Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone
Paha olla.
Fenix:
Pettymykset, kuolema ja joskus se paha olokin ovat vain osa elämää. Sitä kautta osaa tai oppii osaamaan arvostamaan sitten niitä hyviä asioita ja ihmisiä. Tuollaisena "inventaarin" hetkinä mitä nyt elät voi myös oikeasti keventää sitä mieleensä kertynyttä kuonaa. Pitää vaan tosiaan muistaa, ettei niitä kannata viikko tolkilla velloa, ettei koko ajatusmaailma ala pyörimään elämän varjopuolien ympärillä. On sitten hyvin pitkälti oma valinta jääkö näitä pähkäillessään jumittamaan niihin huonoihin asioihin, vai katseleeko hetken vaikkapa oravan vipellystä kuusen latvassa ja jatkaa eteenpäin.
Captainkidd:
Valintahan se vaikeinta onkin. Vaikka kuinka tietää ja tahtoo, niin ei vaan aina auta. Aika ja puhuminen helpottavat. Tai kirjoittaminen.
sipu:
kyllä se Winne ystäväin vielä paistaa
sinunkin risukasaasi
otan osaa suurusi
ja itse syvällä käyneenä
kun menetin liikaa kaikea
isän,äidin,terveyden ja sen myötä rakkaan työni
ja ensin meni terveys hoitovirheen vuoksi
sitten muutaman vuoden päästä isä
siinä seuraavalla kuulla oli pakko luopua rakkasta työpaikastani
ja myydä se
sitten olikin äidin pois meno
ei tämä minun nuppi tuota kestänyt
vaan iski masis ja iso sellanen
ei näkynyt edes sitä pientä pilkahdusta valosta
mutta ,kun sain lääkkeet ,jotka oikein auttoi syöksyyn
ja niitä sen sen puolivuotta
itkien omalle lääkärille ,että nyt on niin loppu
ettei löydy positiviisyyttä mistään
niin hän ehdotti ,joskos lopettaisin sen lääkityksen
ja sanoi vielä ,että minulta löytyy kyllä lääke ,jos tarvitet
ja siittä se alkoi
pikkuhiljaa
tuli uusi kevät ja linnut lauloi
aurinkokin paistoi oikein sydämmeen asti
kynnys ulos menoo pieneni
ja yks kaks olinkin taas iloinen oma itseni
tuon mustan aikajakson aikana
alkoi inventaari
kaik ruikuttajat saivat jäädä
en kertakaikiaan vaan jaksanut kuunella
jonkun närästystä ,päänsärkyä tai muutakaan rutinaa
ja niin jäi vain läheiset ,joista tuli entistäkin läheisempiä ja rakkaita
koska olinhan heidät jo menettämässä kovaa vauhtia
kun itse meinasin siiryä taivaan kotiin rakkaiden luokse
vaan jokin minut sai tänne jäämään ja ne olivat nuo
rakas kulta ,lapset ja :-* lapsenlapset
kuin sisko ja velejtkin ,sekä heidän rakkaat perheensä
ystäviä jäi ne ,jotka muutenkin olivat kulkeneet kanssani
mutta rutisiat jäivät
enkä heitä ole sen koomin kaivannut
miten olikaan puhdistavaa ,kun huomasin
että ystävät sain itse valita
ja suku on se jota en valitse ,mutta olen saanut
maailman ihaniman suvun
ekä sitä siten tarvitsekkaan valita
kuin myöskin maailman ihanin perhe ja kultsi
mitenn siellä teholla huomasinkaan, kuinka paljon noita kaikia rakastan :-*
Ipsu:
--- Lainaus käyttäjältä: winemaker - 23.08.2013 kello on 01:17 ---Katoppas perhanaa, älys mistä kirjoitin. Inventaariosta. Hyvä merkki, palaan asiaan. KJON!
--- Lainaus päättyy ---
--- Lainaus käyttäjältä: Mulli - 23.08.2013 kello on 03:09 ---?!?
Kantakirja-astuja Justiina Ompelee Napapaitaa?
Kaskaani Janosivat Oululaista Nieriää?
Kenen Juusto On Nimettömissäni??
Kunnon Joulupuurossa On Napalmia?
Kanaljamme Justus Oirehtii Nikotuksella?
En minä osaa näitä...
--- Lainaus päättyy ---
KiitospalJON ??
LMC-99:
--- Lainaus käyttäjältä: sipu - 23.08.2013 kello on 10:50 ---kyllä se Winne ystäväin vielä paistaa
sinunkin risakasaasi
otan osaa suurusi
ja itse syvällä käyneenä
--- Lainaus päättyy ---
Sipulle & Winelle iso hali näin virtuaalisesti..elä mä potkii myös täällä siis meillä nyt pahasti.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta