Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone
Vaunu vs Auto ja muuta höpinää
jorma:
Tämähän on aina mielenkiintoinen keskustelun aihe.(ei vääntö). Vetelin vaunua 70-ja 80-luvun, ensin aloitettiin hyvin vaatimattomilla välineillä ja vähitellen paremmilla ja isoimmilla ihan maasturiluokan peleillä. Sitten piti huohottaa uusien as. autojen perään, ja eihän siinä muu auttanut kuin hankkia sellainen vuonna -89. Silloin oli molemmat käytössä, iso vaunu ja pienehkö as.auto. Vaunu myytiin käytön puutteessa ja autolla vihenneltiin mm.ympäri eurooppaa. Lapset ja koirat kulkivat mukana ja näytti siltä että asuntovaunuilu on meidän kohdalta ohitse. Kuinka ollakkaan kun taas oli yli kymmenen vuotta autoiltu, niin rinnalle ilmestyi pienehkö käytetty vaunu. Vaunuilu alkoi muuttua kotimaa painotteiseksi ja autoilu on enää paremminkin ns. sunnuntaiajelua. Vaunu on nykyvaatimukset täyttävä jolla nyt kahdestaan liikutaan niin talvella kuin pääasiassa kesäisin. En haikaile enää asuntoautojen perään, sensijaan vaunua voisi vaikka uudistaakkin.
Haapaniemen Paroni:
--- Lainaus käyttäjältä: kahtaenvaihda - 9.03.2013 kello on 09:15 ---Jaa 1989 lähtien olen vaunulla mualimaa kierrellyt. Jokapaikkaan on vaunulla päässyt mihin tarve. Ja veturilla sinne MIHIN EI pääse asunto-autolla. Niitäkin paikkoja on paljon , joko korkeus, pituus taikka tekniikka tulee vastaan. Ei tarvitse koppia jättää kauppojen parkkipaikoille ryöstettäväksi kun evästä ostaa. Mutta jokainen tykkää omastaan. Tuolla > http://www.magbaztravels.com/content/view/1389/318/ kerrotaan engelsmannien vänkäävän aiheesta tuntikausia. Se siitä Thumb
--- Lainaus päättyy ---
Thumb
tapani pokkinen:
Aika monesta retkeilyn apuvälineestä on jo kokemusta. Fillarissa taikka rinkassa en ole omaa saunaa mukana raahannut, mutta jo pitemmällä kanoottiretkellä, puhumattakaan muutaman viikon venesessiosta esim Inarinjärvellä jossa oma telttasuna on must juttu.
Parin vaunun jälkeen siirryimme toistaiseksi matkailuautoilijoik si. Väline ei ole meille SE juttu. Vieläkin retken parasta on tulilla olo. Ikä tosin vaatii mukavuutta ja peräkärrysauna, soutuvene kannen päällä kulkien, sopii perästä työntävän matkailuauton taakse kuin aitan polulla käyvä emäntä...
jus66si:
Meille matkailuauton hankinta tuli ensi kerran, kun ajoimme Hangontiellä 2004 suljetun huoltsikan pihaan ja nuorin lapsemme vaati vellipulloa. Vellipullo oli kuitenkin liian kylmä nautittavaksi ja siinä sitten itkevää muksua lohdutellessa, kahden muun harmia katsellessa ja mondeon moottorinkylkeä vasten pulloa lämmitellessä tuli ajatus, että miksi helvetissä me tehdään tätä näin?Täytyy olla fiksumpikin tapa.
Siitä alkoi monen vuoden suunnittelu, katselmus ja harkinta millainen peli sen pitää olla.
Matkailuvaunu oli meillä ensi ajatus. Yksinkertaisesti huokeiden kulujen tähden ja Mondeo kaksilitraisena automaattifarkkuna sopi vetoautoksi. Kuitenkin tuli tenkkapoo, kun emme voineet pitää vaunua kotipihassa ja olisimme tarvinneet vuokrapaikan vaunulle ympäri vuoden. Silloin astui kuvaan matkailuauto. Kustannukset eivät enää tuntuneetkaan niin pahalta kun laskeskeltiin. Silloin ajoneuvoverokin oli vielä kohtuullinen. Ja isännöitsijäkin lämpeni ajatukselle siitä, ettei naapureita häiritsisi auto autopaikalla, kuin vaunu. Lisäksi se että voisimme lähteä reissuun ihan vaikka hetken mielijohteesta houkutti.
Autonalustana oli mulla haaveena Transu. Koska Foordeista oli kokemusta ja pidän Fordia luotettavimpana autona mitä olen vuosien aikana ohjastanut.Mondeo on ollut meillä 10 vuotta ilman isoja remppoja. Fiiu sai enemmänkin aikaan henkisen anafylaksian, kun mielikuva oli enemmän "kusiaisen" kuin Alfa Romeon tekniikasta.. Kaikensorttisten nettisaittien kauhukertomuksista puhumattakaan.
Kuitenkin koeajojen ja etsinnän tuloksena päädyttiin tuohon Ducato-Hymer Camp GT alkoviautoon. Hiukka oli jo hoppukin, kun häämatka kolkutteli ovella. Eikä ole kaduttanut.
Auto on toiminut ihan hienosti ja tarjonnut juuri sitä, mitä haimmekin. Mukavia ja turvallisia reissukilometrejä. Sekä sitä tiettyä helppoutta lasten kanssa kulkemiseen, ei voi valittaa.
Lapsille tämän hankinta ja reissut ovat olleet kuin pieni taivas. Irtiotto kouluista vaikka viikonloppuna matkailuautolla, voittaa arkiset kotona värkkäilyt mennen tullen. Yleensä on se vakio kysymys kun lähdetään, tuleeko sapuskat ja lelut mukaan :)
Ja kun auto ei ole tuliterä, voi huoleti myös hieman tuunailla jos siitä tykkää.
Hymerillä on ajettu pahojakin pätkiä ja maavara, kun kyse ei ole matalalattia-autosta, on suonut myös mahdollisuuden ajaa pikitieltä pois lähemmäs luontoa marja ja kalareissuilla. Ja ajo myös talvella on onnistunut ihan hyvin. Se lämpö ja mukavuus mitä matkailuauto suo käyttäjälleen pakkastuulen vihmoessa on mieltä lämmittävää.
Enkä todellakaan yhdy Dukatojen parjaajiin, koska loppupeleissä auto on ihan hintansa väärti ollut. Siihen nähden kuinka paljon Dukato-alustaisia on vuosikymmenten aikana ollut liikenteessä, on jopa loppujen lopuksi vähän ongelmista dokumettia. Tyyppiviat ovat tyyppivikoja, joita on joka merkissä.
Tärkeintä on se, mitä sille rahalleen on vastineeksi saanut ja onko siihen tyytyväinen?
Me ainakin ollaan. Ja ensi kesän reissuja jo suunnitellaan. Ja jos autokuume iskee, pitää pitää jalat maassa ja järki päässä. Jos uusi tarjokas ei kykene tarjoamaan mitään erilaista parempaa, kannattaa miettä, miksi vaihtaa, jos nykyiselläkin pärjää? Erotukseen menevällä rahalla saa yllättävän paljon nykyisen kulkineeseen kaikenlaista.
Ja jos oikein pitäisi erotella, kumpi on parempi matkailuvaunu vai -auto, niin mie ottaisin kummatkin. Kumpikin puolustaa paikkaansa.
retkeilijä:
Olemme reissanneet vaunulla vuodesta 1985, siitä alkaen kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Lapsen hoito meni liian vaikeaksi telttaillessa samoin kuin ruuan valmistus ulkosalla retkikeittimellä.
Vaihdoimme matkailuautoon 2010 harkittuamme asiaa ja selviteltyämme vaihtoehtojen eroja.
Auton plussia ovat mm. se, että auto vie vähemmän tilaa pysäköitäessä ja voi ”leiriytyä” melkein missä vaan. Tukijalkojen tunkkailu jäi pois ja ohjaamossa tietää milloin auto on suorassa. Retkeilemme vain keväästä syksyyn.
Aiemmin jätimme vaunun parkkiin ja menimme 4WD-vetureilla pikkuteitä perille esim. lintutorneille, tuntureille ja rannoille. Nyt retkeilemme kahdestaan ja kun ikää karttui, on myös aikaa ja tarvetta patikoida enemmän. Viisautta kai :)
Läksin liikkeelle tukijalat alhaalla, ajoin vaunu valottomana jne.. Sain tarpeekseni huonomuistisuudesta ni (ja kiireestäni), kun toisen kerran ajelin käsijarrun päällä ja tällä kertaa jouduin uusimaan jarrukenkien lisäksi myös jarrurummut. Aiemmin bensakoneilla käsijarrun tunsi mutta väkevä diesel (1. diesel autoni) ei varoittanut.
Voisikohan muisti vielä parantua kiireen vähennyttyä ;)
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta