Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone

Kuis se on, synnytäänkö karavaanariksi vai voiko myös oppia ?

(1/17) > >>

Mrs. Robinsson:
Tässä pohdiskelen, että kuis se oikeesti on, tiedän ihmisiä jotka ovat elämänsä alusta alkaen olleet karavaanereita, eivätkä siitä sen ihmeempää älämölöä ole pitäneet. (se kel onni on se onnen kätkeköön, ehkä ?) Voiko sitä tulla täysiveriseksi karavaanariksi näin "vanhemmilla" (no ei me mitään vanhoja olla) päivillä ?
Ja tämä pohdinta on pohdittu huumorimielessä, mutta olisipa mielenkiintoista kuulla mielipiteitänne kuinka se "kastijako" menee tai onko sitä ?  ;)

trumatic:
Meillä ei porukat oo koskaan innostunu tästä matkailun muodosta,mutta itse oon tykänny reissata puskaparkeissa ihan laavusta lähtien.Sitten tuli mahdollisuus ostaa kulkine halvalla niin päätin toteuttaa haaveen,jotta ois aamulla mukava nousta lämpimästä ylös...

Alan:
Varmaan voi tulla, mutta ite olen kasvanut tähän sisään.

Lapsena vaunussa, sitten nuorena telttaa, laavua, autiotupaa, taivaanalustaa, monenlaista vuokrahuonetta, hostellia, halpaa hotellia. Sitten kun elämä vakiintui yhdelle paikkakunnalle ilmaantui vaunu pihaan heti kun se oli taloudellisesti mahdollista, ja vaihtui autoon vähintään yhtä nopeasti.

Oppimista edesauttaa motivaatio; pitää olla syy omistaa vaunu tai auto. Reissaamishalu itsessään riittää, mutta monenlaiset harrastukset tehostavat, näköjään. Mulle riittää matkailunhalu, mitä nyt erilaisia luonto- ja kulttuurikohteita, lähinnä museoita mieluusti kiertelen.

Yrjö:
  Varmaankin aika vähän on niitä syntymästään asti olleita vaanareita???. Muut ovat opetelleet?

MatsOnni:
Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Antaakohan Helena Anhava(?) anteeksi jos ihan hiukan muokkaan hänen runoaan:

"Älä koskaan tule tietyn ikäiseksi,
älä tietyssä asemassa olevaksi,
ettet voisi tällaisena kevätpäivänä
istua Ducaton rattiin ja
pöräyttää Damiin
syömään tötteröjäätelöä"

Älkääkä saivarrelko, söin minä sen tötteröjäätelönkin  :P

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Vastaa