Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone
Kuolema
Mazza:
Vähän jo sivuaa aiheesta, mutta itsellä on vähän toisenlaiset kokemukset kivunlievityksestä. Parhaimmillaan huuto ja valitus on vaihtunut nauruun, kun morfiini heittää tunnon pois ja maailman nurinpäin, tai adrenaliini on palauttanut olotilan elävien kirjoihin verenhukan jälkeen. Sairaalahoitojen jälkeen on poikkeuksetta riittänyt perinteisemmät kolmiolääkkeet ja niitä on määrätty riittävän pitkäksi aikaa. Se kipu, mitä on jäänyt, on ihan tervettä. Morfiineissa ei edes tunne olevansa sairas, sitä juoksis vaikka ilman reisiluita.
Mutta on totta, että aina kivunlievitys ei ole kohdillaan, varsinkaan vanhusten kohdalla. Kohdellaankohan näissä nuoria suopeammin?
jarper:
--- Lainaus käyttäjältä: Mazza - 30.07.2013 kello on 09:51 ---Mutta on totta, että aina kivunlievitys ei ole kohdillaan, varsinkaan vanhusten kohdalla. Kohdellaankohan näissä nuoria suopeammin?
--- Lainaus päättyy ---
Lääkäreiden linjaukset kivunlievitykseen ei kulje mielestäni niinkään potilaan iän, kuin potilaiden sairauden/vamman/elämäntilanteen mukaan. Eli jos potilas on pitkäaikaishoidossa osastolla, palvelutalossa yms. osa lääkäreistä pyrkii välttämään vahvempia ja koukuttavampia opiaatteja. Mutta kun potilas joutuu esim. kirurgiseen toimenpiteeseen niin potilas saa nykyään kyllä automaattisesti muutamaksi päiväksi sellaiset morfiinin johdannaiset ettei kyllä kipua tarvitse kärsiä.
Mutta kuten sanottu kivun hoidon suunta on ollut selvästi parempaan ja alkaa kohta varmasti olla keskimäärin ideaalilla tasolla. Siihen että potilas sanelee kipulääkityksensä ei tarvitse koskaan päästäkkään ja onhan se maltillisella kivulla myös terapeuttinen ja kuntoutusta ohjaava vaikutus, jota harvemmin maallikko osaa ottaa huomioon.
winemaker:
--- Lainaus käyttäjältä: Mulli - 29.07.2013 kello on 23:26 ---Se on noissa kuolemishommissa toki hoidettavana se varsinainen hengenheitto ja toki se on kova pala ainakin itselle. Vaan kovin pala muille on yleensä se parin paperiarkin mittainen taideteos, jolla saadaan jäljelle (vai jälkeen-) jääneet jakamaan jo mielessä kertaalleen jaettu omaisuus uudelleen. Samassa jaossa jaetaan yleensä ihmissuhteetkin uusiksi. Niin kovin harva malttaa olla keinuttamatta venettä näissä testamenttisotkuiss a. Siksipä on hyvä, jos joskus on päässyt lukemaan sellaisen hyvän.
Itse olen arvellut hoitaa sen kirjoitushomman siten, että yritän jättää laskupuuhat ja kahvilusikoiden kahtiasahuut olemattomiin ja tarjota oikeaksi perinnöksi jotakin siitä mahdollisesta viisaudesta, jota olen matkani varrelta saanut itseeni tartutettua. Yhtälöksi saa piisata x per kax.
Ja jos ne nulikat eivät selviä edes noin vähäisestä laskutoimituksesta sovussa, tulen takaisin ja annan niille niiden elämän ensimmäiset selkäsaunat ;D
--- Lainaus päättyy ---
Mulli osasi lukea tekstiäni !
Soleil:
Sitä ei kannata toivoa ja odottaa mutta harmillista on, että sen joutuu kuitenkin jokainen meistä kohtaamaan joskus tulevaisuudessa.
retkeilijä:
--- Lainaus käyttäjältä: winemaker - 30.07.2013 kello on 10:24 ---Mulli osasi lukea tekstiäni !
--- Lainaus päättyy ---
Olikohan tuo sattumaa vai oliko hänelläkin viimeaikaista kokemusta (reilusta) "perinnöstä" ;D
Aloituksessa oli selkeä ja hieno kuvaus vainajan jättämästä muutoksesta. Ehkä monikaan ei halua kertoa tarkemmin "perinnöstään" ja suvustaan.
--- Lainaus käyttäjältä: winemaker - 29.07.2013 kello on 19:10 ---Jännä juttu tuo kirjoitukseni ! Herätti mielenkiintoista keskustelua ja esiintoi hyviä kommentteja, poiki jopa uuden aiheen, eutanaasian.
No, omapa vikani on, en osaa selkeästi viestittää sanomaani eikä näinollen kukaan "osannut" lukea viestintääni ! Thumbd
--- Lainaus päättyy ---
Kirjoitukset menivät otsikon mukaisesti kuolemaan ja edelleen eutanasiaan.
Siitä onkin aihetta keskustella ja saada muutosta näin eläkeläisen. Ennenkuin tulee kiire. Eutanasia oman käden kautta eli itsemurha on ilmeisesti vieläkin tabu.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta