Aihe: Vienan Karjala?

Sama täällä ,  jos porukalla  olisi lähtö, ilmottautuisin mukaan. Kukaanhan ei retkeä kokonaisuudessa järjestä, vaan kaikilta vaadittaneen aktiivisuutta ja seikkailuhenkeä.

Ryhmässä kyllä kynnys lähteä sinne suunalle laskisi huomattavasti 

Juu, ei omalla kalustolla.. toisten vehkeillä voisi rynkytellä huolettomammin 

Nythän tässä on pitkä talvi aikaa järjestellä matkaa tonne itänaapuriin,mukana ollaan

Olisko näistä linkeistä hyötyä matkan suunnittelussa

http://www.karjalankartat.fi/
http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=42
http://www.karjalanliitto.fi/index.phtml?s=85
http://kotikievari.fi/index.php?article_id=199

Onko Kostamuksesta kenelläkään tarkempaa tietoa. Missä siellä voisi koppiautolla yöpyä? Ja mitä siellä jotain nähtävää...

Onko Kostamuksesta kenelläkään tarkempaa tietoa. Missä siellä voisi koppiautolla yöpyä? Ja mitä siellä olisai nähtävää...

Hotelli fregat kostamus, pihassa. Nähtävyyksien takia sinne ei kannata mennä. No, jos kerran jotakin, niin tori. 

Nyt on viisumit vetämässä (paitsi yhden tyttären,jonka passi on kadonnut , jolle siis on haussa uusi passi ja sen jälkeen pikaviisumi, ekstraa 70e...), ja matkareitti ja selvitystyöt käynnissä.

Kun päivät ovat lyhyitä ja tiet kuoppaisia eikä autossa haluta istua koko aikaa, taidetaan vähän pelkistää tätä ekaa automatkaa rajan taa.. Ajatuksena, ainakin alustavana, on mennä Vartiuksesta yli, tehdä pisto Jyskyjärvelle ja palata takaisin A 134 -tielle, mitä jatketaan Muurmanskin valtatielle ja tutkia sitten Äänisen tienoota, ehkä retki Kizhin museosaarelle, Petroskoi ja sen alapuoliset vepsäläiskylät ja sitten Aunuksen kautta Laatokalle ja Sortavalan kautta Värtsilästä takaisin Suomeen. (Läskelässä ukin lapsuudenkoti minkä haluan näyttää lapsille).

Jos tälle reitille tai sen reunamille tai mihin vain on jotain vinkkejä tms...niin nekin kiitollisena kuulen.

Viime syksyisestä Sortavala-Läskelä pyöräretkestä oli jäänyt kauhu viisumien pituudesta ja niiden saannista ilman majoitusvarauksia, mutta nyt oli asiantuntevampi ihminen palvelemassa, eikä miätän ongelmia olekaan, kuulauden visa ja matkatoimisto antaa tiedon puljusta, mikä merkitään kutsujan paikalle silloin, kun majoitusta ei ennakkoon ole.

Viime vuonna majoitus oli varattu kahdeksi yöksi Sortavalasta, ja viisumin pituudeksi annettiin kolme päivää. Niinpä me poljimme lopulta hiikihatussa (sateessa ja pimeässä) takaisin rajalle, ja olimme siellä jihuu, tuntia ennen kuin viisumi loppui:) Saattaa olla että kohtaaminen ilveksen kanssa vauhditti matkaamme, mutta rengas ei fillarista olisi saanut puhjeta... En tiedä mitä oliisvat meille tehneet, jos olisimme tulleet vasta keskiyön jälkeen rajalle....


t.Kaarina

 Asia, mikä eniten mietityttää on se, että minne asuntoauton uskaltaa jättää kävely/tutstumisretkien ajaksi. Fillariretkellä tuota ongelmaa ei ollut, kun fillarit olivat joko hotellihuoneessamme tai sitten allamme, ja tauoilla vierellämme. Mutta olen kuullut, että Karjalassa on vähän semmoinen mentaliteetti, että jos erämaassa on teltta/auto tms yksinään, ilman ihmisiä, tarkoittaa se sitä, että ko asia on hylätty, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että sen saa vallata, ottaa haltuunsa, viedä mennessään se, joka sen löytää.....

Minkälaisia kokemuksia siellä liikkuneilla on asiasta?

t.Kaarina

Tervehdys kaikille, jotka miettivät, palaanko matkan jälkkeen vielä tänne kirjoittelemaan (ja toki muillekin:))!
Eli hengissä ollaan ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa! Olen äärettömän onnellinen, iloinen ja tohkeissani siitä, että uskalsimme lähteä, rohkeus tekee hyvää ja nyt on tie auki moneen uuteen suuntaan.

Yritän saada mtakan blogiini mahdollisimman pian, nyt vain tämmöinen ihan pikapika päivitys, kotiin on tultu viime yönä neljän aikaan, oli loppumatka venäjällä melko hidasta ajettavaa,  Muurmanskin valtatietä lukuunottamatta, ja osan hitaudesta aikaansai mahtava lumimyrsky, ja sen seurauksena kuoppaiset paannejäiset tiet. Belomorskista etelään ajeltiin pikkuteitä alle 20km/h keskivauhdilla, ja Rukajärventien ekoihin 60 kilometriin (idästä päin) meni aikaa kaksi tuntia. Rekat jotuivat ylämäkiin päästäkseen jättämään autonsa kauas mäkien alle ja jalkautumaan kaivaakseen lapioillaan ojista hiekkaa mäkiin...melko hidasta puuhaa...me nippa nappa mahduimme ohi, ja selvisimme nastoilla, jotka onneksi vaihdoimme alle matkaa varten..

