Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Inhimillinen tekijä

<< < (2/3) > >>

Turhan Höpöttäjä:
Kuoleman, sen hetkinen hohtaaminen tulee aina yllätyksenä. Mutta onhan meidän jokaisen takaraivossa ajatus, että kuolema on väistämätön. Eihän siitä muuten mitään tulisi, vaan pälli hajoaisi. Lapsen kuolema on sellainen, että siinä on karskimmillakin ajatus hukassa.  :(

sipu:

--- Lainaus käyttäjältä: Turhan Höpöttäjä - 26.03.2013     kello on 12:27 ---Kuoleman, sen hetkinen hohtaaminen tulee aina yllätyksenä. Mutta onhan meidän jokaisen takaraivossa ajatus, että kuolema on väistämätön. Eihän siitä muuten mitään tulisi, vaan pälli hajoaisi. Lapsen kuolema on sellainen, että siinä on karskimmillakin ajatus hukassa.  :(

--- Lainaus päättyy ---

tota lapsen kuolemaa
ei voi ymmärtää
kun pikku veljen poika 
syntyi sydän vikaisena
eikä se pieni sydän enään jaksanutkaan toimia
vaan nukkui hän 3kk:n ikäisenä
oli niin kauheeta saattaa sitä pientä arkkua hautaa
niin se koski ja kohlahti ,että vieläkin tulee  :'(
vaikka aikkaa on kulunut 20v. :(

hartsakoski:
Tuosta oman lapsen menettämisestä mulla on valitettavasti kokemusta.Menetimme 1.5 vuotiaan pojan eräänä jouluaaton aamuyönä.Ei ollut joulua silloin meillä.Vain aika tekee hiljalleen tehtäväänsä asian suhteen.Oli elämäni raskain matka kantaa arkku kirkosta hautaan.Ei näitä voi käsittää,mutta eteenpäin on mentävä.Naapuri menetti seur.kesänä nuoren vaimonsa,silloin me kaksi raavasta miestä itkettiin,ja yritettiin toisiamme lohduttaa.Käsittämä tön on elämä.

sipu:

--- Lainaus käyttäjältä: hartsakoski - 26.03.2013     kello on 16:08 ---Tuosta oman lapsen menettämisestä mulla on valitettavasti kokemusta.Menetimme 1.5 vuotiaan pojan eräänä jouluaaton aamuyönä.Ei ollut joulua silloin meillä.Vain aika tekee hiljalleen tehtäväänsä asian suhteen.Oli elämäni raskain matka kantaa arkku kirkosta hautaan.Ei näitä voi käsittää,mutta eteenpäin on mentävä.Naapuri menetti seur.kesänä nuoren vaimonsa,silloin me kaksi raavasta miestä itkettiin,ja yritettiin toisiamme lohduttaa.Käsittämä tön on elämä.

--- Lainaus päättyy ---

osanottoni  :'(
ihan kauheeta on menettää oma lapsi
en varmaankaan ikinä palautuis entiselleni
jos joudun menettämään omat lapseni tai lastenlapseni  :'(

Soleil:
Osanottoni!

Varmasti suurin menetys ja suru on menettää oma pieni lapsi.
Ihminen vaan on rakennettu niin, että suuressakin surussa se saa voimia jostakin. Elämä kun kuitenkin jatkuu. Menetyksen ja surun kanssa on vain opittava elämään.
Aina ei vain voi ymmärtää kaikkea ja kaikelle ei löydy vastaustakaan, miksi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Vastaa