Yllättää.

Saa aikaan erikoisia toimintatapoja, erottaa aiemmat ystävät toisistaan, lähentää aiemmin huonosti toimeen tulleet ihmiset, lähentää aiemmin normaalisti toimeentulleet persoonat entisetään, luo uutta jännitettä ja uusia ilmeitä jo tunnettuihin ihmisiin ja heidän väleihinsä, katsoo entistä enemmän oman elämänsä loppuun ja sen pisteiden jakoon.

Toisaalta, saa aikaan uutta virikettä jälkipolvien elämässä, kunnioituksessa jo menneitä kohtaan, saa aikaan kiitollisuutta elämänsä viisaasti jakaneen ihmisen henkisen ja maallisen  kunnioituksessa ja eläessään viisaasti kirjoittamaansa viimeisen tahtoonsa.  Näen meidän kaikkien lastemme iloitsevan päätöksestään.  Uskon Hänen olevan iloinen.

Yllättää.

On oikein, että yllättää !

Niin monta on nyttenkin mennyt rajantaa tänäkin vuonna 
R.I.P heille.

On asia . . .

Jota ei . . .

Kannata jäädä odottamaan. . . .

Ja posti ei siitä eräpäivällistä laskua ennakkoon tuo . . .

Joten eikös menoksi vaan . . .

Tässä on nyt omassa lähisuvussa ollutkin ihan poikkeuksellisen musta heinäkuu Kaksi on jo saateltu mullan lepoon ja kolmas oli sarjassamme läheltä piti. Hänellä on nyt todella pitkät kuntoutusjaksot vielä edessään. Ja ei, yhdelläkään näistä tapahtumista ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa (esim. auto-onnettomuus tms), vaan ihan erillisiä omia tapauksiaan jokainen

Eutanasia pitäisi sallia. Ei ole lystiä seurata, kun toinen vanhemmistani on ollut yli vuoden avuttomana vuoteessa. On mennyt näkö ja kuulo, ei pysty puhumaan eikä tunnista omia lapsiaan. Ei ole minun eikä sisarusten mielestä ihmisarvoista elämää. Ainoa lohtu on hoitotestamentti, joka kieltää elvytykset. Ikää 95,5 vuotta.

Meillä ei nyt ihan nuin nopealla tahdilla ole mennyt kuin HiTecilla mutta  kaksi(minun vaarini 27.1. ja emännän isä 2.7.) on mennyt tämän vuoden puolella ja kolmas oli lähellä kun oli kaatamassa puita kun konkelo puu kaatui päälle. Onneksi oli vaimo mukana joka sai hälyytettyä avun nopeasti paikalle, oli sekunneista kiinni serkkuni elämä..

Eutanasia pitäisi sallia. Ei ole lystiä seurata, kun toinen vanhemmistani on ollut yli vuoden avuttomana vuoteessa. On mennyt näkö ja kuulo, ei pysty puhumaan eikä tunnista omia lapsiaan. Ei ole minun eikä sisarusten mielestä ihmisarvoista elämää. Ainoa lohtu on hoitotestamentti, joka kieltää elvytykset. Ikää 95,5 vuotta.

Samaa mieltä kanssasi, äitini kuoli als-tautiin http://fi.wikipedia.org/wiki/ALS-tauti oli kyllä suuri helpotus kun sitten vihdoin pois pääsi.

Eutanasia pitäisi sallia. Ei ole lystiä seurata, kun toinen vanhemmistani on ollut yli vuoden avuttomana vuoteessa. On mennyt näkö ja kuulo, ei pysty puhumaan eikä tunnista omia lapsiaan. Ei ole minun eikä sisarusten mielestä ihmisarvoista elämää. Ainoa lohtu on hoitotestamentti, joka kieltää elvytykset. Ikää 95,5 vuotta.

Samoin hyväksyä itsemurha ja antaa siihen keinot.
Rohkea ystäväni, lauhana kuin luuranko, haima/maksasyövän voittamana nopeutti lähtöään.

Nyt anoppi vuoteessaan, rapistuu ja odottaa kuolemaa. On omaiset suruissaan.

Turhan vähän tästä aiheesta keskustellaan. Ikäänkuin eutanasia tai itsemurha varman ja kivuliaan kuoleman edessä olis samoin kriteerein kiellettävissä/myönnettävissä kuin kipulääkitys.

Täysi-ikäistä ihmistä tulisi kuunnella ja kohdella enempi hänen omien toivomustensa pohjalta. Eurnanasiaa ei ole Suomessa hyväksytty, kipulääkitys alhaisinta tasoa vertailuissa.

- Moraali se jyllää ja toisten päätäntävallan kieltäminen kuoleman ja kipujen edessä.

Meidän tämän kesän ulkomaan kierros katkesi alkuunsa appiukon sairastumiseen...  4 pv sitten oltiin arkua valitsemassa.. Vähän erilainen kesä.

Nopea ja "helpon oloinen" lähtö kun mitään kuin kivunlievitystä oli tehtävissä heikon sydämen takia. Oireita ja hankaluuksia ollut jo vuosia, vaan suom. jäärää ei saa lääkäriin - jokaisen oma valinta; lähteäkö himppu aikaisemmin housut jalassa, vaiko maata vaipoissa ja letkuissa vuosia eteenpäin.. En tuomitse 

Hätkähdin aamulla, kun näin tämän aloituksen.
Hiukan ennen kymmentä sain suruviestin, että isäni on nukkunut pois.