Niinpä jäivät myös Jyskyjärvi ja Paanajärvi tällä kertaa väliin, mutta uusia reissuja varmasti on luvassa, ja niiden sijaan kolusimme belomorskin takamaita Vienanmeren rannalla. Muuten reitti kulki Niirala- Aihinkoski- Sortavala-Läskelä ja Läskelän Joensuu (sukuni seutuja)-Rajakontu-Laatokan hiekkarannat- Vitele- Syväriläisen luostari-  Aunus- Nurmoila- Petroskoi- Kivatsun putoukset - Belomorsk- Suhoe - Virma - Belomorsk - Rukajärvi- Tiikshi- Kostamus - Vartius/Suomi.

Yötä olimme Sortavalassa ja Petroskoissa hotellien pihoissa (järvimaisemin, maksulliset), Rajakonnun näkötornin juurella (vanhan kylän keskellä laatokka-maisemin),  Syväriläisen luostarin pihalla (p-paikka suorin luostarimaisemin), kahden huoltiksen pihalla valvontakameroiden alla sekä Vienameren rannalla sijaitsevan kaukaisen pienen Virman kylän ikivanhan aavemaisen sipulikirkon vierellä. Missään emme tunteneet oloamme uhatuiksi emmekä pelokkaiksi, ja huoltisten pihat sekä Muurmasnkin valtatien varrella että Kostamuksen laidalla olivat rauhallisia.

Lauantain ratoksi tyjensimme Rukajärventien risteyksessä huoltiksen pihalla autoomme 128km sitten dieselinä tankatut bensat neljään kanisteriin, jotka ostimme 100 eurolla huoltikselta, ja jotka jouduimme viemään mukanamme, ja jotka lopulta jätimme Rukajärventien varteen saatelapuin varusteltuina. Mutta tyhjennyksen ja puhdistuksen ja uuden dieselin voimin auto ryhtyi taas toimimaan moitteetomasti, mikä oli ylen mukavaa, kaiken sitä edeltävän käyntihäiriökäyttäy tymisen jälkeen. Asit selvisivät kolmen Suomeen soitetun puhelun ja rekkakuskin nuuhkaisun avulla. Luottomekaanikko auttoi auton hoidossa, kuopuksen opettaja keksi koulusta venäläissyntyisen oppilaan, joka hänelle soitettuamme puhui huoltiksen naisten kanssa selvittäen tilanteemme. Eli asiat hoituu:)

Samoin kuin seuraavana yönä Hannu sai kanssaan auton alle makaamaan ja jäätyneitä vesiputkia sulattamaan kolme kaukaisen kylän amisautoilijapoikaa ....jotka hakivat kotoaan liekinheittimen.... huhuh....mutta sekin homma selvisi...

Ainoa mikä ei ihan selvinnyt, on viimeisen etapin kuoppateiden jolain lailla irroittama vessatankki, mikä vuosi jonnekin, minkä seurauksena sänkymme haisi pissalle (se on veskin vieressä) eritoten kun lämmitys puhalsi....Ja tähän totuuteen havhduimme sillä hetkellä, kun saavuimme kello puoli kolme yöllä Vartiuksen raja-aseman Venäjän puoleiseen päähän, aikomuksenamme yöpyä siinä kun tulli oli kiinni, ja ylittää aamulla raja, mutta artiokopistaan kiväärin kanssa saapunut vartija halusi nähdä passimme ja passittaa meidät takaisin Kostamukseen 30km päähän, sillä siinä ei saanut hänen mielesätän yöpyä....Niinpä puoli neljältä yöllä Kostamuksen huoltiksen pihalla meillä oli käynnissä vessan sisäosien ja uoton rakenteiden desinfiointijynssäy s:)

Ai niin ja vedet, pieniä puukattoisia kaivoja oli tajaan, ja paikalliset kantoivat niistä kotiinsa juomavedet. Sellaisesta mekin Aunuksessa tankkasimme , mutta emme toki juoneet. ja seuraavan tankkauksen suoritimme 5l pullovesikansiterei llä:) Ja näin saimme jokapäiväisen suihkumme.  Kaasua meni melkein kaksi pulloa, sillä oli kylmää, ja lämmitimme siis kaiken suihkuveden ruoanlaiton ja lämmityksen lisäksi. Sähkön suhteen olimme täysin omavaraisia tarpeisimme riittävästi sähkö tuottavan polttokennon ja kahden hupiakun ansioista. Eikä meillä valaistuksen ja kameran ja taskulamppujen akkujen ja kännyköiden latausesten lisäksi ole enempiä sähkö tarvitsevia vempeleitä.

Mahtava seikkailu ja huisa kokemus!


Laitan vielä kuvat Virman kylästä ja Rajakonnun yöpaikastamme. Rajakontu on siis paikka, missä vanha Suomen raja on kulkenut.



t.Kaarina



 

Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Odotamme mielenkiinnolla lisää tekstiä ja kuvia.

Tulsikohan kuvat nyt?


t.Kaarina

Kaarinalle terveisiä ja kiitoksia kertomuksesta ja huojennus pääsi kun olette turvallisesti kotona.
Mites ihmisten kanssa, olitteko kuinka tekemisissä..? Ovat kuulemma avuliaita ja vieraan varaisia.

Aina olen teidän ennakkoluulottomuut tanne ja rohkeuttanne ihaillut, enkä aiheetta, sen tämäkin reissu taas osoitti. Jäämme kuulolle odottelemaan tarkempaa raporttia

Teretulemast takasii