15 vuotta eläkkeellä on mennyt ja niistä yli 14 vuotta kaverina on ollut Zeke-koira.
Zeke oli tuuheakarvainen, keskikokoinen saksanpystykorva, mittelspitz.
Pihavahti mutta ei turhan haukkuja, temppujen tekijä, leikkisä humoristi.
Aina reipas kaveri, vaimon hyvässä hoivassa. Aina paikalla, mukana siellä missä mekin.
Metsässä, soilla, tuntureilla, rannoilla, veneilemässä ja karavanreissuilla.
Se ei koskaan purrut ketään, ei rikkonut tavaroita ja oli sisäsiisti viimeiseen asti.
Eilen se jouduttiin lopettamaan, lääkärin sanoin kiltille Sepelle tehtiin eutanasia.
Se istui vaimon sylissä vapisten saatuaan rauhoittavan piikin ja katsoi minua silmiin
ne ikimuistettavat viimeiset minuutit. Vapina lakkasi ja silmät sulkeutuivat, kun silitimme, juttelimme sille.
Sitten toimenpidepöydälle, kanyyli etujalan verisuoneen ja toimenpide ruiskulla.
Zeke jäi sinne ja tuhkataan yhdessä toisten koirien kanssa.
Muistopaalu lyödään omalle tontille, jossa se sai olla vapaana aidatussa pihassa.
Vaimon lyijykynäpiirros
Lisäsin pakinan vuodelta 2014 alla olevaan linkkiin kotisivulleni
Off-Topic:
