava kaverin luota?KELLO on puoli kymmenen tiistaiaamuna. Helsingin Rastilan leirintäalue on melkein rikkumattoman hiljainen, kunnes vastaan kävelee mies. Hän harppoo huoltorakennukselle
.
Mittari on hädin tuskin plussan puolella, mutta ilmassa tuoksuu kevät. Auringonsäteet lankeavat asuntoautojen meren ja vähän kauempana kohoavan, 1800-luvulla rakennetun kartanon päärakennuksen ylle.
Maaliskuun lämpö on sulattanut Rastilanpuron, joka virtaa kohisten retkeilyautojen ja kartanotilusten lomassa. Pehmennyttä lunta on maassa vielä paljonkin.
Tarkkasilmäinen kulkija saattaa huomata, että asuntoautojen seassa nököttää valkoinen pakettiauto.
Se on kaikkea muuta kuin tavanomainen pakettiauto. Se on nimittäin paikka, jossa 35-vuotias Jaakko Miettunen asuu ja elää ympäri vuoden.
MIETTUNEN avaa jäykän ja vähän temppuilevan oven ja kipuaa sitten autoon. Könyämme perässä ja istahdamme sohville pienen pöydän ääreen.
Katse kiinnittyy auton takaosaan, jossa on iso ikkuna. Miettunen on laittanut siihen sängyn, jossa mahtuu nukkumaan koko pituudellaan.
”Sänky on semmoinen maisemapaikka, josta voi heti herätessään tuijotella ulos”, hän sanoo.
Pöydän ja sängyn lisäksi autossa on keittiö, vaaterekki ja kaappitilaa. Miettunen arvelee, että neliöitä on ehkä seitsemän.
Ikkunoiden määrä on Miettuselle tärkeää. Siksi hän rakensi autoon vielä kaksi kattoluukkua. ”En pystyisi asumaan pakussa tai perinteisessä asuntoautossa, joka olisi suljettu ja vailla valoa.”KUVA: LEVI VEPSÄ / HS
Auto on sopivan kokoinen asujalleen. Korkeutta on noin 190 senttiä ja leveyttä sen verran, että Miettunen mahtuu hyvin nukkumaan koko pituudellaan.KUVA: LEVI VEPSÄ / HS
KUN Miettunen oli 14-vuotias, hän ihaili kaverin isoveljeä, joka lähti kiertämään matkailuautolla Eurooppaa. Alun perin Miettusen haaveissa siinteli siis auto, joka sopisi reissuille ja johon saisi patjan lattialle.
Vuonna 2017 hän hankki ensimmäisen kulkupelinsä, pikku-Hiacen. Siinä ei mahtunut seisomaan suorassa, mutta matkailua varten se oli ihan hyvä.
Silti mielessä pyöri ajatus, että tämän voisi tehdä isomminkin. Syksyllä 2018 Miettunen ostikin kalajokiselta eläkeläisparilta vanhan, vuodelta 1980 peräisin olevan pakettiauton. Siitä tuli sittemmin Miettusen koti.
Alun perin auto oli ollut Itä-Savon Osuuspankin liikkuva pankkikonttori, joka kiersi Itä-Savon kyliä. Muistona menneestä auton takaosassa oli tanko, josta pystyi ottamaan tukea.
”Muutoin tämä oli ostohetkellä kuin perinteinen 90-lukulainen asuntoauto”, Miettunen kuvailee.
KÄÄNTEENTEKEVÄ hetki koitti kesällä 2019, kun Miettunen erosi pitkästä parisuhteesta ja koitti aika muuttaa erilleen. Silloin päähän pälkähti: Mitäpä, jos muuttaisikin pakettiautoon?
Ja niin alkoi tapahtua. Eroprosessista tuli yhdistelmä tavaroista luopumista ja uuden kodin remontointia. Miettunen muutti koko kesäksi pakettiautoon.
Keittiö jäi liesineen ja jääkaappeineen ennalleen, mutta muutoin pakettiauton mylläys oli melkoinen.
Ensimmäisenä Miettunen purki auton sisäpuolta ja eristi seinät polyuretaanilevyill
ä niissä olleen styroksin sijaan.
Yhdessä siskonsa miehen kanssa hän asensi autoon myös tuulettimet ja aurinkopaneelit sekä laittoi kattoon yhden ikkunaluukun.
”Se oli auton ensimmäinen versio, jossa huonekalut olivat entisellään. Takaosan valtasi kulmasohva ja purettava sänky oli auton keskiosassa.”
Miettunen ei uskaltanut kertoa muuttoaikeistaan työkavereilleen.
SISUSTUS ei kuitenkaan sytyttänyt uutta omistajaa lainkaan. Miettunen kypsytteli remontin kakkoskierrosta talven yli asuessaan tavallisessa vuokra-asunnossa ja toteutti toisen version viime kesänä.
Nyt auto näyttää ja tuntuu mieleiseltä – ja kyllä, kodiltakin.
Auton hankkimisen ja remonttikustannuste
n lopullisen summan Miettunen arvioi olevan 15 000 euron hujakoilla.
Ammattilaisen apua hän ei tarvinnut lähes ollenkaan, sillä Youtube-videot opastivat miehelle kädestä pitäen, miten eristys kannattaa tehdä ja miten kaapista muotoillaan autoon sopiva.
”Mahtui mukaan toki mokiakin. Esimerkiksi sänkyrakenteita tehdessä sahasin liian lyhyet tukipuut”, Miettunen muistelee.
”Myös kattopaneelit loppuivat kesken väärän arvion takia, joten jouduin käyttämään silppupaloja ja tilkitsemään niitä. Onneksi jälki ei ole kuitenkaan pahannäköistä.”
EIKÖ kukaan läheinen sitten ihmetellyt, kun Miettunen kertoi suunnitelmistaan? Hänen mukaansa ei kummemmin.
Ihmiset ympärillä tuntevat hänet spontaanina ja seikkailunhaluisena tyyppinä, joka, jos joku, voi ryhtyä johonkin tämmöiseen. Lähinnä epäilyksiä herätti se, voisiko autossa todella asua myös hyisimpinä aikoina.
Luokanopettajaksi vuonna 2015 valmistunut Miettunen tosin paljastaa, ettei uskaltanut kertoa muuttoaikeistaan työkavereilleen taikka oppilailleen, kun vielä työskenteli koulussa eikä ollut jäänyt opintovapaalle.
”Ehkä vähän jännitti, miten oppilaiden vanhemmat suhtautuisivat muuttooni. Että onko tuo nyt sopiva kasvatuksellinen auktoriteetti, kun asuu jossain autossa.”
Osan öistä Miettunen viettää tyttöystävänsä luona. ”Silti voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että autossa on tullut vietettyä myös kylmä talvi.”KUVA: LEVI VEPSÄ / HS
Keittiössä on kaikki tarpeellinen jääkaapista uuniin ja hellaan. Tiskiallas on tosin niin pieni, että Miettunen pesee astiat mieluummin muualla kuin autossa.KUVA: LEVI VEPSÄ / HS
Seuraavana Miettusen haaveissa siintää oman kiertävän, brasiliaistyylisen kahvilan perustaminen kevytkuorma-autoon. Instagramista kahvilan vaiheita voi seurata @oka_cafe -profiilissa.KUVA: LEVI VEPSÄ / HS
RASTILAN leirintäalue on Miettuselle ja hänen autolleen pysähdyspaikka muiden joukossa. Hän on yöpynyt Helsingissä Hietaniemessä, Käpylässä, Lauttasaaressa ja eritoten Mustikkamaalla.
”Mustikkamaa on ihan paras”, Miettunen kiteyttää.
”Saaressa ei asu ihmisiä, joten auto ei ole kenenkään naapurustossa. Laajojen parkkipaikkojen lisäksi siellä on hyvät fasiliteetit ja nättiä luontoa.”
Mustikkamaalla saa olla myös takuulla rauhassa, vaikkei Miettusta muuallakaan ole koskaan pelottanut. Erikoisia tilanteita matkan varrella on ollut sitäkin enemmän.
”Kerran Mustikkamaalla oli fitness-kuvaukset, joita varten kaksi miestä poseerasi speedot jalassa autoni edessä. Join aamukahvia ja katselin vähän, että semmoinen homma!”