Osanotot suruusi.

Työni puolesta näen kuolemaa läheltä niin laitoksissa kuin äkkikuolemia kotona ja oma äitinikin kuoli nykymittapuun mukaan nuorena - alle kuuskymppisenä. Tältä pohjalta oon joutunut miettimään kuolemaa ja myös eutanasiaa, eikä minulla miettimisestä huolimatta ole mitään ehdotonta kantaa eutanasiaan muodostunut. Ymmärrän hyvin näiden ihmisten mietteet jotka seuraa kärsivän omaisen riutumista ja haluaisivat jouduttaa kuolemaa. Ja ymmärrän niitä ihmisiä joiden mielestä elämä on suojelemisen arvoista vaikka se olisi huonompaakin.

Muutamia kysymyksiä eutanasia kyllä herättää, näihin en ole yksiselitteisiä vastauksia vielä saanut;
- jos potilas ei ole eläissään ilmaissut selvästi kantaansa eutanasiaan niin kenellä on oikeus päättää armomurhasta? Suvun vanhimmallako?
- kuka toteuttaa käytännössä potilaan tappamisen? Hoitajat ja lääkärit ovat alalle tulleet elämää säilyttämään, tätä ei voi heiltä vaatia
- miten varmistetaan ettei eutanasiaa käytetä jossakin vaiheessa vajaavaltaisten, mieleltään sairastuneiden, kehitysvammaisten jne eliminoimiseksi yhteiskunnasta epäeettisin perustein.

Jos nämä asiat saadaan keskusteltua selviksi yhteiskunnassa ja eduskunta päättää lainsäädännöllä niin ei minulla ole mitään ehdotonta eutanasiaa vastaan, tällä hetkellä vaan on monta miettimätöntä juttua asian tiimoilta.

Ja kannattaa myös ottaa huomioon että viimeisen kymmenen vuoden aikana on kuolevien/terminaalivaiheen potilaiden hoitolinjaukset  ja kivunhoito sairaaloissa muuttuneet melkoisesti. Enää ei elämää juurikaan pitkitetä toivottamassa tapauksessa edes omaisten toiveesta ja kivunhoitokin on nykyään kehittynyt niin että muu kuin rauhallinen kivuton kuolema on hyvin poikkeuksellista.

Työni puolesta näen kuolemaa läheltä niin laitoksissa kuin äkkikuolemia kotona ja oma äitinikin kuoli nykymittapuun mukaan nuorena - alle kuuskymppisenä. Tältä pohjalta oon joutunut miettimään kuolemaa ja myös eutanasiaa, eikä minulla miettimisestä huolimatta ole mitään ehdotonta kantaa eutanasiaan muodostunut. Ymmärrän hyvin näiden ihmisten mietteet jotka seuraa kärsivän omaisen riutumista ja haluaisivat jouduttaa kuolemaa. Ja ymmärrän niitä ihmisiä joiden mielestä elämä on suojelemisen arvoista vaikka se olisi huonompaakin.

Muutamia kysymyksiä eutanasia kyllä herättää, näihin en ole yksiselitteisiä vastauksia vielä saanut;
- jos potilas ei ole eläissään ilmaissut selvästi kantaansa eutanasiaan niin kenellä on oikeus päättää armomurhasta? Suvun vanhimmallako?
- kuka toteuttaa käytännössä potilaan tappamisen? Hoitajat ja lääkärit ovat alalle tulleet elämää säilyttämään, tätä ei voi heiltä vaatia
- miten varmistetaan ettei eutanasiaa käytetä jossakin vaiheessa vajaavaltaisten, mieleltään sairastuneiden, kehitysvammaisten jne eliminoimiseksi yhteiskunnasta epäeettisin perustein.

Jos nämä asiat saadaan keskusteltua selviksi yhteiskunnassa ja eduskunta päättää lainsäädännöllä niin ei minulla ole mitään ehdotonta eutanasiaa vastaan, tällä hetkellä vaan on monta miettimätöntä juttua asian tiimoilta.

Ja kannattaa myös ottaa huomioon että viimeisen kymmenen vuoden aikana on kuolevien/terminaalivaiheen potilaiden hoitolinjaukset  ja kivunhoito sairaaloissa muuttuneet melkoisesti. Enää ei elämää juurikaan pitkitetä toivottamassa tapauksessa edes omaisten toiveesta ja kivunhoitokin on nykyään kehittynyt niin että muu kuin rauhallinen kivuton kuolema on hyvin poikkeuksellista.

Itse en näe että "eutanasia" tarkoittaisi huonokuntoisen tai kärsivän potilaan surmaamista yksipuolisella päätöksellä. Näinhän asia ei missään tapauksessa ole. Jos oikeustoimikelpoine n henkilö todistettavasti vakain tuumin ja harkiten toivoo kuolinapua, en näe ainoatakaan syytä olla sitä hänelle antamatta.

Itse en näe että "eutanasia" tarkoittaisi huonokuntoisen tai kärsivän potilaan surmaamista yksipuolisella päätöksellä. Näinhän asia ei missään tapauksessa ole.

Ennen kuin "eutanasia-laki" säädetään pitää yhteiskunnassa ja eduskunnassa käydä keskustelu jossa käsitellään asia niin pohjamutia myoten että mitään epäselvyyksiä tai porsaanreikiä ei lakiin jää. Sen vuoksi on hyvä näitä lakimuutoksen pahimpiakin skenaarioita pohtia etukäteen.