Mulle tuli 27-vuotisen karavaanariurani ensimmäinen lämmitysnesteongelm
a. Oli pahalainen litku jäätynyt sohjoksi putkiin.
Ei kiertänyt.
Hassuinta ja harmittavinta oli, kun tulomatkalla soitin naapurille, että tökkää mun tunturikytkennällä olevan pannun tulille.
-No naapurihan oli laittanutkin.
Sitten kun tulin vaunulle, niin oitis tuli yksi Ben jutustamaan ja vielä yksi Hjalmarikin siihen tupsahti. Siinä höpöteltiin varmaan tunti paskaa, ja mulla Primus välillä kuului starttailevan. En siis voinut kuvitellakaan, että jotain olis pielessä. Siinä stten lumitöitä tein ihan rauhassa ja vaunun teltan katon ja vaunun katonkin kolasin agrikolalla viimmesenpäälle siistiksi. Meni siihen varmaan se toinen tunti.
Vaunun luulin siis olevan ihan niin varmasti lämmin, niinkun se on aina ollut vastaavissa tilanteissa.
Mutta sitten viimein lopultakin ajattelin siirellä kamojani vaunun lämpöön..... Eikäkun perskeles vaunuhan on ihan jääkylmä. Ei ole lämmennyt kuin pari astetta ulkokylmyyttä lämpösemmäksi. Elikkä vaunussa oli eelleen -17 vaikka oli ollut päällä jo 4 tuntia, ja siitä ajasta itsekki olin ollut pihalla 2 tuntia
Eikäkun ihmettelemään häiriön lähdettä..... Pannu on päällä vähä väliä ja pannun ohjauspaneelissa palaa sille tyypilliset leditkin. Patterit vain jääkylminä, että miltei nahka jäätyy siihen kiinni koitellessa
Sitten testasin sähköpatruunalla...
. Ihan sama tulos, mutta patruuna alkoi hetken päästä kohista kiehumisen seurauksena. Ei neste kierrä.
Tutkimaan paisaria, että lieneekö nesteet menneet jonnee. Eikäku paisarihan on ihan korkkia myöten täynnä..... Mutta mitä
-Sehän on ihan jääsohjoa täynnä
Nesteet onkin yli -30 pakkasissa jähmettyneet jääsohjoksi, eikä kierrä olleskaan semmosena.
No... Laitoin sähköpuhaltimen auttamaan lämmityksessä, ja johan se parin tunnin päästä alkoi mittari näyttämään plussaa, ja siinä ne sitten alkoi nesteetki norjistumaan ihan itekseen. Eli alkoi kierto pelaamaan noin helpolla....