PUOLET vuodesta Miettunen pärjää auringon tuottamalla energialla. Vasta marraskuussa 200 watin paneelit alkavat olla tehottomia, jolloin on keksittävä jotain muuta.
Hän osoittaa punamustaa kolmen kilowatin lämpöpuhallinta. Se hurisee pakettiauton lattialla ja lämmittää vielä 20 asteen pakkasellakin niin, ettei sisällä ole tarpeen pitää kuin kevyitä vaatteita.
Kaikkein kylmimpinä pakkasöinä auto on ollut kaverin pihalla, josta saa sähköä. Silloinkin Miettunen on nukkunut autossa.
”Autossa minulla on virtsapullo, jota sitten tyhjennän metsään.”
SUURIMMAT haasteet asumisessa liittyvät juuri siihen tosiasiaan, että kyseessä on auto. Autolla kun on omat kommervenkkinsa.
Esimerkiksi viime syksynä paku vaati kytkinremonttia. Yhtäkkiä Miettusen koti oli korjaamolla kolme viikkoa, ja hänen piti löytää nukkumapaikka jostain muualta.
”Kerran vaihde jämähti totaalisesti kauppareissulla. Jouduin jättämään auton siihen paikkaan”, Miettunen naurahtaa.
Tällä hetkellä akku vetelee viimeisiään. Onneksi Miettusella on apukäynnistin, pömpeli, joka antaa virtapiikkejä tarvittaessa.
OLI keli millainen tahansa, autossa eläminen on kaikkien mittapuiden mukaan kuitenkin edullista.
Miettusen kontolle jäävät vain vakuutus, autovero ja kaasu, jota kuluu yksi yhdentoista kilon pullo kuukaudessa.
”Arvioisin, että tässä pääsee vajaan satasen asumiskustannuksill
a kuukausittain.”
Mutta yksin Miettunen ei pärjäisi, siitä hän on varma.
Vaikka suurin osa omaisuudesta mahtuukin autoon, Miettusen siskon ja tämän miehen ullakolla on yksi kaappi, jossa Miettunen säilyttää tavaroitaan.
Kirjoilla hän on virallisesti kaverillaan, jonne postit kulkeutuvat. Tiskit Miettunen kerää muovilaatikkoon ja kiikuttaa kerran viikossa pestäväksi läheistensä keittiöihin. Samalla hän täyttää vesiastiat.
Autossakin voisi tiskata, mutta se veisi kohtuuttomasti vettä, eikä tilaakaan ole hirveästi.
”Kun joutuu tällä tavoin tukeutumaan toisiin ihmisiin, se lähentää ja yhdistää meitä. En olisi voinut ruveta tähän elämäntyyliin sellaisella mentaliteetilla, ettei muilta voi pyytää apua.”
”Jos on bileet, voi vain parkkeerata kodin sopivan lähelle juhlia ja talsia yöllä kotiin.”
KÄYTÄNNÖN elämä vaatii muutoinkin kikkailua. Vessassa ja suihkussa on päästävä käymään jossain.
Tavallisesti hän on käynyt pesulla vuorokauden ympäri olevilla kuntosaleilla. Korona-aikana tämäkin on hieman haastavampaa.
”Päivät olen usein liikenteessä ja käyn siksi vessareissuilla kahvila- ja ravintolakäyntien yhteydessä. Autossa minulla on virtsapullo, jota sitten tyhjennän metsään.”
Mukavuudesta tinkiminen ja epävarmuus eivät Miettusta kuitenkaan haittaa.
”Ymmärrän, että osa ihmisistä tarvitsee oman kylpyhuoneen, mutta minulle se ei ole mitenkään ehdotonta.”
Osa arkiaskareista on puolestaan varsin vaivattomia. Pyykit Miettunen voi pestä kumppanin luona tai pesulassa, ja kauppareissujen jälkeen ostokset saa pakattua saman tien kaappiin.
”Ja jos on bileet ja päättää juoda muutaman annoksen, voi vain parkkeerata kodin sopivan lähelle juhlia ja talsia yöllä kotiin.”
NIMENOMAAN liikkumisen vapaus tekee autossa asumisesta kaiken säätämisen arvoista. Korona-ajan sosiaalinen eristäytyminenkään ei ahdista, kun olohuoneen maisemat voi aina vaihtaa toisiin.
Sekin, että on lähempänä luontoa, vaikkei teltassa yövykään, vetoaa Miettuseen.
Lisäksi auton omistamiseen liittyy hänen mukaansa psykologinen efekti siitä, että on oma pesä ja tukikohta, jos jotakin tapahtuu.
”Asuntolainan ottaminen ja 20 vuoden velkaloukku ei ole koskaan oikein houkutellut minua. Mutta tämä on pikatie siihen, että pääsee asumaan paikkaan, jossa ei ole jäätäviä vuokramenoja tai muuta.”
Miettunen tietää, että osalle ihmisistä autoon muuttaminen on tapa helpottaa taloudellista ahdinkoa. Viime syksynä hän tapasi Mustikkamaalla muusikon, joka päätti muuttaa autoon, kun keikat – ja rahat – ehtyivät.
”Kun korona-aika iski ja julkiset paikat menivät säppiin, aloin ymmärtää paremmin myös kodittomien raadollista arkea.”
Miettunen on kiertänyt pakettiautolla esimerkiksi Lofooteilla ja Porin seudulla. ”Minun ei ole tarpeen lähteä mihinkään ihmeelliseen paikkaan. Riittää, että lähellä on luontopolku, parkki ja vaikka nuotio.”KUVA: LEVI VEPSÄ / HS
Asumisratkaisu on päässyt jopa lauluun. Ursus Factoryn, jonka jäsen on Miettusen ystävä, kesäkuussa julkaistavalla levyllä on näet ”Miettusen paku” -niminen kappale.KUVA: LEVI VEPSÄ / HS
MIETTUNEN nappaa keittiötasolta kupin ja kaataa termoskannusta aikaisemmin keittämäänsä kahvia.
Haastattelun jälkeen hän aikoo avata tietokoneen ja mennä yliopiston etäluennolle. Myöhemmin illalla hän suuntaa autollaan Mustikkamaalle.
Vaikka Miettunen arvelee muuttavansa vielä tulevaisuudessa tavalliseen asuntoon, mikään kiire hänellä ei ole.
Varmaa on, ettei hän silloinkaan aio luopua liikkuvasta kodistaan, jota hän myöntää edelleen fiilistelevänsä itsekseen.
”Ehkä tästä tulee sitten semmoinen etäolohuone.”
Leiriytymisen ABCKUN puhutaan autossa nukkumisesta, on tärkeä erotella toisistaan yöpyminen ja leiriytyminen.
Yöpymisestä on kyse, kun ihminen päättää kesken automatkan pysähtyä nukkumaan autolla tienvarteen. SF Caravan ry:n toiminnanjohtaja Timo Piilosen mukaan tämä voi tapahtua käytännössä missä vain, kunhan yöpyminen ei aiheuta suurempaa haittaa kellekään.
Leiriytymisellä tarkoitetaan varsinaista leirielämää, jossa pöydät, tuolit, grillit ja katokset sijoitetaan auton ulkopuolelle. Tätä saa tehdä vain sallituilla paikoilla, joita ovat leirintäalueet ja matkaparkit.
Tulipalovaaran vuoksi matkailuajoneuvojen välillä pitää olla minimissään neljän metrin turvaväli.
”Lähtökohtaisesti parkkipaikat on tarkoitettu autojen tilapäiseen pysäköintiin, mutta jos liikennemerkki ei kiellä tai rajoita pysäköintiä, yöpymiselle ei ole olemassa tarkemmin määriteltyä pituutta”, Piilonen toteaa.
HELSINGIN kunnallinen pysäköinninvalvoja Kaija Kossila sanoo, että kunnallisella pysäköinninvalvonna
lla on poliisin ohella toimivalta valvoa pysäyttämistä ja pysäköimistä sekä tarpeetonta joutokäyntiä.
Pysäköintivirhemaks
u voidaan antaa pysäköinninvalvonna
sta annetun lain mukaan, jos autolla toimitaan vastoin tieliikennelain- ja maastoliikennelain pysäyttämistä ja pysäköimistä koskevia säännöksiä.
Yhtä lailla pysäköinninvalvoja voi puuttua virheelliseen pysäköintiin pelastustiellä tai tarpeettomaan joutokäyntiin.
