Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Raha

<< < (20/25) > >>

perho-ukko:
Mutta yksi asia on varmaa,"horsman alle ei kannata satsata",eletään tätä päivää,niin pitkään, kuin sitä on !!!

Turhan Höpöttäjä:
Sitten kun nuljahdettiin seittemän kymmentä luvulle. Kiukaan päälle HK:n sininen alumiinifolio pussissa, silloin tuntui että mitä sitä on tehty, kun on tälläiset herkut.  ;D

Aakku:

--- Lainaus käyttäjältä: Turhan Höpöttäjä - 30.07.2013     kello on 21:11 ---Nyt oli kyse puutteesta. Minä sain syödä joka päivä vatsan täyteen. Vaatteet oli toisten vanhoja ja paikattuja. Makkara, limsa ja jäätelö oli tuntematonta herkkua, hedelmistä puhumattakaan. Mutta puutteessa ei tarvinnut olla. Niin mitä se puutteessa olo sitten on. Jos on ruokaa, vaikka vaatimatontakin ja lämmintä yllä. Se riitti silloin. Siitä huolimatta lapsuus oli hienoa aikaa. Siksi kai sitä katsookin nykyimmeisten menoa silmät pyöreänä.  :)

--- Lainaus päättyy ---
Kyllä sitä hedelmiä sai. Minäkin sain yhden banaanin, mutta vain silloin kun olin kuumepotilaana. Kauppalan keskustassa sain kerran jäätelötötterön. En ollut sellaista ennen nähnyt ja se suli käteen sitä ihmetellessä.
Perunaa sai syödä kyllikseen. Sitä savipellolta nostettiin loppukesästä niin, että laarit oli täynnä. Sitä perunaa oli sitten joka päivä pöydässä. siihen sai sellaista suurustettua jauhosoosia sekaan. Joskus oli jotain läskinpalojakin, mutta vain joskus. Maitoakin oli, mutta se oli rasvatonta joppia. Täysmaito myytiin meijeriin ja maitotililtä ostettiin halvempaa joppia tilalle.

Alan:
Lukekaa te muutkin junnut noita juttuja ja nauttikaa nykytilasta... ei tarvi meidän mukuloiden elää pelkällä potulla ja ruskealla kastikkeella, ei. Ja hyvä niin. Mutta saas nähdä mitä tullee, kun vuosikymmen tai pari vierähtää. :o

Mulli:
...ja kun naapuriluolaan hankkivat kivikärkiset keihäät, oltiin me puukeppejämme karkean luolanseinän kanssa teroitelleet kateellisia. Niillä ei kuollut edes puoli sukua mammuttia kaataessa. Oltaisiinhan mekin haluttu sellaiset pelit. Mutta oltiin liian köyhiä keksimään puhetaito, joten meillä ei valitettu. Sen puhetaidon keksi myöhemmin lapsenlapseni vaimon siskonmies kadehtiakseen kylän ensimmäistä kivilinkoa ääneen, joten tarpeeseen sekin äänteleminen tuli värkättyä...

Tai jotain  ;D

Tokihan muutkin ovat sen huomanneet, että ihmisen ymmärrys hyvästä ja huonosta elämästä perustuu täysin omiin kokemuksiin ja havaintoihin. Tämän päivän teini pitää äärimmäisenä köyhyytenä sitä, että joutuu pelaamaan sillä ...keleen pienenpikovalevyise llä PS3:lla. Katala äiti osti mopoautonkin käytettynä. Teevee näyttää kaunista ja rohkeaa, mutta ei koulunsa lintsannut pissis pääse heittämällä muotitalon päälliköksi, vaikka kuinka tahtoisi. Depressiohan siitä tulee ja eläke.

Pohjois Koreassa eivät tiedä paremmasta. Siellä kotonaan - salaa vallanpitäjiltä - rakastavat toisiaan. Nauravatkin, kunhan kukaan ei ole näkemässä ja iloitsevat edes tämän päivän perunavellistä. Me, yllättäen niihin oloihin joutuneina, tappaisimme itsemme.

Suhteellista. Sitä se on. Kaikki elämässä.

Edit: Siksi kannattaa joskus kuunnella niitä vanhoja. Niillä kun on takana sen verran elettyä elämää, että kurjuuden ääripäät ovat tutummat kuin eilen syntyneillä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa