Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone
Paha olla.
winemaker:
Elän elämääni ja yritän olla rehellinen.
Elämässäni olen tullut siihen pisteeseen, että kaikki kasaantuu ja vaikuttaa, tuntuu sielussa.
Hoidan asioista, jotka kuoleman jälkeen ovat välttämättömiä, siis kuuluvat minun hoitaa ja toimittaa. Jotenkin minusta tuntuu, että ystäväni ympärilläni eivät näe metsää puilta tai eivät näe ollenkaan.
On käsittämätöntä, että kyseinalaistetaan entiset ystävyyssuhteet ja eletty elämä sekä sen kokemukset, jonkun vaivaisen asian takia. Vaivaistaloon markat kuuluvat laittaa, euroista puhumattakaan.
Tai sitten yleinen yhdessäolo, mitä järkeä siinä kommuunissa lienee. Pakerretaan yhteisen edun nimeen ja ollaan erillään ja hoidellaan hommia kukin omilla tavoillamme. Ollaan eri aikoina läsnä siellä missä yleensä ollaan yhdessä.
Nooh, on varmaan niin, että aika hoitaa asioita.
Ajattelen niin, että pari on hyvä, perhe on hyvä ja yhtäpitävä solidaarisuuden vuoksi, verisiteet pitävät koossa. Suurempi joukkio jo hajoaa ja hajoittaa. Hallitsee. Taitaa mennä niin.
No, minä elän ja näen eteenpäin, menen puhtain valkoisin purjein.
No Höh!
Mulli:
Otsikkosi oli tietenkin sana "inventaario", vaikka menitkin käpälöimään näppäimistöäsi mitä huolimattomimmalla tavalla...
Kun ihmisellä on toimivat aivot, sillä ei ole aina mukavaa. Joskus - monilla ihmisillä useamman kerran saman elämän aikana - tulee se päivä, jolloin kaikki tähänastinen maistuu puulle.
(kai huomasitte tyylistäni poikkeavan sanankäytön? Vaadin ekstrapisteytystä sanan pa*ka käyttämättä jättämisestä)
Niin se menee. Yhtenä kauniina päivänä joku tapahtuma iskeytyy pyytämättä kylään. Kajauttaa polvitaipeisiin takaapäin ja pamauttaa kansalaisen ns persielleen. Ja se voi olla mitätön nasaus, josta alkaa huikea vyöry. Istuskellessa romahtaa mökkikin niskaan. Aapo vie mankelin ja Osku poraa veneesen reijän. Kaikki menee kuonolleen yhdessä suuressa hulinassa.
Siinä sitä istuu ja ihmettelee. Kaikki tähänastinen tuntuu turhalta. Iskee epävarmuus ja uskonpuute. Ei tiedä, voiko omiin uskomuksiin luottaa. Vaan ei noihin muihin - jästipäihin, kanantaluttajiin ja tinaloihin - nyt ainakaan voi uskoa ja niistä oppia ottaa. Tuskin nauhakengissä pärjäävät. Sitä on ikäänkuin yksin kaiken keskellä. Ja työkaluista köyhänä, konstitkin lopussa.
Siitähän on hyvä alkaa. Tulee se inventaarion tekemisen hetki.
Siinä keskellä itseään, kädet tyhjinä, joutuu oikeasti laskemaan, että mitä muuta minulla oikeasti on. Mitä aitoa? Mitä pysyvää? Kuka, jos kukaan, on mukana aidosti? Kuka siivellä? Ja se tärkein: Mitä itse haluaa? Mihin on menossa? Tuliko huijatuksi itseä luulemaan jotain muuta? Jotain epäaitoa?
Yksi kerrallaan ne elämän oikeat asiat löytyvät. Voi toki olla että jos ei pitkään aikaan ole inventaariota tehnyt, asiat ovat yksinään pölyisten hyllyjen nurkissa, eikä niiden löytäminen ole helppoa. Mutta sieltä ne kaivellaan pala kerrallaan. Samalla siivoillaan romut pois. Pidetään huoli siitä, että inventaarion jälkeen rikkinäiset asiat on korjattu, tahi heitetty pois. "Ystävät" listataan tuttavien kansioon, siipiveikot ja iilimadot siivotaan pois kokonaan ja muutenkin joka asialla on taas oma paikkansa. Kun palaset ovat taas paikoillaan, kaikki ei enää otakaan ajukoppaan.
Alahan kaivella niitä hyllyjä, parahin Winoniewicz.
winemaker:
Katoppas perhanaa, älys mistä kirjoitin. Inventaariosta. Hyvä merkki, palaan asiaan. KJON!
Jou tuo:" Tuskin nauhakengissä pärjäävät". Ei taida olla nauhakenkämiesten kelit elämän turuilla.
Thumb
Mulli:
--- Lainaus käyttäjältä: winemaker - 23.08.2013 kello on 01:17 ---...KJON!...
--- Lainaus päättyy ---
?!?
Kantakirja-astuja Justiina Ompelee Napapaitaa?
Kaskaani Janosivat Oululaista Nieriää?
Kenen Juusto On Nimettömissäni??
Kunnon Joulupuurossa On Napalmia?
Kanaljamme Justus Oirehtii Nikotuksella?
En minä osaa näitä...
Captainkidd:
Ottaa aikaa täyttää elämän suurta sanaristikkoa.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta